What a day for feeling alive

Viime sunnuntaina oli tarkoitus mennä parin kaverin kanssa treenaamaan ekaa kertaa ulkokentälle. Suunnitelma kariutui sateen takia, sovittiin uudeksi päiväksi tiistai, ja yllättäen molemmat sairastuivat edellisenä iltana :D Treeni-into on valtava ja todella paljon haluaisin treenaamaan jo ulos kunnolla, varsinkin Kelmin kanssa voisi aloitella kontaktien ja keppien harjoittelua. Kontakteja ollaan toki harjoiteltu 2 on 2 off:ina sisällä portaissa, laatikoiden päällä yms, vaikka hävyttömän vähälle tämä kyllä on jäänyt. Nyt kun oma kenttä on sula, treenattiin keinulla niin, että kiertää kepin, hyppää keinulle ja pysähtyy 2 on 2 off:iin. Pennulla ei ole mitään hajuakaan miten tassujen pitää olla.. Useimmiten jää istumaan kontaktipinnalle ja katsoo tyhmänä, eikö tämä näin mennytkään? Lisää laatikkotreeniä siis tiedossa. 

Sen sijaan ollaan nyt muutama viikko keskitytty tokoon. Hukan kaukokäskyt edistyy hitaasti, mutta edistyy kumminkin. Välimatkaa ei voi olla paljon ja superpalkka heti kun nousee ensimmäisellä käskyllä istumaan. Toista käskyä ei tule, hetken tuijotetaan toisiamme silmiin jos vaikka tajuaisi nousta, lopulta vapautan ja otetaan uusiksi. Liikkeestä jäämiset sujuu tosi nätisti, seisomaan jäämisessä ottaa muutaman askeleen, mutta muuten todella hyvät. Noutoahan ei alokkaassa edes tarvitsisi, mutta tämäkin on jo opeteltu ja on yhä meidän bravuuri ja lempiliike! Paikalla makuuta ei olla muistettu tehdään pitkään aikaan, hups.. Viimeksi tämä meni kuitenkin niin hyvin (häviävän pienellä häiriöllä kotipihassa) että ei paljon treeniä tarvitse, tietysti häiriön alaisena eri juttu. Seuruu on pienellä pätkällä tosi hyvä, kovin pitkää en viitsi ottaa vielä kun kontakti tippuu niin helposti. Lelu toisessa kädessä kontakti pysyy paremmin, mutta niinhän ei kokeessa voi tehdä, joten pitää keksiä jotain muuta. Käännökset yleisesti ottaen hyvät, oikealle jätättää helposti hieman, mutta lelun kanssa tätäkin on korjailtu. Luoksetulot on vähän niin ja näin. Jos vauhti on hyvä, unohtaa tulla sivulle ja tarvitsee uuden käskyn. Jos tulee suoraan sivulle vauhti on yleensä hyvin matelevaa kun miettii jo sivulle tuloa. 

Kelmin kanssa ollaan tehty pieniä seuruu pätkiä käännöksillä ja ilman. Vasemmalle kääntyessä hyppää usein jalkaa vasten, oikealle menee hyvin. Yleisesti koiran paikkaa pitäisi ehkä saada hieman tiiviimmäksi ja seuraamiseen lähtemisen hypyt pitäisi myös karsia pois. Sivulle tulot ihan huikeita, on saanut todella paljon palkkaa sivulta ja tarjoaa hienosti itse. Liikkeistä pysähtymiset on myös alulla ja näyttää tässä vaiheessa tosi hyvältä, meni huomattavasti vähemmän aikaa tämän tajuamiseen kuin Hukalla. Seisomaan jääminen huomattavasti helpompi ja harvoin ottaa edes askelia käskyn jälkeen, mutta tarvitsee vielä pienen käsimerkin, tätä hiljalleen vähennetään. Paikalla makuu onkin sitten haastellisempi, usein karkaa ennen aikojaan tai ei jää ollenkaan makaamaan. Lyhyet pätkät sujuu suhteellisen hyvin. Ongelma onkin sitten koiran vierelle palaamisessa, jostain syystä väistää minua kun menen takaisin vierelle. Tehdäänkin sen takia erikseen pelkkää paikalla olemista josta saa palkan edestä ja vapautuksen sen jälkeen. Toisena harjoitellaan loppuosaa, eli jätä paikalleen ja kierrän takaisin vierelle, nämä pikkuhiljaa parempia. Luoksetuloissa hieman epävarma saako lähteä paikaltaan käskyn jälkeen, muuten hyviä. Sivulle tulo on niin vahva eikä vauhdinkaan kanssa ongelmaa. Kaukot suuniilleen samassa tilanteessa kuin Hukan. Edistyy hiljalleen, mutta välimatkaa ei voi olla paljon. Noutoa ollaan myös tehty osissa. Haastavinta on tulla sivulle kun kapula on toisessa kädessä, mitäs opetin leikin varjolla kapulan pitämisen.. Toinen haaste on paikalla odottaminen kapulaa heitettäessä. Nämä kuitenkin jo parempia. Hakee ja tuo hyvällä vauhdilla. Sivulle tuleminen sitten taas haasteellisempi osio. Nämäkin kuitenkin jo paljon parempia. 

Ja siis nämä tietysti aivan omia mielipiteitäni ilman mitään kummempaa kokemusta lajista. Pitäisi varmaan päästä jonnekin valmennukseen tai edes saada joku asiasta ymmärtävä katselemaan ja kommentoimaan. Mutta ehkä me joskus vielä sinne kokeisiinkin uskalletaan :D 

Pitäähän näitä luontokuviakin jonnekin saada.. :D

Vuoden vanha termiitti

Kukapa olisi uskonut että Kelmistäkin joskus tulisi "aikuinen", "järkevä" koirakansalainen. Ihan uskomatonta miten noin pienestä karvapallosta on kasvanut järjettömän sekava murkku, joka ei pysy nahoissaan kun tajuaa, että kohta muuten treenataan. Tullessaan se tosiaan oli pieni surkea vikisevä mytty karvaa ja hengaili enimmäkseen minun sängyssä, minne se piti nostaa, koska ei raukka vielä pystynyt hyppäämään. Kauhea itku alkoi heti kun liikuin parin metrin päähän. Pari päivää meni tiukasti kantapäillä juosten ja vikisten kun hetkeksikin jäi yksinään jonnekin. Sen jälkeen kyllä reipastui huomattavasti ja Hukasta tuli ehdoton idoli. Hukkakin osasi käyttäytyä oikein mallikkaasti pennun kanssa ja leikki todella nätisti. 

Jonkun kuvanmuokkaustaidot ilmeisesti ovat olleet hieman hakusessa vielä tähän aikaan..

Näissä kuvissa sillä on näköjään vielä karvatkin ja häntäkin näyttää normaalilta :D Mitähän tässä välissä oikein tapahtui? 

Tuleva super agilitykoirani, joka aina lyö päänsä pöytään kun ei tajua katsoa eteensä. Pentueen ainoa pentu joka heti kameran nähtyään tunki kuononsa aivan linssiin kiinni. Poseeraus sujuu nykyäänkin yhtä hyvin, täydellinen valokuvaajan koira! Bravuuri on myös kaikkien mahdollisten lelujen kantaminen sängyn reunalle kun yritän lukea kokeisiin. Tämän jälkeen tuijottaa suoraan silmiin tasan niin kauan, että heitän jonkin leluista. Sen pidemmittä puheitta, onnea Kelmi yks vee! <3 

Kun mikään ei onnistu

Koeviikkoa jälleen luvassa.. Matikan ja maantiedon kokeista jo selvitty joten kuten ja tällä hetkellä pitäisi lukea uskonnon kokeeseen. Motivaation määrän huomaa varmaankin jo siitä, että olen päivittämässä blogia lukemisen sijaan.
 Kuitenkin asiaan ->
Tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että omistan kolme enemmän tai vähemmän ongelmakoiraa. Kelmin kanssa ei huomattavaa kehitystä tapahdu vapaana olon kanssa. Siitä on kauhean hauska leikki, että käy ensin minun luona ja juoksee sitten Nallen kiinni ja komentaa. Sitten juoksee taas minua komentamaan ja Nallen luokse jne.. Tätä jatkuu siis niin kauan kunnes kyllästyn kieltojen huutamisen, joista ei muuten ole mitään apua, ja otan koiran kiinni. Sen jälkeen paralla kärähtää sulakkeet sen kanssa kun ei pääse juoksemaan muiden perässä. Mistäköhän tällainen johtuisi? Sitä on hyvä pienen koiran päässään miettiä.
Nalle sitten taas.. Ei minkäänlaista kuuntelutaitoa lenkeillä. Menee ihan omia reittejään ja korvien heilautuksesta huomaa että kuuli kyllä luoksetulo käskyn, mutta täydellisen rauhallisesti jatkaa juoksemista pois päin minusta. Eihän siinä muuten mitään ongelmaa, pysyy suunnilleen näköpiirissä ja tietyt kohdat tietää mistä ei ilman lupaa mennä eteenpäin ja odottaa ihan hyvin. Mutta sitten kun mennään jonkun pihan läpi tai ohi. Ei kuuntelee ollenkaan vaikka kuinka kiellän että sinne pihaan ei mennä. Menee kaikesta huolimatta.

Hukalla nyt ei tällaisia ongelmia onneksi ole. Se pysyy hyvin kuulolla ja kuuntelee käskyjä todella hyvin. Mutta. Isolla egolla varastetun mittelin (mitä en ole aiemmin kummemmin edes huomannut) päähän ei millään meinaa mahtua, että Kelmi on sitä ylempänä arvojärjestyksessä. Haastaa tahallaan riitaa roikkumalla aivan kiinni Kelmin perseessä lenkeillä ja suhtautuu todella omistavasti minuun. Hauskinta tässä on, että en edes ole varma onko Kelmi oikeasti ylempänä arvojärjestyksessä, koska se itse käyttäytyy niin kuin olisi Hukan alapuolella, mutta kumminkin alistaa aina Hukan tappeluissa, eikä itse alistu.
Ota sitten näistä selvää ja yritä keksiä ongelmiin ratkaisua. Niitä perhanan ongelmia on niin monta, etten edes tiedä mistä päästä alkaa solmua purkaamaan. Hetkiä jolloin meinaa luopua kaikista koirista ja ruveta kissaihmiseksi.. Oikeastikin olen miettinyt pitääkö joku noista sijoittaa jonnekin muualle, kerta eivät osaa tällaisessa laumassa elää. Sisällä kuitenkaan ei mitään ongelmia ole. Tietysti yksi ratkaisu olisi käyttää kaikkia lenkillä hihnassa, mutta ei siinäkään ole järkeä kerta maalla asutaan ja niitä voi pitää vapaana. Toinen vaihtoehto olisi laittaa Nalle hihnaan tai jättää se kotiin lenkille lähtiessä. Sittenkin on vielä Hukan ja Kelmin tappelut, jotka näyttää joskus todella pahoilta. Toivottavasti nämä on niitä Kelmin murrosiän ongelmia ja menevät ohi..
Myöhemmin lisää viimeisistä valmennuksista ja kaikesta muusta mikä ei mene perseelleen juuri nyt :)

Tie tuntemattomaan

Tässä olen kohta tunnin istunut läppäri sylissä miettien mitä kirjoittaisin ja ajankuluksi selannut demin keskustelupalstoja. Mukavaa sunnuntai iltaa vaan kaikille, yksi nolife täällä kirjoittelee :D

Totuushan on se, että kävelin tänään varmaan lähemmäksi kymmenen kilometriä jäällä koirien kanssa ja olen ihan poikki. Kouluhommia piti tehdä lenkin jälkeen, mutta sen sijaan katsoin Twilight Uusikuun.. 

Lauantaina sain itseäni sen verran sohvan nurkasta ulos, että Kelmin kanssa harjoiteltiin taas frisbeen kanssa. Pätevä pentu osaa nyt takaakierron oikein mallikkaasti. Kopit sujuu oikein hyvin, kunhan itse onnistun heittämään hyvin. Hukan kanssa tokoiltiin hieman sen jälkeen, mutta tyypillä on ihan hukassa maasta istumaan nousut. En voi käsittää miten se on niin vaikeaa.. Ehkä se siitä vielä joskus. Tällä hetkellä kyllä vakavasti harkitsen vaihtamista rally-tokoon, koska sitä päästäisiin treenaamaan Mäntyharjullakin. 

Tänään tosiaan Simpson maratonin jälkeen lähdin koirien kanssa kävelemään jäälle, tarkoituksena oli käydä pieni ympyrä niin, että tullaan yhden tutun mökin pihan läpi takaisin tielle. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, kuten aina. Kelmi oli aivan mahdoton alussa, joten käveltiin muutama kymmenen metriä, palattiin sisään, termiitti hihnaan ja uusi yritys. Viime kesänä tuli hankittua 12 metriä pitkä liina ja nyt tämä pääseekin kunnolla käyttöön. Kelmin vapaana ololle täytyy oikeasti ruveta tekemään jotain. Touhussa ei ole päätä eikä häntää. Säntäilee sinne tänne, eikä varmasti kuuntele yhtään mitään mitä sanon. Tämä nyt ei sinänsä muodosta ongelmaa, luoksetulo toimii. Ainakin silloin kun Nalle ei päätä lähteä jonnekin omille teilleen. Eli häviävän pienen osan lenkeistä. Toinen ongelma on Nallen paimentaminen. Kelmi juoksee aivan täysiä Nallen kiinni, näykkää huulesta ja ärisee. Jostain syystä Nalle ei enää edes komenna sitä, en tiedä miksi. Joten, Kelmin "vapaana" olot tapahtuu nykyisin liinassa, koska ei tästä oikeasti mitään näin tule. 

Tätä siis alettiin korjailemaan lenkillä, luoksetuloista sai aina huippupalkan ja minun luona käymisestä tuli kiva juttu. Nallen paimentaminen oli hyvin kontrolloitavissa liinan avulla ja muutenkin käytös näytti ihan kivalta. Tarkoitushan oli tosiaan kävellä vajaa kolme kilometriä, mutta jossain vaiheessa äiti soitti ja sanoi että on miesystävänsä kanssa lähdössä moottorikelkalla lähellä sijaitsevaan saareen eväsretkelle. Ajatuksesta innostuneena lähdettiin koirien kanssa myös kävelemään sinne. Juotiin kaakaota ja syötiin makkaraa ja nautittiin tulen lämmöstä, joka olisi tietysti ollut paljon mukavampi jos järveltä ei olisi tuullut niin kylmästi. Takaisin päin pääsin osan matkasta kelkan kyydissä, mutta koska Kelmi tyhmänä yritti juosta kelkkaa kiinni, jäin lopulta pois kyydistä ja käveltiin loppumatka. Lopulta selvittiin väsyneinä kotiin ja Kelmi, jolla on syömisen kanssa ollut enemmän kuin hankalaa söi oikein hyvällä ruokahalulla melkein neljä desiä sen enempää miettimättä. Sitten ollaankin vaan löhötty väsyneinä sohvalla. Harvoin näkee pientä mudia noin väsyneenä, tuskin tarvitsee huomennakaan kummempaa lenkkiä tehdä :D 

Treenikuulumisia ehkä ensi viikon puolella, jos nyt sinne rally-tokoon innostuttaisiin menemään. Agilityn suhteen pidetään Hukan kanssa taukoa ainakin toukokuuhun, valmennuksissa käydään kyllä, mutta muuten vaan lenkkeillään ja itse yritän epätoivoisesti juoksukuntoani parantaa kesää kohti.. 

We're under control

Tähän väliin olisi tietysti hyvä liittää iso kasa selityksiä miten hiihtolomalla oli niin kiire tehdä kaikkea, eikä kerennyt istua koneella päivittämässä blogia. Näinhän ei kyllä ollut, onnistuin saamaan flunssan poikasen alkulomasta, minkä takia istuttiin päivät sisällä katsomassa Netflixiä. Lukuunottamatta tietysti pieniä ulkona käymisiä, kuten tähtien kuvaus ja Kelmin kanssa frisbeen koppailun harjoittelu. Pitäisi tutustua lajiin jotakin kautta hieman lisää ja alkaa opettelemaan ihan tosissaan erilaisia temppuja, koiralla kun näyttää innostusta olevan. Tietysti asiaa hankaloittaa hieman hävittämäni toinen frisbee.. Ehkä se jostain tulee vielä vastaan. 

Mitä me sitten oikeasti tehtiin lomalla? Käytiin 27-28.2 Tuusniemellä näyttelyissä. Kuten tulikin aikaisemmin sanottua, molemmat aivan surkeassa turkissa ja Kelmin hännällä on ongelmia, kuten kuvasta näkyy. Kuitenkin, yrittänyttä ei laiteta. Kelmin kanssa matkustettiin lauantaina aikaisin aamulla junalla Mikkeliin ja asemalta Tuija nappasi meidät kyytiin. Paikalle saavuttiin ihan ajoissa ja sisaruskolmikko sai juosta hetken vapaana ja purkaa suurimmat energiat kehän ulkopuolelle. Kelmi ja veljensä ainoina junnu uroksina kehässä. Kelmi käyttäytyi todella mallikkaasti, liikkui hyvin ja malttoi seisoakin paikallaan oikein nätisti. Tuomari oli vähän epäilyttävä kun keppinsä kanssa ympäriinsä heilui ja hampaita ronklasi. Ei kuitenkaan murahtanut eikä näyttänyt hampaita, tuijotteli vain epäluuloisesti. Reipas penikka! Tuomiona hyvä, seuraavanlaisen arvostelun kera. 

"10 kk. Vielä kovin kesken kehityksen oleva kevyt juniori, sukup.leima saa vahvistua, hyvät mittasuhteet. Hyvä pään malli, hyvät korvat & silmät & purenta. Yläraja voisi olla laskevampi. Tasapainoiset kulmaukset, kevyt luusto. Hyvät käpälät. Turkki ei parhaimmillaan. Kuiva, karhea karva. Kihara vasta tulossa. Kevyet, tasapainoiset liikkeet. Lyhyt hyvin kiinnittynyt häntä, esiintyy hyvin, tarvitsee itsevarmuutta." 

Tämän lisäksi jotakin kirjoitusta aivan paperin alareunassa, mistä ei hyvällä tuurillakaan ota selvää mitä siinä lukee. Kehien jälkeen juotiin vielä kahvit Tuijan ja veljen omistajan kanssa, minkä jälkeen suunnattiin Kuopioon. Äitini sukulainen tuli hakemaan huoltoasemalta ja siellä yövyttiin koirien kanssa, äitin myöhemmin tuotua Hukan mukanaan seuraavaa päivää varten. Kelmin kanssa ehdittiin valoisalla kameran kanssa lenkille, ja sitten vielä illalla Hukan kanssa uusi lenkki pimeässä. 

Sunnuntaina vuorossa Hukan kehät. Paikalla oltiin taas hyvin ajoissa ja huomattiin, että kehät on puolisen tuntia myöhässä. Siinä sitten odoteltiin ja viimein päästiin kehään. Hukka tapansa mukaan käyttäytyi todella hyvin, mitä nyt vähän katseli takana juoksevia koiria aluksi. Lopulta saatiin EH ja kilpailuluokan kolmansiksi sijoituttiin. Paremminkin on mennyt, mutta ei tuo karva tuosta näytä paremmaksi muuttuvan, ehkä pitäisi luopua koko tuohusta. Arvostelu tämän näköistä jälkeä:

"2 v. Hyvät mittasuhteet, sukupuolileima saisi olla selvempi. Kevytpiirteinen pää, hyvät korvat, silmät & pigmentti, hyvä kaula, rodunomaiset kulmaukset. Hyvä häntä & karvanlaatu, turkki ei parhaimmillaan. Liikkuu tasapainoisesti, mutta liikkeessä voisi olla enemmän tehoa. Hyvä käytös."

Ilmeisesti siis urokseni eivät näytä tarpeeksi uroksilta.. Mutta eipä sillä väliä olekaan, harrastuskavereiksi nuo onkin otettu eikä näyttelykoiriksi. Olisihan se tietysti kiva jos näyttelyissäkin pärjäisi, mutta kaikkea ei voi saada. 

Tänään muuten saapui kauan odotettu kuvakilpailun palkinto Hurttahuoneelta. Olin liian innoissani että sisältöä olisin ehtinyt kuvata, mutta paketista löytyi kaksi Racinelin Primal luuta, Hurtan Explorer hihna, sopivasti Kelmin värisenä eli keltaisena, ja true koiraihmisen avainkaulanauha. Valkoisilla tassuilla koristeltu pinkki Topcanisin Baby- avainnauha. Kiitos Hurttahuone! 

Live my day as if it was the last

Koulukiireitä ja wanhojen tansseja.. Eipä muuhun ole ollutkaan aikaa, varsinkin kun ilmoitti itsensä vastuuryhmään ja hoiti käytännössä yksin koko wanhojen tanssien kahvituksen. No, ei oli kyllä tosi mukava porukka, jonka kanssa kahvitus hoidettiin, kiitos kaikille mukana olleille! 

Kamera ulkoili parin viikon tauon jälkeen tänään kun aurinko päätti näyttäytyä jälleen. Siinä vaiheessa ei enää voinut keksiä tekosyitä, miksi ei lähtisi lenkille. Pitkästä aikaa myös 24-105mm kameran nokalla, talvella vakiona pyörinyt lähinnä 70-200mm tai 85mm valonpuutteen vuoksi. Nopeasti sitä unohtaa miten nättiä jälkeä tulee niilläkin objekteilla, joita ei usein käytä. Tämän kaltaisia talvikuvia on näkynyt monissa blogeissa ja aina olen niitä kadehtien katsellut. Nytpä on omia sellaisia! (: Vastavaloon kuvaaminen onnistui huomattavasti paremmin ilta-auringossa kuin keskipäivän auringossa, kuten on useasti tullut kokeiltua. 

Ja koska vielä ei talvi ole ohi, ja halusin simppelimmän ulkoasun, tällainen suhteellisen vaivattomasti tekeytyi ja todella tyytyväinen olen lopputulokseen. 

Huomenna suunnataan Hukan ja Kelmin kera Tuusniemelle näyttelyihin. En itseasiassa tiedä mitä ajattelin kun ilmoitin ne sinne. Kummallakin turkki melko huonossa kunnossa, Kelmin häntä on aivan outo ja kaiken huipuksi, se ei suhtaudu kovin hyvin vieraisiin ihmisiin. Toivotaan, ettei hampaita näytetä ihan oma-aloitteisesti tuomarille.. Viikonlopun jälkeen ollaankin sitten loma kotona ja luultavasti lenkkeillään paljon. Eipä tässä muuta, pitäisi varmaan pakkaamaan ruveta.. Ihanaa ja aurinkoista lomaa kaikille, joilla se tällä viikolla on. (: 

Pieni isokorvainen huippu mudini <3

Aina ei voi onnistua

Tältä näytti vielä maanantaina. Viikko koostui jäätävistä vesisateista ja peilijäässä olevista teistä. Ei siis todellakaan lähdetty lenkille a) itse olisin mennyt nurin ensimmäisen parin metrin jälkeen ja b) koirat olisivat aivan varmasti rikkoneet itsensä juostessaan. Joten löhöttiin sohvalla ja katsottiin sarjoja Netflixistä. 

Viikonloppuna sunnuntai oltiin koko päivä Jyväskylässä, miten meni kemiaan kokeeseen lukeminen.. Lähdettiin ihan ajoissa jo ajamaan ja Vaajakoskella näytti siltä, että ollaan ihan hyvissä ajoin kisapaikalla. Mutta, eihän matkat olisi yhtään mitään ilman pieniä vastoinkäymisiä. Ajettiin väärin jostakin risteyksestä ja lopulta löydettiin perille tasan 10.00, rataantutustuminen 10.25. No, ehdin hyvin ilmoittautumaan ja noin vartin lämmittelemään ja sitten olikin kiire rataantutustumiseen ja vessaan. 

Ensimmäisenä oli hyppyrata, jolla oli kolme koirakkoa. Tiistain vireestä ja keskittymisestä ei jälkeäkään. Uusi halli, paljon koiria ja hälyä. Muuta ei oikeastaan tarvitakaan, jotta pikku mittelillä oli pää aivan pyörällä. Kepit haki neljä kertaa väärin ja muutenkin oli hyvin perässä vedettävä kaveri. Tyyppi radan jälkeen boksiin ja turisteilemassa oleva Kelmi hieman kokeilemaan lämmittelyesteille. Tätä tyyppiä ei häirinnyt yhtään mikään, tärkeintä oli ehdottomasti esteet. Alkaa todella hyvin kuunnella ohjausta, tosin putkeen ei voi nähtävästi mennä toiseen päähän. Kun keksi, että menen tänne päähän, niin toiseen päähän meneminen oli kauhean vaikeaa. 

Ennen seuraavaa rataa ehdittiin käydä kahvilla ja kuvasin hetken maksien B- agilityrataa. Sama rata meillä ja hetken ennen rataa otin Hukan boksista ja yritettiin kovasti saada virettä nousemaan, mutta samanlaista hidastelua oli tämäkin rata ja keppejä haettiin jälleen monen monta kertaa. 

Hetken oli jälleen boksissa radan jälkeen, mutta maksien radan aikana leikittiin lämmittelyesteillä ja saatiin taas tekemisen iloa touhuun. Kolmas ja viimeinen agilityrata meni tähän astisista ehdottomasti parhaiten. Kivalla vireellä lähti ja alkurata menikin tosi hyvin. Sitten homma meni taas pipariksi. Yhden esteen tuli ohi ja vire oli taas historiaa. Keppejä mietittiin jälleen hetki jos toinenkin. Tuloksina kaikilta radoilta hylly. 

Ihan paska reissu ei kuitenkaan ollut, kisapaikan lähellä oli skeittiparkki, joka oli koristeltu upeilla graffiteilla. Kuvat ovat hieman kiireessä otettuja räpsyjä ja linssikin meni aivan huuruun kesken kaiken syystä x. Kyllä siellä muutama kappale hyviäkin sattui joukkoon. Kisojen jälkeen suunnattiin keskustaan syömään ja oli kyllä hauskaa iltapäivä! Vielä illalla ennen kotiin menoa käytiin äidin kaverilla kylässä. Loppujen lopuksi oli todella hauska päivä, vaikka kisat menivätkin hieman niin ja näin. Lisää kuvia täällä.