Olipa kerran kesä

Otin koeviikolla itseäni niskasta kiinni ja kokeisiin lukemisen välillä sain videon vihdoin tehtyä. 

Tosiaan meille tapahtui kesän aikana vaikka mitä, Hukka repäisi tassunsa järvestä tullessa verille ja tassu oli paketissa kymmenisen päivää, sen päälle vielä parin viikon lepo treeneistä, koska viilto meni hieman jänteeseenkin. Kelmi kasvoi huimaa tahtia, tosin sisaruksiinsa verrattuna hitaasti, joten syöttettiin kaiken näköistä vitamiinia koko kesä. Yhdessä vaiheessa pentu päätti tiputtaa mahan alta karvat pois ja syötiin lisää vitamiinia, että saatiin karvat takaisin. Kisat ja treenit jäivät vähemmälle omien töiden ja seuran (ohjaajien) kesätauon takia. Matkusteltiin paljon, minkä töiltäni kerkesin ja kivoja pieniä Suomen sisäisi reissuja tuli heitettyä. Muuten löhöiltiin kotona ja lenkkeiltiin aina kun jaksoin töiden jälkeen, luettiin hyvä kirjasarja ja syötiin hyvin ja paljon. Kokonaisuudessaan tosi kiva kesä, vaikka säät olisivat välillä voineet olla paremmat. Toisaalta taas koirille kiva kun ei ollut niin kuuma ja järven vesi oli sen verran lämmintä, että pääsi mulaamaan veteen. 

Kuvat ei ole minkäänlaisessa aika järjestyksessä ja osa puuttuu kokonaan, kaikkea ei voi saada. Sen verran jaksoin panostaa, että Kelmin kasvu näyttää videolla suhteellisen järkevältä, muuten aivan satunnaisessa järjestyksessä ja toimii parhaiten HD:nä.

Enjoy! ;)

Mustantassun kasvattipäivät

Video on edelleen tekeillä, mutta kuvia on paljon ja valitseminen on liian vaikeaa. Koska psykan tuntien laatu on päätä huimaava ja ajatukset ovat vielä tuoreina päässä sunnuntain jäljiltä kirjoitellaanpa nyt ensin näistä kasvispäivistä. Osa tosin kirjoitettu kotoa käsin, en kyllä sittenkään saanut tarpeeksi ajatuksia kasaan tunneilla.. xD

Hukan kanssa tehtiin kaksi pätkää agilitya ja kaksi tokoa. Kelmin kanssa tehtiin agilityssä pentuhömppäilyjä, ei hitto miten makee koira siitä tulee isona! Hukalle agit veti Mari Lukkarinen ja tokotukset Johanna Suutarinen. Pentutreenit a'la Tuija Kokkonen aka Kelmin kasvattaja. 

Videoita ei valitettavasti ole kummaltakaan, Marin rata oli oikein kiva, vaikkakin osittain hieman haastellisempia ohjauskohtia löytyi. Selvittiin näistä ihan kunnialla, ainakin sitten toisella kerralla, Vauhtiahan tuolla saisi olla enemmän ja puomia hinkataankin sitten koko talvi. Pidetään nyt sitten pidempää taukoa kisaamisesta ja käydään viikoittain treeneissä ja sitten myös kerran kuussa Tuijan valmennuksissa. Muutenhan Hukka on oikein upea pieni rääpäle aksakaveri, todella varma menijä ja menee oikeat esteet oikeassa järjestyksessä, kunhan ohjaan itse oikein. Oikein mitään muuta en nyt oikeastaan osaa sanoa ilman niitä videoita ja ratapiirrosta. Saatiin myös vauhti ongelmaan ohjeet; lyhyitä pätkiä kerrallaan ja paljon palkkaa lelulla, lelun jahtaamista ja niin edespäin. Myöskin keskittyminen ja jaksaminen loppuu todella nopeasti, tämänkin takia mahdollisimman lyhyitä pätkiä ja lopetetaan johonkin kivaan rallitteluun kun alkaa näyttää väsymisen merkkejä. 

Kelmin kanssa tehtiin putkea ja eteenlähetyksiä. Putkihan on siis aivan upeeta mahtavaa ja eteenlähetyksissä ei meinannut löytää namialustaa.. :D Ymmärtää idean, mutta varsinkin hiekkakentällä ulkona kun alustana oli sininen hiirimatto, meni se aina välillä pieneltä mudilta aivan hukkaan. Muuta ei voi sanoa. Siitä tulee aivan sika makee koira isona! Pitäisi vaan itse opetella ohjaamaan ja juoksemaan.. Kolme hyppyä putkeen ja suora putki menee vielä, mutta koko rata tuolla vauhdilla.. Kuolema tulee. Taitaa tietää juoksulenkkejä..

Kuvia ei oikein kerennyt räpsimään, koko ajan oli jossain menoa ja monesti meni treenit vielä vähän päällekkäin. Parit kuvat tuli Kelmistä ja sisaruksista, mutta niitäkään en ole koneelle saanut, laatu on varmaan jotain melko järkyttävää.. Fiksut pennut leikkivät varjossa ja putken sisällä.
Ulkoasu muuttunut jo kolme kertaa? Ehkä nyt siedän sitä tarpeeksi kauan, että saan syksykuvia ja laitan sitten jonkun muun tekemään jotain laadukkaampaa.

Tasmanian tuholainen

Moikka! 

Oon Kelmi. En oikein vielä tiedä mikä olen, mulla on sellainen identiteettiriisi. Vai tuliko tuohon k ennen riisiä? Anyhow, joo osaan enklantii! Äiti sanoo mua usein termiittikissalammasmajavaks, mikä se sellanen oikeen on??  Se myös sanoo mua joskus mudiks, se on varmaan mun merkki. Vaikka en tiedäkään mikä oon, tiiän jo mikä musta tulee isona. Musta tulee muotisuunnittelija. Must kuitenkin tuntuu, ettei äiti arvosta sitä, kun harjoittelen mun tulevaa ammattia varten. Mä oon jo ehtinyt tuunata sen lompakon, pyyhkeen, farkut, ratsastushousut ja hupparin. Se ei kuitenkaan sen jälkeen kehunut mua, vaan torui mua, koska kuulemman hajotin sen vaatteet. En ymmärrä sitä, nehän on nyt paljon hienommat! 

Äiti ei myöskään osaa arvostaa sitä, että paimennan isompia koiria lenkeillä, sekin on ihan outoa, koska tiiän, et mun esi-isät on paimentanu monia vuosia ennen mua. Ja nyt äiti sitten kieltää mua paimentamasta? Ei oo yhtään reiluu. Mitä välii sillä on et mulla ei oo oikeita lampaita, meneehän noi koirat ihan hyvin lampaista hätätilanteessa. Sitä paitsi ne lähtee aina harhailemaan äitin luota, eikä pysy siinä lähellä niinkun pitäs. Tietysti se on mun tehtävä pitää ne äitin lähellä. Tosin, ne on kyllä huonoja lampaita, koska ne ei tottele mua. Ne vaan ärähtää ja jatkaa matkaa, ihan kun mua ei ois olemassakaan. Vaikka mä kuinka paljon haukun niille, ne ei vaan tottele. Sit äitillä menee hermot kun mä haukun ja se huutaa mut pois, vaikka mä teen vaan työtäni!

Joskus me tehdään äitin kanssa sellasta juttua, missä mun pitää hyppiä esteitä ja mennä sellasesta putkilosta läpi. Se on ihan älyttömän hauskaa! Äiti vaan pilaa sen.. Se yrittää aina sanoo mihin mun pitää mennä. Sillä on kuulemma väliä missä järjestyksessä ne esteet hyppää. Sit se ei tykkää siitä, kun yritän kertoa sille, mihin mä haluun mennä. Silloin se rupee väittämään mulle vastaan ja sanoo, etten mä voi haukkua päälle kun se kertoo mitä mun täytyy tehdä. Sit se sanoo myös, etten voi purra sen kättä kun hermostun. Miten muuten mä muka kerron sille, etten haluu tehdä samanlailla kun se, jos en kerta saa haukkuakaan?

Yleensä kuitenkin tykkään äitistä tosi paljon ja meen ihan sekasin kun se tulee koulusta kotiin. Silloinkaan se ei kyllä jaksa mun vinkumista koska on ollut kaheksan tuntia koulussa. Tykkään myös pestä sen naaman aina aamuisin ja iltaisin. Kyllä mä luulen että äiti tykkää musta kans, koska se kehuu sen kavereille aina kuinka kiva oon ku lohdutan sitä ku se on surullinen tai sen päätä särkee. Se myös usein sanoo sen kavereille et musta tulee vielä tosi hieno agilitykoira, kunhan se oppii ohjaamaan mua. En tosin tiedä mitä agility on, mutta oon samaa mieltä, että musta tulee tosi hyvä siinä, kunhan se oikeasti oppii ohjaa mua. Tähän loppuun vielä lisätään se, että äiti sanoo mua monta kertaa päivässä hienoks pieneks Kelmi-mieheks. Se on varmaan hyvä asia!