Älä kokeile kotona!

Viime viikonlopun lauantaina eli 18.10 suunnattiin puoli kymmeneksi Mikkeliin MAH:in hallille Saija Mustosen koulutukseen. Oltiin hieman ajoissa, noin kymmenisen minuuttia ennen puolta ja paikalla ei näkynyt ristinsielua. Siinä sitten odotellessa käytiin lenkillä ja loppuaika jäädyttiin pakkasessa odotellessa. Varsinkin minä. Perjantai iltana ja vielä aamullakin oli kuumetta, mutta eihän se menoa haittaa. Lopulta paikalle saapui joku ja päästiin lämpimään halliin. Hukan sain kätevästi boksiin joita paikalla oli jo valmiina, omaa boksia en jaksanut reissulle mukaan ottaa. Laiteltiin rata valmiiksi, kouluttaja saapui paikalle ja katsottiin ensin itsenäisesti rata läpi jonka jälkeen kouluttaja näytti erilaisia ohjaustyylejä eri kohtiin. Hukan kanssa oltiin järjestyksessä ihan viimeisinä joten sain katsella muiden suorituksia ja oli hyvin aikaa lämmitellä koira. Kouluttaja oli todella mukava ja niin myös muut MAH:illa säännöllisesti treenaavat ihmiset. Olisi niin mukava päästä tuohon seuraan treenaamaan, mutta pitää nyt vielä katsoa miten kyydit Mikkeliin järjestyy.

Meidän vuoron sitten viimein koittaessa oli Hukka todella jännittynyt uudesta paikasta ja vieraista koirista. Aloitettiin siis keskemmältä rataa jotta laidalla olevat ihmiset ja koirat eivät häiritsisi niin paljon. Jälleen sain huomata ja kuulla, että pientä koiraa on todella erilaista ohjata. Kädet ei meinaa millään pysyä alhaalla mikä tietysti hankaloittaa Hukan eteen katsomista kun joutuu tuijottamaan ylös ohjaavaan käteen. Muuta ongelmaa radassa ei oikeastaan ollutkaan kuin se, että koira ei ymmärrä mitä siltä haen kun käsi on niin ylhäällä. Varsinkin pyörityksissä käden asento oli todella tarkkaan muistettava pitää alhaalla. Lopuksi vasta tajusin ottaa lelupalkkauksen käyttöön mikä on todellakin parempi palkka Hukalle kuin nami. Taas näitä vanhoja tottumuksia; Nalle ei millään palkkaantunut lelulla ja namiekin kanssa oli nirso. Hukka ei taas ole nirsoa nähnytkään mutta palkkaantuu paremmin lelulla. Tuntuu kuitenkin oudolta palkata koiraa lelulla kun aina ennen on palkannut namilla.
Tauon jälkeen otin heti lelupalkan käyttöön ja radalla oli kuin eri koira. Johtuu varmasti myös siitä että jännitys oli lieventynyt, mutta kumminkin. Tajusi todella nopeasti ohjauksen jota ei ole koskaan ennen kokeiltu. Pimeät putken päät kuitenkin tuottivat suuria vaikeuksia pikkukoiralle. Lähti hyppimään putken päälle ja vaikka mitä muuta pelleilyä. Lopulta luovutettiin vaikeamman ohjauksen kanssa ja ohjasin loppuun asti putkelle. Tämän jälkeen alkoi kyllä olla Hukasta aika lailla veto pois joten lopetettiin suosiolla siihen.

Sain yhdeltä koulutuksessa olleelta kyydin rautatieasemalle ja junalla ajeltiin kotiin. Tottakai matkalla sitten nousi kuume uudelleen.. Ja eihän meidän mukava päivä vielä siihen päättynyt, ei. Kotiin päästessä olin todella väsynyt ja päätin että makaan loppupäivän peiton alla ja katson Supernaturalia. Kaikki meni mainiosti siihen asti kun jouduin laittamaan telkkarin johdon jatkojohtoon kiinni. Iki-ihana kanimme oli ajankulukseen järsinyt johdosta muovisen suojaosan rikki ja lopun voikin arvata? Mukava sähköiskuhan siitä tuli. Eikun sitten uusi reissu Mikkeliin, tosin tällä kertaa keskussairaalaan sydänfilmiin. Tarinan opetus: Kun laitat sähkölaitetta pistorasiaan, varmista, että suojakuori on ehjä.
Maanantaina reissu Kuopioon ja Matkukseen. Ikeassa vierähti noin kolme tuntia ja sen jälkeen ei enää loppua Matkusta jaksettu kiertää. Erityisen mukavan tästä reissusta teki sormet ja varpaat joita pisteli samanlailla kuin silloin kun joku paikka on puutunut..
Tämä viikko on mennyt kalusteita kasaillessa, kaverin kanssa hengaillessa ja näin.
Niin ja uudesta ulkoasusta jälleen suuret kiitokset Hannalle!

This is the winner takes it all, so take it all

Jos nyt aloitetaan viime viikonlopusta, kamera pääsi kunnolla ulkoilemaan ja tietysti Hukkakin. Nalle tuntuu aina katoavan jonnekin kun alan kuvaamaan ja sitä on niin vaikea kuvata, että jossain vaiheessa näköjään luovutin.
Lauantai alkoi hyvin agilitytreeneillä omalla kentällä. On se niin kiva kun on kenttä takapihalla :3 Mitään hurjia 30 esteen ratoja siihen ei kyllä mahduteta, mutta pieniä ratoja siinä on kiva treenailla.Tällaisen radan netistä löysin ja hyvin mahtui tuohon pihaan. Muutenkin kiva rata. Tosin putken numero 9 jouduin korvaamaan pussilla, koska ei ole kahta avonaistaputkea.

Tosi mukava lyhyt rata, eikä ohjauksissakaan sen kummempia. Tavoitteena oli että saisin koiraa irtoamaan ja putkelle varsinkin irtosi todella hyvin. Pari kertaa oli kyllä erimielisyyksiä siitä, että pitääkö takaa kierron jälkeen hypätä este vai ei. Mistäköhän pikkukoira onkaan keksinyt, että takaa kierron jälkeen voi vaan lunkisti juosta esteen ohi. Kun saatiin pari puhdasta rataa alle pidettiin tauko ja samalla vaihdoin 9 putken tilalle kuusi keppiä. Kepit oli vasta toista kertaa keskellä rataa, mutta hyvin meni. Hakee näppärästi oikean välin, itse saan kuitenkin olla tarkkana katsomassa, ettei vauhdilla juokse toisen välin ohi. Vauhtiahan kepeille tultaessa oli ja runsaasti joten todellakin sai olla tarkkana. Saatiin kyllä tästäkin pari puhdasta rataa alle ja lopettettiin suosiolla siihen.
Onhan se kyllä mukavaa että on omat esteet ja kenttäkin, mutta se, että pitäisi treenien jälkeen yksin raivata kaikki esteet pois? Miksiköhän se ei oikein kiinnosta?
Illemmalla kamera pääsi todella kunnolla ulkoilemaan kun innostuin 50 millisellä leikkimään. Syksyn mittaan on ollut tarkoitus lähteä hieman kauemmaksi ruskaa kuvaamaan, mutta aina se on jäänyt oman saamattomuuden vuoksi. Hämmästyin kyllä enemmänkin kun huomasin että omassakin pihassa on ihan mukavasti syksyisiä lehtiä ja puita. Varsinkin oman pihan vaahtera ja tammi olivat suosittuja kuvauskohteita. Myös pihlaja suurta huomiota osakseen. Hukkakin pääsi vaahteran lehtien sekaan poseeraamaan.

Sunnuntaina sitten mätsärit Ristiinassa. Ja siskolla kanikisat jossain kasvihuoneella. Tästä johtuen jouduttiin lähtemään aivan liian aikaisin ja Ristiinassa oltiin varmaan tuntia ennen mätsärien alkua. Pysähdyttiin sitten yhteen kahvilaan ja huomasin että siellä nurkassa oli koiratarvikkeita. Eikun pikajuoksua sinne sitten. :D Samalla sitten huomasin että kahvila on Happy Dogin jälleenmyyjä, joka on Hukan kasvattajan suosittelema ruokamerkki ja itsekin kyllä siitä tykkään kovasti. No, juuri minun tuurillani olin juuri vaihtanut ruokamerkin Brit Premiumiin, joka on kyllä sekin hyvä merkki. Nyt molemmilla on siis 15kg;n säkit ruokaa Hukalla sportia ja Nallella lightia. Täytyy nyt miettiä vaihdetaanko niiden jälkeen Happy Dogiin vai jatketaanko Prit Premiumilla.
Mätsäreihin saavuttiin varttia vaille ilmoitusajan alku, joten jonottamaan ei jouduttu. Käytiin sitten Hukan kanssa ihan kunnolla kävelemässä ja sen jälkeen koiralle koitti boksissa odottelu. Tosiaan, ilmoitin vain Hukan, koska se nyt tarvitsee enemmän harjoittelua näyttelyihin. Odottelu ajan itse pyörin kivassa tarvikekaupassa josta pongasin kivat valjaat. Eikun koiralle sovitukseen siis. Valjaat sopivat hyvin ja vaikuttavat sellaiselta materiaalilta, joka ei karvaakaan kuluta. Ainut ongelma oli väri. Isompina kokoina oli kyllä limenvihreää mutta sopivaa kokoa ei ollut vihreänä. Myyjä lupasi kuitenkin lupasi hommata sellaiset ja nyt ne sitten odottelee Ristiinassa hakijaa..

Jos palataan niihin mätsäreihin, Ensimmäisenä tietysti lapsi ja koira kehä, sen jälkeen junior handler. Voitte kuvitella kuinka hypin riemusta saadessani tietää että siellä on junior handler kehä :D Harvoissa mätsäreissä niitä on. No, koirahan ei tietenkään keskittynyt pätkän vertaa, ei, ei sitten ollenkaan. Jossain kohtaa kieltäytyi syömästä nakkia? Oikeasti, millainen koira kieltäytyy syömästä nakkia? Ei siis auttanut ruoka, eikä kovistelu. Melkein pudottiin kehästä, kun tuomari kuitenkin kutsui meidät takaisin. Laskuvirhe ilmeisesti. Ja tietysti olin täysin unohtanut että junior handlerit vaihtavat koiria. Minä sain mustan villakoiran joka selkeästi oli ennenkin näyttelyssä käynyt. Kulki vain vierellä ja seisoi nätisti paikallaan. Vähän käy sääliksi tyttöä joka sai esitettäväksi hihnassa sinne tänne tempoilevan Hukan joka ei kuunnellut yhtään.. Lopputuloksena tästä kuitenkin neljäs sija.
Pienten aikuisten kehästä ei kummempaa sanottavaa. Ei keskittynyt, sininen nauha ja kotiinlähtö. Tajusin kuitenkin mistä moinen käyttäytyminen johtuu. Onhan keskellä ei mitään tietysti kiva asua, mutta missä on muut koirakontaktit kuin Nalle? 17km:n päässä. Jännittää siis aivan kauheasti muita koiria ja tietysti haluaisi tutustumaan niihin. Jospa nyt yritetään saada herralle vähän muitakin kontakteja kuin Nalle ja katsotaan sitten virallisissa näyttelyissä uudelleen. :D

Tuuli puissa soi, syksy muutti sään

Ensinnä, pahoittelut kauheasta tauosta! Yhdessä päivässä ei vaan riitä aika (energia) koululle, läksyille, koirille ja niitten lisäksi vielä kaikelle muulle kuten blogille. Lisäksi olen löytänyt liian mahtavan kirjasarjan, joka todellakin vie vapaa-ajastani suuren osan, myönnän olevani hieman koukussa siihen. Ja vielä kaiken muun normaalin elämän lisäksi on muutto ja rakennus.. Olen siis pahoillani, että blogi on jäänyt taka-alalle, mutta katsotaan jos saisin vähän aktiivisemmin kirjoiteltua.

Elossa kuitenkin ollaan ja ollaan treenattu!

Lyhyesti ja ytimekkäästi treenit on menneet todella hyvin molempien koirien osalta. Nallen kohdalla yllätyin suuresti kun kepit ja keinu sujuukin melkoisen hyvin. Hukka yllättää joka treeneissä mahtavilla kontakteilla, laatikkoharjoittelusta on nähtävästi ollut hyötyä.
Nallen kanssa sain erikoisen idean, että hei, nyt lähdetään kisaamaan. Mistäpä lähempääkään ensimmäiset kisat löydettiin kuin Helsingistä? Ja mulle Helsinki, Vantaa ja kaikki nää ihme muut paikat pk- seudulla on Helsinkiä, joten älkää ihmetelkö :D

IHAHin kisoissa käytiin 17.9 sitten starttaamassa meidän kisakausi näin syksyn kunniaksi. Ilmoitin Nallen pelkästään hyppyradalle, koska kontaktit ei kuitenkaan niin varmoja ole. Tuomarina Anne Savioja, eli kyseessä oli hyvin kiemurainen rata. Kunnialla siitä selvittiin, esteet oikeassa järjestyksessä. Kepeille menossa kuitenkin juoksi ensin ensimmäisen välin ohi ja siinä sitten ajattelin, että mitä pienistä. Nallella oli kuitenkin radan jatkamisen sijaan ihan jotain muuta mielessä. Keppien vierelle sattui nimittäin pörräämään ampiainen ja sitäkös koira siinä sitten jahtaamaan. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen sain koiran jatkamaan matkaa ja loppurata menikin sitten ilman sen kummempia kommeluksia. Tuloksena oli vitonen ja muistaakseni 12s yliaikaa. Mutta hei, yleisöllä oli hauskaa ja niin meilläkin! Yllätyksenä kyllä tuli kun katsoin tuloksia ja huomasin että sijoituttiin viidensiksi!

Viime viikonloppuna 20.9 suunnattiin sitten Mikkeliin MAHin kisoihin. Tällä kertaa ilmoitin Nallen sekä agility- että hyppyradalle. Tykkäsin molemmista radoista tooosi paljon, suoralinjaisia ja selkeitä olivat. Agilityradalta otettiin kepeiltä virhe ja yksi rima lähti matkaan. Tuloksena kymppi ja yliaikaa, keppien tekeminen ei jaksanut kiinnostaa, vaan kaikessa rauhassa käveli ne läpi. Hyppyradalta selvittiin puhtaalla radalla, mikä kyllä hämmästytti koska Nalle kääntyi putkessa ja tuli samasta päästä ulos ja sen jälkeen putki uudestaan. Aiemmin yksi bordercollie kääntyi putkessa ympäri, mutta ei tullut ulos ja siitä tuomari antoi viisi virhepistettä, Mietityttää siis miksi meille ei putkelta tullut virhettä? Tuloksena siis puhdas rata ja yliaikaa, koska tälläkään kertaa kepit eivät kiinnostaneet pätkän vertaa.

Hukan kanssa ollaan nyt skarpattu kaikenlaisessa treenaamisesssa, niin tokossa, agilityssä ja näyttelytreeniäkin ollaan tehty. Tulin nimittäin ilmoittaneeksi sen kaksiin virallisiin näyttelyihin. Jyväskylä KV 9.11 ja Helsinki Voittaja 6.12. Katsotaan sitten mitä niistäkin tulee..
Agilityä ollaan treenattu _paljon_ saatiin nimittäin omaan pihaan minikenttä, kesällä väsäsin viisi estettä, Zooplussalta tilasin putken, aurauskeppejä tökin maahan kepeiksi ja Agimetiltä tilasin minikeinun.

Lisäksi ollaan käyty viikottain alkeisryhmässä treenaamassa, mutta nyt tämän viikon maanantaina oli viimeinen kerta joten ohjattuihin treeneihin ei päästä. Marraskuussa olisi kuitenkin tarkoitus mennä MAHille treenaamaan, siinä tapauksesssa tietenkin, että onnistutaan pääsemään pääsytesteistä läpi. Iiks.. Treenit on kuitenkin menneet ihan super hyvin, en voisi olla tyytyväisempi tohon koiraan <3 Keppejä etenkin ollaan treenattu ahkerasti ja se alkaa näkyä! Osaa itse jo hakea oikean välin ja kun jaksaa keskittyä ja käyttää vähän pikku aivojaan, menee se aivan itsenäisesti kepit! Joskus kyllä tulee pieniä virheitä, esim. unohtaa yhden välin tai karkaa ennen viimeistä väliä pois, mutta muuten aivan mahtavat kepit. Vauhtikaan ei ole päätä huimaava, mutta ei tarvitsekaan, ehkä se sieltä vielä joskus löytyy.

Tokossa ollaan tehty lähinnä suoraa seuraamista, jotta saadaan se kuntoon ennen käännöksiä, erityisesti liikkeen pysähtymisessä on vaikeuksia, ei meinaa tajuta, että minä pysähdyin jo, ja jää tyhmän näköisenä seisomaan hieman kauemmaksi. Ollan myös harjoiteltu kaukoja, lähinnä sitä, että osaa nousta maasta ja istumasta seisaalleen liikuttamatta takajalkoja. Välimatkaa ei voi ottaa melkein yhtään, koska käskyn tullessa juoksee luokseni ja tekee liikkeen siinä. Poikkeus tietenkin vahvistaa säännön ja joskus onnistuu kauempanakin istuminen. Liikkeestä jääviä on myös vähän kokeiltu, mutta en uskalla tehdä niitä paljoa. Pelkään nimittäin että monen virheen jälkeen ei koskaan opi oikeaa tapaa, eikä itsellä ole hyviä ideoita miten sen saisi nopeasti jäämään paikoilleen. Se on niin kiinni minussa, ettei meinaa millään irrota muutenkaan, niin kerropa sille sitten että pitää jäädä paikoilleen vaikka minä liikun vielä..

Kerran joku kysyi, kenelle kirjoitan blogiani, kun ei ole yhtä ainutta lukijaa? Se on hyvä kysymys ja ole yrittänyt keksiä siihen vastausta.
- Kirjoitan tätä itselleni, koska suorastaan rakastan kirjoittamista. Kuvaus on myös todella tärkeää minulle ja on mukava jakaa kuviani muidenkin päivän iloksi, jos joku nyt sattuu eksymään blogiini. Kirjoitan tätä myös siksi, että on kiva miettiä mitä olen koirien kanssa tehnyt ja miettiä miten asia joskus on ollut ja onko siinä tapahtunut edistystä. Tämä on siis myös tapa miettiä jokainen treeni tarkasti läpi ja löytää sieltä ne hyvät asiat joihin on tullut parannusta niin kuin myös ne, jotka vielä kaipaavat parannusta. Loppuun vielä neljä lemppari maisemakuvaani :3