Sit ku mä oon vapaa

Niinhän siinä sitten kävi, että töiden alkaessa aika ja motivaatio juoksivat valonnopeutta jonnekin  käden ulottumattomiin. Puutarhalla töiden tekeminen pääsi yllättämään rankkuudellaan ja päivän jälkeen jaksaminen hädin tuskin riitti ruuan tekemiseen ja suihkussa käymiseen. Valokuvaamisesta ja blogin päivittämisestä nyt puhumattakaan. Nyt kaupanalan iltavuoroista nauttivana reippaana työntekijänä tulee toivon mukaan olemaan hieman enemmän aikaa muullekin elämälle.  Unohtakaa samantien tämä. Aikaa ja jaksamista ei ole ollut yhtään sen enempää. Tämäkin postaus on ollut työn alla kohta kuukauden. 

Tässä välissä ehti tapahtua oman seuran kisat, joissa ei suurempaa menestystä niitetty, mutta hyviä ratoja tehtiin silti. Tämän jälkeen sitten työt, Pertunmaalla asuminen, hiusten värjääminen, ylioppilasjuhlat, muutama viikonloppureissu mm. Kiteelle ja Haminaan. Kiteellä perinteen mukaisesti oltiin Taivaannastan kasvattipäivillä treenaamassa. Fiksuna tyttönä otin molemmille koirille kahdet treenit per päivä, treeniaika yhdelle koiralle 20min. Itselle siis juoksemista 80min/päivä, jonka lisäksi kaikki lämpät ja jäähyttelyt. Voin sanoa että tuntui jaloissa, mutta oli kyllä väsyneitä koiriakin. Treenit meni molempien osalta ihan hurjan hyvin, ja saatiin paljon kehuja ja vinkkejä jatkoon. Tästä on kiva jatkaa, kun vaan olisi aikaa käydä treenaamassa. :'D

Tuija myös kävi meillä muutaman mudipennun kanssa ja melkein jäi yksi kotiin. Lemppari oli Ursula, joka laittoi Kelmille 6-0 turpaan ja Kelmi fiksuna poikana väisti, ja vältteli loppuillan hurjaa pentua. 

Tämän jälkeen ei mitään mainitsemisen arvoista töiden lisäksi ole tapahtunut? Pride toki, kuvia instan puolella, sinnekään en ajoissa töiden takia ehtinyt, mutta ilta oli silti mukava viettää kavereiden kanssa. Sitten tosiaan ensimmäinen Korpilahti reissu koirien kanssa ja ensimmäisien tavaroiden paikalleen laittelua, nyt jos kysyisi missä mikäkin asia kämpällä sijaitsee, en osaisi vastata ollenkaan. :D

Haminassa tuli pyörähdettyä myös muutaman päivän ajan, koirat mukana tietysti. Päästiin ekaa kertaa toukokuun jälkeen treenailemaan, pojat oli niin hienoja <3 Kyllä niistä molemmista vielä mukavat kisakaverit muokataan. Haminassa yövyttiin jälleen Saanalle, oli kiva nähdä Waldoa taas ja tietysti riiviö Ansaa. Nähtiin myös Anniina belggareineen, Disa etenkin varastaa edelleen sydämeni, vaikkei belgi niitä lempirotuja olekaan. Amikin vaikutti kovin hienolta herrasmieheltä. Kiitos kaikille asianosaisille, oli todella hauska pieni kesälomareissu! Sellainen meidän kesä tältä erää, ensi viikolla viimeiset työvuorot ja sen jälkeen onkin suunnitelmissa vaikka mitä. Pariisi postaus edelleen työn alla, kyllä sekin tässä vielä valmiiksi saadaan, katsellaan sitten tuleeko toista kuulumispainotteista ennen sitä vaiko eikö.

Elossa ollaan part. 2

Kahden vuoden tauko ei ollut todellakaan suunnitelmissa. Elämä kuitenkin tapahtui, ja niin tapahtui taukokin. Nyt, kun yo-kirjoitukset ja stressi on takana päin, ajattelin tätäkin herätellä instagramin ohella. Olen saanut kamerani ja kuvausintoni takaisin, samoin kuin motivaation treenaamiseen. Huhtikuun aikana olisi tarkoituksena treenailla, lenkkeillä ja kuvata mahdollisimman paljon. Toukokuussa alkaakin sitten työt, jotka jatkuu kesäkuussa eri paikassa, todennäköisesti koko kesän. Syksyllä olisi luvassa muutto Korpilahdelle, uuden opiskelupaikan perässä. Sellaista meille tällä hetkellä. 

Kelmin kanssa ollan kehitytty talven aikana todella paljon, päästiin viikkotreeneihin Tuijan ryhmään, mistä on ollut meille paljon apua. Sampoa nähtiin kanssa ja häneltä saatiin paljon kehuja edistymisestä. Kisoihin meitä ollaan yllytetty vuoden vaihteesta asti ja nyt olisi tarkoitus viimein lähteä kokeilemaan onnea. Sitä tässä vaiheessa vielä todellakin tarvitaan, lähinnä siihen, että ohjaaja pysyy radalla ja muistaa ohjata ja juosta. :D 

Hukan kanssa taasen kontaktiprojekti hieman junnaa paikoillaan. Edistymistä varten melkein tarvitsisin puomin kotiin, että pystyttäisiin joka päivä tekemään pari toistoa. Jollain lailla koira on nyt tajunnut idean, mutta hyppimisiä tapahtuu edelleen harmittavan paljon. Radalla varsinkin. Erillisenä esteenä ja etupalkalla tehdään tosi nättejä osumia, mutta radalla keskittyminen ei oikein pelaa. Varmuutta ja toistoja siis tarvittaisiin. 

Niin ja tosiaan, ruudun tällä puolen istuskelee tätä nykyä täysi-ikäinen, ajokortillinen ihmisotus. Helpottaa suuresti elämää koirien kanssa omistaa auto, jossa voi säilyttää kaikki treenikamat ja matkustella treeneihin. Lisäksi tietysti koirilla on häkit takakontissa, ja niitä voi pitää taukojen ajan siellä. En edes tiedä kuinka selvisin treenielämästä ilman omaa autoa.

Tokosta vielä muutama sananen, Kelmin kanssa ollaan melko epäsäännöllisesti treenailtu ja nyt alkaa omaan silmään näyttää koevalmiilta. Hieman tämän kanssa kuitenkin epäröin, ei olla päästy tekemään häiriössä, muiden koirien kanssa. Eikä mulla ole mitään kokemusta tokosta, saati sen kouluttamisesta. Ammattilaisen mielipide ennen kokeita voisi siis olla ihan jees, mutta katsotaan nyt mitä tehdään. Tällaista tällä kertaa, pitäkää peukut pystyssä, että meistä kuullaan aikaisemmin kuin kahden vuoden päästä. :D

Elossa ollaan

Tässä on nyt viime kuukausina ollut vähän kaikenlaista, koulua ja satunnaisia treenejä. Enimmäkseen kuitenkin pelkkää sisällä sohvan nurkassa makoilua. Messarissa käytiin Kelmin kanssa nuorten agilitynäytöksessä. Ei voi muuta sanoa, kuin että huippu tyyppi! Ei ole koiran kanssa matkustaminen ollut koskaan noin helppoa kuin se oli pikku mudin kanssa. Väentungoksesta ja muista koirista ei välityetty ollenkaan, junamatkat nukuttiin nätisti jaloissa. Mitä nyt mistään näytös ratojen jälkeen karkailuista kun muu reissu sujui niin kivuttomasti. Jospa tästä nyt sitten kevättä kohti mennessä saisi itsensä vähän ulkoilemaankin ja säännöllisesti treenaamaan. Jätetään nyt tähän muutama lumikuva ja toivotellaan samalla kaikille hyvät joulut ja katsellaan uudestaan ensi vuoden puolella. 

Don't give up, I won't give up

Long time no see.. Lukio vie käytännössä kaikki vapaa tunnit päivästä, kun pääsee kotiin on pakko vetää hetki henkeä, syödä ja tehdä läksyt. Loppuillasta on niin väsynyt ettei pienessä mielessäkään käy avata konetta. Nyt kuitenkin tilanne on se, että me ollaan Hukan kanssa tuoreita kakkosluokkalaisia! Kouvolassa käytiin 4.9 tekemässä kymppi ja hylky. Kokonaisuutena radat meni tosin hyvin, koira keskittyi ja juoksi suhteellisen nopeasti. Hylly radalla haettiin kepit kaksi kertaa uusiksi ja sitten vielä kerran koko paska uusiksi kun jätti kesken.. Molemmilla radoilla hyppäsi kontaktit reippaalla ilmavaralla. Näitä en ruvennut uusimaan kesken radan, olisi kyllä pitänyt mutta mentiin radat loppuun normaalisti. 

Perjantaina 9.9 skippasin hieman koulua ja suunnattiin Mikkeliin kera Kelmin ja Hukan. Pyörittiin hetki kaupungilla ja syötiin, minkä jälkeen majoituttiin Nooralle. Leffailun ja tokoilun jälkeen syötiin vähän lisää ja lähdettiin hieman ennen kahdeksaa hallille treenaamaan. Kelmin kanssa tehtiin keppejä ja puomia. Kepit menee jo todella hyvin, huomioon ottaen, että ollaan treenattu noin kuukausi. Kontakteissa on tekemistä.. Koira ei tiedä ollenkaan mihin kohtaan kontaktia pitäisi tulla, ei mitään hajuakaan. Keinu menee todella hyvin, siinä en vaadi pysähdystä kunhan tulee kunnolla alas asti. Hukan kanssa otettiin puomi ja kepit. Puomi rupesi sujumaan tosi hyvin, pitää vaan karjaista "koske" ajoissa, jotta muistaa koskea. Kepeillä saatiin tosi hyviä aloituksia ja nopeita suorituksia. 

Lauantai aamulla oltiin jo yhdeksän jälkeen kisapaikalla vaikka ensimmäinen rataantutustuminen oli vasta 10.50. Siinä sitten käytettiin koiria kävelemässä ihan rauhassa ja lähdin kaverin seuraksi ja avuksi hypärinkin rataantutustumiseen, vaikka en itse kyseistä rataa kisannut. :D Lopulta meidänkin rata oli vuorossa ja heitin tutustumisen ajaksi koiran kaverille, koska oltiin ensimmäisenä lähdössä. Siinä oli muutama minuutti aikaa yrittää saada koira innostumaan ja suorilta radalle. Ei meille optimaalisin lähtökohta selkeästikään. Ekalta radalta kymppi, jälleen kepeille meno ja lopusta jätti yhden välin tekemättä. Keppien alkupäässä oli kyllä ihan oma moka, kun otin edelliseltä esteeltä mukaan vastakkaisella kädellä ja se jäi päälle ja ohjasin niin kepeille.. Eipä toiminut ei. Kepeille asti tosi hyvä rata, hyvällä vauhdilla ja fiiliksellä. Keppien sekoilun jälkeen hieman hidastui ja tuntui että putkesta koiraa piti odottaa ulos ikuisuus..

Toiselta radalla sitten se viimeinen luva. Hävetti niin huonolla nollalla nousta kakkosiin, mutta noustiinpa kuitenkin. Keinulla jäi selkeästi katselemaan maisemia ja kaarratti todella paljon yhden hypyn jälkeen, senkin olisin vaikka voinut ohjata paremmin.. Kepit toodella hitaat. Tiedätäänpä mitä treenataan. Seuraavat kisat ja ekat kakkosten radat todennäköisesti Lappeenrannassa 30.10 ellei sitten lähdetä 2.10 Kuopioon.

Kelmin kanssa ollaan laitettu kontaktit ihan uuteen uskoon opettelemalla ihan vaan asennon tarjoamista. Nyt alkaa olla jo jotain käryä siitä mitä pitää tehdä ja omassa pihassa minikeinulla toimii tosi hyvin. Maanantaina käytiin treeneissä ihan oikealla puomilla ja nyt osaa oikeasti jo tarjota sen oikean asennon, pienen mietinnän jälkeen. Muuten tehtiin putkeen irtoamista ja muutenkin eteenmenoa. Koira toimii, kunhan ohjaaja osaisi ohjata. En ole vielä sisäistänyt, että Kelmi juoksee nopeammin ja sillä on pidempi laukka, joten olen aina ohjauksissa myöhässä. Kyllä tämä tästä kunhan päästään kunnolla treenaamaan, lokakuussa taas toivottavasti saadaan ryhmäpaikka MAHille. Tällaista meille tällä kertaa.

Nuori Koirataituri 2016 - osakilpailu

Sunnuntaina 28.8 suunnattiin Kelmin kanssa Tampereelle Nuori Koirataituri 2016 - osakilpailuun. Noora ja Daco tuli meille jo lauantaina yöksi. Päivällä treenattiin koirien kanssa tehtäviä, käytiin Vuohijärvellä taidenäyttelyssä ja saatiin Nallen ja Dacon kanssa tappelukin aikaiseksi. Daco oli sitä mieltä, että Nallelle voi vähän ärähtää ja Nallehan ei tykännyt kun pentu hyppii nenille. Muuten koirat tuli hyvin toimeen sen mitä samassa tilassa pidettiin. Loppupäivä maattiin sohvalla ja yritettiin katsoa Netflixiä, mistä loppupeleissä ei tullut mitään koska sähköt meni poikki parikin kertaa.

Sunnuntaina oltiin hyvissä ajoin jo kisapaikalla ja lähdettiin koirien kanssa vähän kävelemään. Ilmoittautumisen jälkeen ehdittiin ihmetellä paikalla jonkin aikaa. Noora oli Dacon kanssa toisena ja me Kelmin kanssa vasta viidentenätoista. Siinä olikin sitten runsaasti aikaa jännittää.. Viime tipassa päätin ottaa Nooralta toisen frisbeen lainaan ja käyttää sitä temppuosuudessa, koska koiran keskittyminen ja tekeminen ilman namia oli vähän niin ja näin..

Lopulta meidän vuoro vihdoin koitti ja jännitys tulikin sitten vasta tässä vaiheessa ja melkoisen paljon pahempana kuin kuvittelin :D

Houkutus 9 - Kelmiä ei kiinnostanut seuraaminen ollenkaan, mutta ei ne huokutuksetkaan sen suuremmin. Paljon kivempia oli tuomarit, joita yritettiin moikata ja hihna kiristyi mistä meni yksi piste.

Pujottelu ohjaajan jalkojen välistä 8 - Kaikki muu ympärillä oli super paljon kiinnostavampaa, kuten haukkuva koira kehän laidalla ja oma kuva peilissä. Saatiin kuitenkin tehtyä, todella hitaasti ja monilla avuilla, mutta kuitenkin.

Kiertäminen koiran ympäri 10 -  Ei mitään ongelmaa, todella hyvä

Merkinkiertäminen ja paluu 3 - Eipä löytynyt merkkiä ei. Kävi viiden metrin kohdalla ja merkinkin kohdalla, mutta todella sivussa kun kävi moikkaamassa avustajaa. Jäi harmittamaan tosi paljon kun en tajunnut näyttää paremmin koiralle missä se on ja en saanut sitä itse etsimään sitä. Aikaa olisi ollut, sillä avustaja pyyhki ensin maasta verta, mistä lie siihen päätynyt.

Esineiden etsintä 9½ - Todella hyvä! Kaikki esineet toi takaisin, vaikka ensin kävi vain haistelemassa esineet läpi ja luulin ettei tuo yhtään.

Omavalintainen tempputehtävä 9 - Hieman laiskahkoja suorituksia, ei keskittynyt enää yhtään ja tapeltiin muutaman kerran tarviiko sen istua vai ei. Tuomarin kommenttina: kivoja temppuja, iloinen yhteistyö!

Putkiralli 7 - Ei varmasti ollut nopein aika, ja yhdellä putkella jäi katselemaan kehän reunoille, mutta tuli takaisin ja saatiin rata loppuun.

Teoriaosuus 30/30 

Yhteensä 85,5/100 

Kisakuvat (c) Noora
En voisi olla ylpeämpi pienestä rääpääleestä! Ensimmäinen kisatilanne missä se on koskaan ollut, eikä häiriintynyt minun jännityksestä ja loppupelissä yleisökään ei häirinnyt yhtään. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! :) Näillä pisteillä ei kuitenkaan finaalin päästy, mutta onpahan yksi onnistunut kisakokemus takana.
Huomenna olisi sitten taas Hukan vuoro. Kouvolassa kaksi agirataa, jospa sieltä nyt se viimeinen luva tulisi..