perjantai 12. helmikuuta 2016

Aina ei voi onnistua


Tältä näytti vielä maanantaina. Viikko koostui jäätävistä vesisateista ja peilijäässä olevista teistä. Ei siis todellakaan lähdetty lenkille a) itse olisin mennyt nurin ensimmäisen parin metrin jälkeen ja b) koirat olisivat aivan varmasti rikkoneet itsensä juostessaan. Joten löhöttiin sohvalla ja katsottiin sarjoja Netflixistä. 

Viikonloppuna sunnuntai oltiin koko päivä Jyväskylässä, miten meni kemiaan kokeeseen lukeminen.. Lähdettiin ihan ajoissa jo ajamaan ja Vaajakoskella näytti siltä, että ollaan ihan hyvissä ajoin kisapaikalla. Mutta, eihän matkat olisi yhtään mitään ilman pieniä vastoinkäymisiä. Ajettiin väärin jostakin risteyksestä ja lopulta löydettiin perille tasan 10.00, rataantutustuminen 10.25. No, ehdin hyvin ilmoittautumaan ja noin vartin lämmittelemään ja sitten olikin kiire rataantutustumiseen ja vessaan. 
Ensimmäisenä oli hyppyrata, jolla oli kolme koirakkoa. Tiistain vireestä ja keskittymisestä ei jälkeäkään. Uusi halli, paljon koiria ja hälyä. Muuta ei oikeastaan tarvitakaan, jotta pikku mittelillä oli pää aivan pyörällä. Kepit haki neljä kertaa väärin ja muutenkin oli hyvin perässä vedettävä kaveri. Tyyppi radan jälkeen boksiin ja turisteilemassa oleva Kelmi hieman kokeilemaan lämmittelyesteille. Tätä tyyppiä ei häirinnyt yhtään mikään, tärkeintä oli ehdottomasti esteet. Alkaa todella hyvin kuunnella ohjausta, tosin putkeen ei voi nähtävästi mennä toiseen päähän. Kun keksi, että menen tänne päähän, niin toiseen päähän meneminen oli kauhean vaikeaa. 


Ennen seuraavaa rataa ehdittiin käydä kahvilla ja kuvasin hetken maksien B- agilityrataa. Sama rata meillä ja hetken ennen rataa otin Hukan boksista ja yritettiin kovasti saada virettä nousemaan, mutta samanlaista hidastelua oli tämäkin rata ja keppejä haettiin jälleen monen monta kertaa. 
Hetken oli jälleen boksissa radan jälkeen, mutta maksien radan aikana leikittiin lämmittelyesteillä ja saatiin taas tekemisen iloa touhuun. Kolmas ja viimeinen agilityrata meni tähän astisista ehdottomasti parhaiten. Kivalla vireellä lähti ja alkurata menikin tosi hyvin. Sitten homma meni taas pipariksi. Yhden esteen tuli ohi ja vire oli taas historiaa. Keppejä mietittiin jälleen hetki jos toinenkin. Tuloksina kaikilta radoilta hylly. 

Ihan paska reissu ei kuitenkaan ollut, kisapaikan lähellä oli skeittiparkki, joka oli koristeltu upeilla graffiteilla. Kuvat ovat hieman kiireessä otettuja räpsyjä ja linssikin meni aivan huuruun kesken kaiken syystä x. Kyllä siellä muutama kappale hyviäkin sattui joukkoon. Kisojen jälkeen suunnattiin keskustaan syömään ja oli kyllä hauskaa iltapäivä! Vielä illalla ennen kotiin menoa käytiin äidin kaverilla kylässä. Loppujen lopuksi oli todella hauska päivä, vaikka kisat menivätkin hieman niin ja näin. Lisää kuvia täällä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti