Tässä olen kohta tunnin istunut läppäri sylissä miettien mitä kirjoittaisin ja ajankuluksi selannut demin keskustelupalstoja. Mukavaa sunnuntai iltaa vaan kaikille, yksi nolife täällä kirjoittelee :D
Totuushan on se, että kävelin tänään varmaan lähemmäksi kymmenen kilometriä jäällä koirien kanssa ja olen ihan poikki. Kouluhommia piti tehdä lenkin jälkeen, mutta sen sijaan katsoin Twilight Uusikuun..
Lauantaina sain itseäni sen verran sohvan nurkasta ulos, että Kelmin kanssa harjoiteltiin taas frisbeen kanssa. Pätevä pentu osaa nyt takaakierron oikein mallikkaasti. Kopit sujuu oikein hyvin, kunhan itse onnistun heittämään hyvin. Hukan kanssa tokoiltiin hieman sen jälkeen, mutta tyypillä on ihan hukassa maasta istumaan nousut. En voi käsittää miten se on niin vaikeaa.. Ehkä se siitä vielä joskus. Tällä hetkellä kyllä vakavasti harkitsen vaihtamista rally-tokoon, koska sitä päästäisiin treenaamaan Mäntyharjullakin.
Tänään tosiaan Simpson maratonin jälkeen lähdin koirien kanssa kävelemään jäälle, tarkoituksena oli käydä pieni ympyrä niin, että tullaan yhden tutun mökin pihan läpi takaisin tielle. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, kuten aina. Kelmi oli aivan mahdoton alussa, joten käveltiin muutama kymmenen metriä, palattiin sisään, termiitti hihnaan ja uusi yritys. Viime kesänä tuli hankittua 12 metriä pitkä liina ja nyt tämä pääseekin kunnolla käyttöön. Kelmin vapaana ololle täytyy oikeasti ruveta tekemään jotain. Touhussa ei ole päätä eikä häntää. Säntäilee sinne tänne, eikä varmasti kuuntele yhtään mitään mitä sanon. Tämä nyt ei sinänsä muodosta ongelmaa, luoksetulo toimii. Ainakin silloin kun Nalle ei päätä lähteä jonnekin omille teilleen. Eli häviävän pienen osan lenkeistä. Toinen ongelma on Nallen paimentaminen. Kelmi juoksee aivan täysiä Nallen kiinni, näykkää huulesta ja ärisee. Jostain syystä Nalle ei enää edes komenna sitä, en tiedä miksi. Joten, Kelmin "vapaana" olot tapahtuu nykyisin liinassa, koska ei tästä oikeasti mitään näin tule.
Tätä siis alettiin korjailemaan lenkillä, luoksetuloista sai aina huippupalkan ja minun luona käymisestä tuli kiva juttu. Nallen paimentaminen oli hyvin kontrolloitavissa liinan avulla ja muutenkin käytös näytti ihan kivalta. Tarkoitushan oli tosiaan kävellä vajaa kolme kilometriä, mutta jossain vaiheessa äiti soitti ja sanoi että on miesystävänsä kanssa lähdössä moottorikelkalla lähellä sijaitsevaan saareen eväsretkelle. Ajatuksesta innostuneena lähdettiin koirien kanssa myös kävelemään sinne. Juotiin kaakaota ja syötiin makkaraa ja nautittiin tulen lämmöstä, joka olisi tietysti ollut paljon mukavampi jos järveltä ei olisi tuullut niin kylmästi. Takaisin päin pääsin osan matkasta kelkan kyydissä, mutta koska Kelmi tyhmänä yritti juosta kelkkaa kiinni, jäin lopulta pois kyydistä ja käveltiin loppumatka. Lopulta selvittiin väsyneinä kotiin ja Kelmi, jolla on syömisen kanssa ollut enemmän kuin hankalaa söi oikein hyvällä ruokahalulla melkein neljä desiä sen enempää miettimättä. Sitten ollaankin vaan löhötty väsyneinä sohvalla. Harvoin näkee pientä mudia noin väsyneenä, tuskin tarvitsee huomennakaan kummempaa lenkkiä tehdä :D
Treenikuulumisia ehkä ensi viikon puolella, jos nyt sinne rally-tokoon innostuttaisiin menemään. Agilityn suhteen pidetään Hukan kanssa taukoa ainakin toukokuuhun, valmennuksissa käydään kyllä, mutta muuten vaan lenkkeillään ja itse yritän epätoivoisesti juoksukuntoani parantaa kesää kohti..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti