Woihan Witzi!

Pahoittelen pitkää taukoa!
Raksalla on ollut niin paljon tekemistä ja vieraita on ollut paljon, joten aika ole riittänyt blogin kirjoittamiseen. Lisäksi ollaan koirien kanssa treenattu oikein urakalla. Nallen kanssa alkaa muut kontaktit sujua, ei pitkään aikaan ole tullut yli pomppimisia, mutta keinu tuottaa päänvaivaa, minulle sekä koiralle. Ainakaan se ei ole se paukahdus mikä pelottaa, vaan se keinun laskeutuminen. Tähän ongelmaan ei ainakaan minulla ole tällä hetkellä ratkaisua, paitsi tietysti pöydät alle mikä lyhentää pudotusta. Siinä on vaan niin kauheasti tekemistä, että saa edes ne pöydät ulos meidän treenikentän kontista, etten tiedä jaksanko niitten kanssa pelata, vai keksitäänkö jotakin muuta. Kepit alkaa Nallella sujua jo melko hyvin, vauhti niille tulee kyllä vasta ensimmäisen kuuden kepin jälkeen, innostusta pitäisi olla siis paljon enemmän kepeille mentäessä. Sitten on vielä kepeillä se ongelma, että Nalle on tottunut että ohjaan tietyltä puolelta, eli siltä koiralle helpommalta puolelta. Siksi meillä on kepeissä "oikea" ja "väärä" puoli. Tätä kerran kanssa treenaajat ihmettelivät kun kehuin Nallen menneen kepit tosi hienosti väärältä puolelta. :D Mutta kyllä näistäkin ongelmista yli päästään ahkeralla treenaamisella. Meitä itseasiassa Nallen kanssa kyseltiin Suursavon kennelpiirin agilitypiirimestaruuksiin, mutta saa nähdä lähdetäänkö.

Hukan kanssa ollaan tehty millon mitäkin alkeisjuttuja ryhmässä ja omatoimisesti kokeiltiin keppejä verkkojen kanssa. Meni _todella_ hienosti siihen katsottuna, ettei ole koskaan keppejä kokeillutkaan ennen sitä. Hetki kyllä meni tajutessa, ettei verkosta pääse läpi ja keppien alun hahmottamisessa oli vaikeuksia. Lopulta kuitenkin alkoi sujua ja menikin viimeiset kerrat todella hyvin.
Ja ollaanhan me myös käyty mätsäröimässä. 12.7 Pertunmaan eläintalolla, Hsesyn hyväntekeväisyys match show:ssa. Siskoni halusi välttämättä esittää Nallen ja meni sen kanssa lapsi ja koira kehään, josta sijoituksena kolmas sija. Isojen koirien kehässä punaisten kehään, sama kolmas sija. Hukka pääsikin jo pieniin aikuisiin, mikä ei välttämättä loppujen lopuksi ollut niinkään hyvä juttu. Se on kuitenkin niin pentu vielä, että aikuisemmat koirat kyllä käyttäytyivät huomattavasti mallikkaammin. Kuitenkin saatiin punainen nauha, mutta punaisten kehästä käteltiin ulos. Tavoitteita ei oikeastaan kummemmin ollut, mutta olisi ollut hienoa voittaa Wiksu. :P

Nyt tämän viikon meillä on hoidossa äitini kaverin pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira narttu, Witzi nimeltään. Witzi on oikein suloinen noin neljä kuukautinen pentu, hieman harvinaisemman värinen mäyräkoiraksi, nimittäin harmaankirjava. Hukan kanssa tulevat hyvin juttuun ja leikkivät koko ajan. Hukka ei vaan tunnu tajuavan miten paljon pienempi Witzi on, eikä siis yhtään varo sitä. Siksi pitää koko ajan olla vahtimassa, ettei Hukka ihan täysin jyrää tuota pentua. Muuten Witzi ja Hukka ovat todella hyviä kavereita ja nukkuvatkin vierekkäin. Sängyssä tietenkin.. muutenkin kuumassa aitassa on siis mukavan lämmintä kahden koiran kanssa. Ja aamulla ei ole mitään hauskempaa kuin alkaa leikkiä minun päälläni.

Olen monta kertaa kuullut sanottavan, että Nalle ja Hukka on todella kuvauksellisia koiria, joten pitihän sitä sitten alkaa oikein urakalla niitä kuvailemaan. Kyllä alan itsekin kuvia katsoessani päätyä siihen tulokseen, että ne oikeasti on todella kuvauksellisia :D

Hukka 1v! ♥

Hukka täytti siis tänään vuoden! Onnea myös kaikille sisaruksille! :3 Siitä on nyt kymmenen kuukautta kun Hukka saapui meille, enkä kertaakaan sen jälkeen ole katunut pieneen koiraan vaihtamista. Ennen sitä olin vahvasti sitä mieltä, etten missään tapauksessa halua pientä koiraa. Nyt olen kuitenkin huomannut, että mittelispitz ei ole pieni koira, vaan iso koira pienessä koossa. Lisäksi olen hyvin vakuuttunut siitä, että Hukalla ei ollut murrosikää ollenkaan, ainakaan en huomannut yhtään mitään. Tietysti voi olla, että se murrosikä on tulossa kaksi kertaa pahempana mutta toivotaan että ei. Sitten seuraa ällösöpöjä pentukuvia :3

Voi että se on ollut pieni :3
Tänään aamulla leivoin täytekakun ja Hukalle tuli kavereita kylään. Labradorinnoutaja Inna ja tietenkin Nalle ja Liisa olivat vieraina. Jokainen koira sai oman kakun. Maksalaatikkoa pohjalla ja nakki kynttilänä. Koska täytekakun kermaa jäi yli, koiratkin saivat sitä vähän kakun päälle.

Sellaset synttärit, päätteeksi vielä agilitytreenit. Jälleen valssin harjoittelua ja renkaan opettelua. Huippu koira taas! Mulla vaan itsellä on opettelemista toisenlaisessa ohjaustyylissä, koska isosta pieneen koiraan vaihtaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Joten mulla on ehkä enemmän opettelemista kuin koiralla :D

Kolmas koira!

Perheeseemme on siis saapunut uusi perheenjäsen. Amerikanbulldogi Liisa.

.. No ei. :D Liisa on meillä hoidossa tiistaihin asti. Eilen siis haettiin Liisa hoitoon tänne mökille, vähän oli etenkin Nallen kanssa jännittämistä, että miten suhtautuu, kun ei boksereista oikein perusta. Nalle kuitenkin oli ihan nätisti, kävi haistamassa ja lähti tekemään jotain kiinnostavampaa. Hukka sen sijaan leikki koko illan Liisan kanssa, eikä niitä meinannut saada edes erilleen nukkumaan. Itselleni en kyllä _koskaan_ ottaisi minkäänlaista bulldogia, enkä mitää ruttunaamaa. Tykkään kuitenkin että koira näyttää koiralta. 

Tänään sitten vuorossa oli treeniä. Sain pari kaveria mukaan kantamaan esteitä, mikä tietysti helpotti, koska keinua esimerkiksi on hieman vaikeaa saada yksinään kannettua. Nallen kanssa sitten keinua treenattiin, koska se selkeästi pelkää pamahdusta joka siitä kuuluu sen osuessa maahan. Kun se tottui ääneen sain siihen muutenkin vauhtia keinulle, mutta ei se vieläkään kovin nopea este ole. Puomilla sitten kontakteja varmisteltiin, eikä se hypännyt kertaakaan yli! Keppejä myös tehtiin, mutta siinä kohtaa koiralla alkoi olla niin kuuma, että jätin lyhyeen niiden hinkkaamisen. Lopuksi tehtiin nopea, suora juoksupätkä etupalkalla. Tästä treenistä olisi voinut olla oikeasti hyötyäkin, jos ei olisi ollut niin älyttömän kuuma. Viikon ainut päivä kun kunnolla paistoi aurinko ja osuttiin paikalle juuri kuumimpaan aikaan päivästä.. 

Hukan kanssa harjoiteltiin eteenmenoa, mikä alkaa nyt sujua jo huomattavasti paremmin. Sitä harjoiteltiin hyppy-putki-hyppy pätkällä. Lopussa ei tarvinnut käskeä kuin ensimmäiselle hypylle ja varmistaa putkeen meno, niin poitsu meni jo todella mallikkaasti eteen. Lisäksi kokeiltiin puomia. Ensimmäisellä kerralla tietysti hyppäsi melko alussa alas, mutta sen jälkeen alkoi älyämään ideaa, ja jopa pysähtyi kontakteille käskyllä. Ehkä siitä vielä joskus jotain tulee :)

Treenikuvat © Inka

Superkoirat

Maanantaina siis oli Hukalla treenit agilityn alkeisryhmässä. Harjoituksina oli eteenmenoa kolmella esteellä, joiden jälkeen oli pöytä. Pöytää ei olla edes tehty, mutta hyvin se meni, eihän siinä periaatteessa ole muuta vaikeaa kuin se paikallaan pysyminen. Eteenmenot sitten taas.. no, Hukka on vielä todella kädessä kiinni, eikä lähtenyt eteen ollenkaan. Ohjauksen kanssa kyllä meni suoran todella hyvin, mutta se eteenmeno on niin vaikeaa kun ei voi päästää kättä silmistään. Toisena harjoituksena oli kolmen esteen ja yhden putken pätkällä valssi. Ensin kaksi hyppyä, valssi, kolmas este ja putki. Tämä meni meiltä kuin vettä vaan, putkeen se irtoaa todella hyvin :D Kerran kyllä päätti, että enpäs menekään putkeen vaan lähdenkin katsomaan tota kaveria tuolla. Ei kuitenkaan päässyt haistelemaan asti vaan kerkesin väliin ennen sitä. Sen jälkeen tehtiin vielä yksi onnistunut valssiharjoitus ja treenit oli siinä. Kuvat on ties kuinka vanhoja, mutta muitakaan ei ole. Kaikki Hukan kuvat © Hanna

Tänään sitten Nallella oli harrastajien ryhmässä treenit. Radalla oli kepit, putki, A ja tietysti hyppyjä. Rata ei siis ollut mitenkään pitkä, mutta kaikenlaista kiemuraa siihen kyllä mahtui. A-esteelle laitoin alas namialuselle palkan ja käskin odottamaan, joten oli hyvä alastulo, eikä hyppinyt kontaktin yli. No, toiseen suuntaan mentäessä unohdin käskeä sitä hidastamaan joten tietysti se hyppäsi yli. Seuraavalla kerralla muistin käskeä molempiin suuntiin ja kontaktit meni hyvin. Sitten se toinen ongelma mikä tänään ilmeni, kepit on _järjettömän_ hitaat. Seuraavan kerran kun mentiin radalle tehtiin pelkkiä kontakteja ja keppejä. Kontaktit rupesi sujumaan hyvin. Kepeillä mulle on tullut tapa ohjata ne peruuttamalla. Nyt kokeilin etuperin ohjaamista, ja Nalle rupesi saamaan vauhtia kepeille. Kokeilin myös laittaa keppien päähän namin lautaselle, mutta ei onnistunut, kyttäsi lautasta koko ajan ja karkaili välillä sinne. Lopuksi kepitkin rupesi sujumaan ja vauhtia tuli huimasti lisää. Loppuun tein vielä nopean juoksupätkän, että hyvä fiilis säilyi molemmilla.

 Superhienoja koiria on kyllä molemmat! :3
Nallen kuvat © Essi