Kukapa olisi uskonut että Kelmistäkin joskus tulisi "aikuinen", "järkevä" koirakansalainen. Ihan uskomatonta miten noin pienestä karvapallosta on kasvanut järjettömän sekava murkku, joka ei pysy nahoissaan kun tajuaa, että kohta muuten treenataan. Tullessaan se tosiaan oli pieni surkea vikisevä mytty karvaa ja hengaili enimmäkseen minun sängyssä, minne se piti nostaa, koska ei raukka vielä pystynyt hyppäämään. Kauhea itku alkoi heti kun liikuin parin metrin päähän. Pari päivää meni tiukasti kantapäillä juosten ja vikisten kun hetkeksikin jäi yksinään jonnekin. Sen jälkeen kyllä reipastui huomattavasti ja Hukasta tuli ehdoton idoli. Hukkakin osasi käyttäytyä oikein mallikkaasti pennun kanssa ja leikki todella nätisti.
Jonkun kuvanmuokkaustaidot ilmeisesti ovat olleet hieman hakusessa vielä tähän aikaan..
Näissä kuvissa sillä on näköjään vielä karvatkin ja häntäkin näyttää normaalilta :D Mitähän tässä välissä oikein tapahtui?
Tuleva super agilitykoirani, joka aina lyö päänsä pöytään kun ei tajua katsoa eteensä. Pentueen ainoa pentu joka heti kameran nähtyään tunki kuononsa aivan linssiin kiinni. Poseeraus sujuu nykyäänkin yhtä hyvin, täydellinen valokuvaajan koira! Bravuuri on myös kaikkien mahdollisten lelujen kantaminen sängyn reunalle kun yritän lukea kokeisiin. Tämän jälkeen tuijottaa suoraan silmiin tasan niin kauan, että heitän jonkin leluista. Sen pidemmittä puheitta, onnea Kelmi yks vee! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti