Live my day as if it was the last

Koulukiireitä ja wanhojen tansseja.. Eipä muuhun ole ollutkaan aikaa, varsinkin kun ilmoitti itsensä vastuuryhmään ja hoiti käytännössä yksin koko wanhojen tanssien kahvituksen. No, ei oli kyllä tosi mukava porukka, jonka kanssa kahvitus hoidettiin, kiitos kaikille mukana olleille! 

Kamera ulkoili parin viikon tauon jälkeen tänään kun aurinko päätti näyttäytyä jälleen. Siinä vaiheessa ei enää voinut keksiä tekosyitä, miksi ei lähtisi lenkille. Pitkästä aikaa myös 24-105mm kameran nokalla, talvella vakiona pyörinyt lähinnä 70-200mm tai 85mm valonpuutteen vuoksi. Nopeasti sitä unohtaa miten nättiä jälkeä tulee niilläkin objekteilla, joita ei usein käytä. Tämän kaltaisia talvikuvia on näkynyt monissa blogeissa ja aina olen niitä kadehtien katsellut. Nytpä on omia sellaisia! (: Vastavaloon kuvaaminen onnistui huomattavasti paremmin ilta-auringossa kuin keskipäivän auringossa, kuten on useasti tullut kokeiltua. 

Ja koska vielä ei talvi ole ohi, ja halusin simppelimmän ulkoasun, tällainen suhteellisen vaivattomasti tekeytyi ja todella tyytyväinen olen lopputulokseen. 

Huomenna suunnataan Hukan ja Kelmin kera Tuusniemelle näyttelyihin. En itseasiassa tiedä mitä ajattelin kun ilmoitin ne sinne. Kummallakin turkki melko huonossa kunnossa, Kelmin häntä on aivan outo ja kaiken huipuksi, se ei suhtaudu kovin hyvin vieraisiin ihmisiin. Toivotaan, ettei hampaita näytetä ihan oma-aloitteisesti tuomarille.. Viikonlopun jälkeen ollaankin sitten loma kotona ja luultavasti lenkkeillään paljon. Eipä tässä muuta, pitäisi varmaan pakkaamaan ruveta.. Ihanaa ja aurinkoista lomaa kaikille, joilla se tällä viikolla on. (: 

Pieni isokorvainen huippu mudini <3

Aina ei voi onnistua

Tältä näytti vielä maanantaina. Viikko koostui jäätävistä vesisateista ja peilijäässä olevista teistä. Ei siis todellakaan lähdetty lenkille a) itse olisin mennyt nurin ensimmäisen parin metrin jälkeen ja b) koirat olisivat aivan varmasti rikkoneet itsensä juostessaan. Joten löhöttiin sohvalla ja katsottiin sarjoja Netflixistä. 

Viikonloppuna sunnuntai oltiin koko päivä Jyväskylässä, miten meni kemiaan kokeeseen lukeminen.. Lähdettiin ihan ajoissa jo ajamaan ja Vaajakoskella näytti siltä, että ollaan ihan hyvissä ajoin kisapaikalla. Mutta, eihän matkat olisi yhtään mitään ilman pieniä vastoinkäymisiä. Ajettiin väärin jostakin risteyksestä ja lopulta löydettiin perille tasan 10.00, rataantutustuminen 10.25. No, ehdin hyvin ilmoittautumaan ja noin vartin lämmittelemään ja sitten olikin kiire rataantutustumiseen ja vessaan. 

Ensimmäisenä oli hyppyrata, jolla oli kolme koirakkoa. Tiistain vireestä ja keskittymisestä ei jälkeäkään. Uusi halli, paljon koiria ja hälyä. Muuta ei oikeastaan tarvitakaan, jotta pikku mittelillä oli pää aivan pyörällä. Kepit haki neljä kertaa väärin ja muutenkin oli hyvin perässä vedettävä kaveri. Tyyppi radan jälkeen boksiin ja turisteilemassa oleva Kelmi hieman kokeilemaan lämmittelyesteille. Tätä tyyppiä ei häirinnyt yhtään mikään, tärkeintä oli ehdottomasti esteet. Alkaa todella hyvin kuunnella ohjausta, tosin putkeen ei voi nähtävästi mennä toiseen päähän. Kun keksi, että menen tänne päähän, niin toiseen päähän meneminen oli kauhean vaikeaa. 

Ennen seuraavaa rataa ehdittiin käydä kahvilla ja kuvasin hetken maksien B- agilityrataa. Sama rata meillä ja hetken ennen rataa otin Hukan boksista ja yritettiin kovasti saada virettä nousemaan, mutta samanlaista hidastelua oli tämäkin rata ja keppejä haettiin jälleen monen monta kertaa. 

Hetken oli jälleen boksissa radan jälkeen, mutta maksien radan aikana leikittiin lämmittelyesteillä ja saatiin taas tekemisen iloa touhuun. Kolmas ja viimeinen agilityrata meni tähän astisista ehdottomasti parhaiten. Kivalla vireellä lähti ja alkurata menikin tosi hyvin. Sitten homma meni taas pipariksi. Yhden esteen tuli ohi ja vire oli taas historiaa. Keppejä mietittiin jälleen hetki jos toinenkin. Tuloksina kaikilta radoilta hylly. 

Ihan paska reissu ei kuitenkaan ollut, kisapaikan lähellä oli skeittiparkki, joka oli koristeltu upeilla graffiteilla. Kuvat ovat hieman kiireessä otettuja räpsyjä ja linssikin meni aivan huuruun kesken kaiken syystä x. Kyllä siellä muutama kappale hyviäkin sattui joukkoon. Kisojen jälkeen suunnattiin keskustaan syömään ja oli kyllä hauskaa iltapäivä! Vielä illalla ennen kotiin menoa käytiin äidin kaverilla kylässä. Loppujen lopuksi oli todella hauska päivä, vaikka kisat menivätkin hieman niin ja näin. Lisää kuvia täällä.

Mä oon pikkusen toivoo, kun sä et usko voittoon

Koeviikkon tunnittomalta päivältä hei vaan! Tiistaina Hukan kanssa oli treenit, ja voi vitsi sillähän on aivan älyttömästi vauhtia ja vire säilyi tosi hyvin vaikka itse sähläsin ohjauksien kanssa kerran jos toisenkin.. Tästä voisi sitten syyttää vaikka keskiviikon matikan koetta, joka kummitteli treenien ajan mielessä. Ja juoksukenkiä, jotka kätevästi jätin kotiin ja juoksin painavissa goretex talvikengissä. Vedettiin rata, joka muuten oli aivan älyttömän ihana, kisamaisesti loppuun asti ja sen jälkeen korjailtiin pari kohtaa. Toisella kerralla oli taas tarkoitus mennä kisanomaisesti ja kouluttaja kuljeskeli radalla tuomarina. Tästä ei ottanut häiriötä, mutta joku kiva tuoksu hallissa ilmeisesti oli, ja hieman otti häiriötä kun seuraava ryhmä alkoi saapua paikalle. Oli kuitenkin todella kivat treenit ja tältä pohjalta lähdetään ihan luottavaisilla mielin sunnuntaina Jyväskylään kisoihin. Jospa sieltä se kolmas luva saataisiin. Oltaisiin hieman lähempänä "isojen poikien" luokkaa.

Mitäpäs meille muuta, koeviikko alkaa olla jo hyvin takana päin, vielä kemian koe maanantaina. Kelmin kanssa käytiin 26.1 tiistaina arkitoko kurssilla. Odotukset olivat ihan perustottiksessa, ohituksia yms. arkipäivässä tarvittavaa tottista. Yllätys oli siis suuri kun mentiin paikalle ja ensimmäisenä sanottiin, että koirat tuodaan yksi kerrallaan treenaamaan. Seuraava yllätys oli koulutustapa, nimittäin se ei ollutkaan sitä perinteisintä mihin ollaan totuttu, vaan operanttia koirankoulutustapaa, kosketuskepin avulla. Meillähän ei tietenkään sellaista ollut, mutta saatiin lainaksi kouluttajalta. Fiksu pieni mudi tajusi todella nopeasti mitä varten kepin päässä on pallo, enkä epäillytkään etteikö osaisi palloa tökätä, kun tökkii minuakin pohkeisiin ja reisiin huomiota hakiessaan. Älkää nyt vaan menkö käsittämään, että operantti koirankoulutustapa on pelkkää pallon tökkimistä, ei suinkaan. Todella mielenkiintoinen juttu kokonaisuudessaan ja kouluttaja kertoi opettaneensa oman koiransa tällä tavalla täyttämään pyykkikonetta ja nostamaan koirankupit tiskikoneeseen. Tänne mennään uudestaankin, vaikka tiukkaa kyllä tekee, Hukan treenit viidestä kuuteen Mikkelissä ja tämä seitsemästä kahdeksaan Mäntyharjussa.. Ehkä jotenkin saadaan järjestettyä, olisi tosi mielenkiintoista käydä tuo kurssi loppuun.
Kisoista mahdollisesti alkuviikosta lisää, jakso vaihtuu ihan kohta, joten mietitään miten aika riittää.