Jos metsään haluat mennä nyt

Kamera on tämän viikonlopun aikana ulkoillut oikein urakalla!
Lauantai aloitettiin kävelyllä lähimetsässä, että rakastankaan sitä metsää! :3 Sieltä täältä tuli räpsittyä kuvia, niin koirista kuin itse metsästäkin. Valitettavasti jatkuva harmaus ja pimeys ovat rajoittavia tekijöitä kuvaukselle ja niin tässäkin tapauksessa. Kuvat saattavat olla hieman rakeisia johtuen suuresta isoarvosta, joka oli lähes pakollinen siedettävien kuvien saamiseksi.

Näiden kuvien sumeus taas juontaa juurensa roskakasaan, jonka poltimme pihassamme :D
Ja viimein niitä metsäkuvia..

Lauantai iltana meille tuli vieraita pk-seudulta, äitini kaveri, hänen tyttärensä ja kultainen noutaja Luna. Hukalla ja Lunalla oli hauskaa leikkiessä :) Neljältä minun piti olla kirkossa kenraaliharjoituksissa, nimittäin monen kuoron voimalla esiinnyimme kuudelta Valon lapsi konsertissa. Mikäs siinä noin 400 sadalle ihmiselle sooloa laulaessa..

Sunnuntaina nukuin yhteentoista? Eikai vaan yhtään univelkaa? Joka tapauksessa, pikainen aamupala ja lähtö koirien kanssa metsälenkille. Valitettavasti Nalle ei päässyt mukaan, koska tarkoituksena oli etsiä ketunpesä jonka metsänraivaaja oli löytänyt äitini metsämailta. Loppujen lopuksi ei edes pesää löydetty vaan käytiin katsomassa valtavan kokoista siirtolohkaretta samaisessa metsässä. Ai niin! Meillä on taas lunta, joskin vähän, mutta kuitenkin :D

Luna on vaan niin uskomattoman kaunis <3
Niin, Nallella oli tänään synttärit! "Pikku poika" täytti jo kuusi vuotta <3 Mihin nää kaikki vuodet on oikein mennyt? Muistan vieläkin tasan tarkkaan sen päivän kun lähdettiin hakemaan Nallea neljännen luokan todistuksenjaon jälkeen keväällä. Olihan se silloin jo puolivuotias mutta silti niin pikkuinen :3

Hukan kanssa tänään toiset treenit MAH:lla. Rata oli lyhyt ja ytimekäs, jos siitä nyt edes voi sanoa niin :D Harjoitteena oli saksalaiset, minä koskaan niistä kuulleena kauhistuin jo sanasta. Lopulta selvisi, ettei se olekaan niin vaikeaa! Hukalla oli alkuun ongelmia tulla vasemmalle kädelle käännöksen jälkeen, mutta kun itse opin liikkeen kunnolla, alkoi koirakin tajuamaan. Ja tehtiin parhaat kepit ikinä! Melkein ekaa kertaa harjoiteltiin kaikilla kahdellatoista kepillä, mutta meni kuin vanha taitaja! Parempaa koiraa ei ole olemassakaan, jos minulta kysytään. Tietysti Nallekin on omalla tavallaan hyvä, mutta kyllä Hukka voittaa sen kuus-nolla. Loppiaisena MAH:lla on epikset joten taidetaan tähdätä niihin rääpäleen kanssa.
Nallehan siis sai synttärilahjaksi hienon luun jota kaluaa innolla, Hukka oli aivan puhki treenien jälkeen ja jouluomena limsaa saa nykyää tölkeissä!!

Sataprossaa mitä ikinä teen, vähempäänkään en tyydy

Pitkästä aikaa..
Käytiin yksi sunnuntai Hukan kanssa MAH:illa treeneissä kun laitoin jäsenhakuilmoituksen vetämään ja halusivat nähdä meidät tason selvittämiseksi. Tietysti koko edellisen viikon stressasin kyseisiä treenejä, mutta paikan päällä jännitys katosi täysin. Oltiin siis normaali ryhmän treeneissä "vierailijana" ja onneksi halli oli kuitenkin tuttu paikka, eikä Hukka enää jännittänyt sitä niin kuin valmennuksessa. Paikalla oltiin taas joku puoli tuntia aikaisemmin (miksi, sitä en tiedä) käytiin siinä sitten ihan kunnollisella lenkillä ja mentiin hallin oven taakse jäätymään ja odottelemaan loppuaika.

Ohjaaja neuvoi ykkös esteelle sivulle irtoamisharjoitusta ja sitä me sitten omalla vuorolla kokeiltiin. Kahdella kerralla ei estettä nähnytkään kun juoksi suoraan minun luokseni, ohjauksessa ei kuulemma ollut vikaa, Hukka ei vain halunnut irrota. Kolmas kerta toden sanaa, ohjaaja otti lelun ja meni sen kanssa esteen taakse ja johan pikkukoira irtosi! Pari kertaa näin ja sitten alkoi jo itsekin hoksaamaan jutun jujun.
Seuraavalla kerralla päästiin rata ihan loppuun asti. Kepit tosin skipattiin koska ei olla harjoiteltu kuin kuudella kepillä. Puomin toiseen päähän oli laitettu ansaputki ja Hukka ei muuta nähnytkään kuin sen. Lopulta sain kuitenkin puomille ja koira suorastaan mateli eteenpäin puomilla, välillä liikkui tuskin ollenkaan. Tietysti puomi oli erimateriaalia kuin mihin ollaan totuttu ja ah, niin paljon ihania uusia hajuja. Jätettiin sitten lelu puomin päähän ja vauhtiahan oli taas päätä huimaavasti.
Hyvät fiilikset näistä treeneistä jäi ainakin minulle ja toivottavasti koirallekin. Ryhmä on todella kiva ja ihmiset niin kuin koiratkin ovat kaikki todella mukavia. Erityisesti Hukka ihastui suunnilleen oman ikäiseensä parsoni narttuun ;) Salaa olen iloinen, ettei ryhmässä ollut yhtäkään bordercollieta tai belggaria :D

Mitäs me muuta, ulkoiltu ja kamerakin on ulkoillut yllättävän paljon. Joten ylisöpöjä kuvia ylisöpöistä koirista, olkaa hyvät! xD

"To find that adventury that we don't need to go far"

Ai niin, ollaan nyt ihan virallisesti MAH:n jäseniä!! Vuhuu! Päästään siis talvisinkin treenaamaan Hukan kanssa ja ehkä kesäksi kisaamaan! :3

Ruskea on rakkauden väri..?

Wuhuuu!! Lunta! :3 <3

Juu eli tännekin satoi noin kymmenen senttiä lunta ja koirat menivät ihan sekaisin (niin kuin aina). Hukka erityisesti tykkää lumesta ja siinä pyörimisestä. Pidemmittä puheitta talven ensimmäiset lumikuvat :D

Sitten ne kauan jännitetyt viralliset näyttelyt.. :O Kyseessähän oli siis Jyväskylä KV 8-9.11. näyttelyt. FCI 5 ryhmäläiset olivat vasta sunnuntaina 9.11, mutta lähdettiin lauantaina jo Jyväskylää kohti ja yövyttiin Laajavuoren Rantasipi hotellissa. Rääpäle käyttäytyi ihan nätisti, ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen kerta hotellissa. Ei haukkunut yöllä, eikä kyllä käytävän ääniäkään. Kävelymatkan päässä hotellilta oli pieni laskettelukeskus joka iltalenkillä löydettiin. Löydettiin myös kiva keppi jota heittelin lumihankeen pienellä kentän tapaisella alueella hiihtolatujen ja laskettelurinteiden välissä.

Aamulla meinasi tulla vähän kiire kun oltiin menossa näyttelypaikalla. Mittelien mittaus alkoi 9.45 ja koska Hukkaa ei ole virallisesti mitattu, piti sinnekin sitten ehtiä. Taidettiin olla noin 9.50 paikalla ja suoraa juoksua mittaukseen :D Lopulta tuomari kuitenkin sanoi, ettei tarvitse mitata, näki kuulemma selkeästi että on oikean kokoinen. Huh.. Siitä sitten juoksin etsimään Hurtan namipussia, koska en omista mitään sen tapaistakaan, eikä virallisissa oikein kehtaa olla collegehousuissa ja taskut pullollaan nakinpaloja. Löysinkin sen, ehdin harjata Hukan ja vähän treenata, mutta missasin tietysti kehään kutsun.. Onneksi järkkäri pelasti sanomalla, että meidät kutsuttiin kehään. Yllätyin todella positiivisesti miten hyvin Hukka käyttäytyi! En ymmärrä miksi mätsäreissä ei voi käyttäytyä yhtä hyvin? Oli siinä sitten kuitenkin vähän ongelmiakin, tuomari luuli, että ollaan väärässä luokassa, mutta ei sitten oltukaan? Kaiken mahdollisen sähläyksen jälkeen saatiin tulokseksi ERI ja JUN2! Olen todella tyytyväinen tähän! Nyt kun kasvatellaan koiralle kunnon turkki niin saatetaan oikeasti pärjätäkin näyttelyissä. Kuvia ei valitettavasti ole, tai no, kaikki on otettu automaatilla (=salama) enkä tykkää yhdestäkään kuvasta, koska näyn niissä niin selkeästi itsekin.

Ja miten pystyisin vain kävelemään kaikkien ihanien myyntikojujen ohi, ostamatta mitään? Mukaan tarttui siis Dog it Lifen fleece hihna, jollaisesta olen jo pitkään haaveillut. On se vaan niin ihana :3 

Loppuun vielä vähän taidetta! Äitini kaverin, työkaveri harrastaa maalausta ja maalaa suhteellisen edullisesti valokuvasta eläimiä. Eihän tällaista tilaisuutta siis voi mitenkään olla käyttämättä, eihän? Laitoin siis molemmista koirista kuvat hänelle ja sain aivan ihanat taulut! <3 

Maalaistollot kaupungissa

Nyt en voi ainakaan valittaa ajan puutteesta vaan kirjoittamisen vähyydestä, tai no ehkä tällä viikolla se ajan puutekin astui takaisin kuvioihin kun on taas koulua. Oltiin siis syyslomalla vko 43 ja viime viikon olin TETissä. Ja ehkä mahtavin TET paikka ikinä on, mikäs muukaan kuin eläinlääkäri!
No, suurin osa viikosta oli tietysti siivoamista ja järjestelyä. Niin paljon neuloja ja eriliaisia lääkkeitä.. Tietysti kaapeissa oli myös kaikkea todella outoa tavaraa, kuten laboratorion kaapissa kynsilakkapullo? Tietysti oli myös todella paljon kivoja kokemuksia, sain aina seurata eläinten tutkimuksia ja leikkauksia. Yksi eläinlääkäreistä myös opetti miten laitetaan eläimelle lihasrelaksantti lihakseen ja herätyspiikki nahan alle.

Vietettiin siis Hukan kanssa viikko "kaupungissa", jos Mäntyharjun keskustaa voi siksi edes kutsua.. Hukalle kuitenkin erinomainen harjoitus hihnassa kävelyyn ja muiden koirien ohittamiseen. Tosin ohittaminen ei ollut ihan ohittamista, koska päästin sen tekemään tuttavuutta melkein kaikkien kanssa, vaikkakin sosiaalistamis aika on jo kaukana takana, saattaahan se silti vielä oppia?

Ensimmäinen lenkki meni kyllä täysin päin peetä. Koira vain haisteli uusia hajuja, eikä kuunnellut sanaakaan mitä sanoin sille. Loput lenkit menetteli, nähtiin jopa yllättävän monta koiraa matkalla, joten ehkä se jännitys tästä lieventyy. Ja kuvissahan Hukalla on ne kauan odotetut, hienot uudet valjaat.

Lauantaina käytiin hautausmaalla hetkeä hämärän tulon jälkeen ja sittenkin meinasi olla liian pimeää kuvaamiselle, jopa 1.8 valovoimaisella. Ihmeellistä, kuinka jouluinen olo tuosta käynnistä tuli. Hautausmaat pimeällä on vaan niin kauniita. <3
Loppuun siis "kotistudiossa" otettu kuva Hukasta. Studiohan on lähinnä huoneeni harmaa seinä, kattovalot ja yöpöydän lamppu kohdevalona :D