Sit ku mä oon vapaa

Niinhän siinä sitten kävi, että töiden alkaessa aika ja motivaatio juoksivat valonnopeutta jonnekin  käden ulottumattomiin. Puutarhalla töiden tekeminen pääsi yllättämään rankkuudellaan ja päivän jälkeen jaksaminen hädin tuskin riitti ruuan tekemiseen ja suihkussa käymiseen. Valokuvaamisesta ja blogin päivittämisestä nyt puhumattakaan. Nyt kaupanalan iltavuoroista nauttivana reippaana työntekijänä tulee toivon mukaan olemaan hieman enemmän aikaa muullekin elämälle.  Unohtakaa samantien tämä. Aikaa ja jaksamista ei ole ollut yhtään sen enempää. Tämäkin postaus on ollut työn alla kohta kuukauden. 

Tässä välissä ehti tapahtua oman seuran kisat, joissa ei suurempaa menestystä niitetty, mutta hyviä ratoja tehtiin silti. Tämän jälkeen sitten työt, Pertunmaalla asuminen, hiusten värjääminen, ylioppilasjuhlat, muutama viikonloppureissu mm. Kiteelle ja Haminaan. Kiteellä perinteen mukaisesti oltiin Taivaannastan kasvattipäivillä treenaamassa. Fiksuna tyttönä otin molemmille koirille kahdet treenit per päivä, treeniaika yhdelle koiralle 20min. Itselle siis juoksemista 80min/päivä, jonka lisäksi kaikki lämpät ja jäähyttelyt. Voin sanoa että tuntui jaloissa, mutta oli kyllä väsyneitä koiriakin. Treenit meni molempien osalta ihan hurjan hyvin, ja saatiin paljon kehuja ja vinkkejä jatkoon. Tästä on kiva jatkaa, kun vaan olisi aikaa käydä treenaamassa. :'D

Tuija myös kävi meillä muutaman mudipennun kanssa ja melkein jäi yksi kotiin. Lemppari oli Ursula, joka laittoi Kelmille 6-0 turpaan ja Kelmi fiksuna poikana väisti, ja vältteli loppuillan hurjaa pentua. 

Tämän jälkeen ei mitään mainitsemisen arvoista töiden lisäksi ole tapahtunut? Pride toki, kuvia instan puolella, sinnekään en ajoissa töiden takia ehtinyt, mutta ilta oli silti mukava viettää kavereiden kanssa. Sitten tosiaan ensimmäinen Korpilahti reissu koirien kanssa ja ensimmäisien tavaroiden paikalleen laittelua, nyt jos kysyisi missä mikäkin asia kämpällä sijaitsee, en osaisi vastata ollenkaan. :D

Haminassa tuli pyörähdettyä myös muutaman päivän ajan, koirat mukana tietysti. Päästiin ekaa kertaa toukokuun jälkeen treenailemaan, pojat oli niin hienoja <3 Kyllä niistä molemmista vielä mukavat kisakaverit muokataan. Haminassa yövyttiin jälleen Saanalle, oli kiva nähdä Waldoa taas ja tietysti riiviö Ansaa. Nähtiin myös Anniina belggareineen, Disa etenkin varastaa edelleen sydämeni, vaikkei belgi niitä lempirotuja olekaan. Amikin vaikutti kovin hienolta herrasmieheltä. Kiitos kaikille asianosaisille, oli todella hauska pieni kesälomareissu! Sellainen meidän kesä tältä erää, ensi viikolla viimeiset työvuorot ja sen jälkeen onkin suunnitelmissa vaikka mitä. Pariisi postaus edelleen työn alla, kyllä sekin tässä vielä valmiiksi saadaan, katsellaan sitten tuleeko toista kuulumispainotteista ennen sitä vaiko eikö.

Muutamat kisat

Nyt voisi olla pienien aplodien paikka, ei ole mennyt edes kuukautta edellisestä postauksesta. Me ollaankin tässä parin viikon aikana ehditty vaikka mitä, kahdet kisat ja Pariisin reissu. Seuraavat kisat on jo sitten seuraavalle viikonlopulle ja sitten alkaakin keskiviikkona työt. 

Mutta jospa sitten muutama sananen kisoista, lauantaina 14.4. lähdettiin kuuden aikaan ajelemaan kohti Tamperetta Kelmin kanssa. Jännitys ehti vaihtelevasti kolmen tunnin ajon aikana helpottua ja sitten taas pahentua. Nämähän oli edellisenä perjantaina kolme vuotta täyttäneen pikku mudin ensimmäiset viralliset kisat ikinä. Suuren pettymyksen tuotti matkalla Pälkäneen Aapiskukko, jossa jopa kasvisvaihtoehdot olivat vähissä, vegaani ruuasta puhumattakaan. Kisapaikalle saavuttiin ihan hyvissä ajoin, ja hieman nälkäisenä epäonnistuneen eväiden ostoreissun myötä. Siinä sitten lämmiteltiin ja katseltiin radanrakennusta. Rataantutustumisen jälkeen jännitys eskaloituikin sitten ihan kunnolla, ensimmäisenä meillä siis oli agilityrata. Tältä radalta saatiin ensin vitonen kepeiltä, videota katsellessa Kelmi taisi tulla liian kovaa vauhtia kepeille ja rytmi meni sekaisin ja itse kiirehdin myös. Tästä sitten jatkettiin hyvää rataa ja viimeisillä esteillä löydettiin putken väärä pää, josta sitten lopputulemana hylky. Seuraavaksi olikin toisella kentällä hypäri, jolta myöskin hylky kieltojen takia. Rengasta jouduttiin korjailemaan useaan otteeseen ja tämän jälkeen unohdin yksinkertaisesti juosta ja jatkaa rataa. Tästä johtuen tehtiin loppu radallakin ihan tyhmiä virheitä, jotka meni kyllä täysin ohjaajan piikkiin. Viimeisenä sitten toinen agilityrata, jolta otettiin hylky heti kolmannelta esteeltä, kun reipas mudi haki väärän esteen. Loppu rata menikin sitten ihan kivasti, tosi sujuvaa menoa. Kunnes tuli kakkahätä kepeille. Tämäkin tietysti meni ihan omaan piikkiin, en ehtinyt ratojen välissä kävelyttää tarpeeksi. Muuten kyllä oli erittäin onnistuneet ensimmäiset kisat, en voisi olla ylpeämpi Kelmistä. Ja onhan se ihan hauska nähdä että yhteistyö alkaa sujua. 

22.4 sitten jälleen kisoissa, tällä kertaa molempien koirien kanssa ja Kotkassa. Kisojen alkamisesta oli tullut ensimmäisessä sähköpostissa väärää tietoa, ja tämän mukaan saavuttiin paikalle niin, että olin lämmittänyt koiran valmiiksi kymmeneltä alkavaa rataantutustumista varten. Vaan kun pikkumaxien rataantutustumis aika olikin jo 9.30. En vain ollut saanut tästä tietoa :D Saatiin kuitenkin sitten mennä rata maxien jälkeen ja sain muutaman minuutin tutustua rataankin. Tämä ensimmäinen rata oli hypäri ja siltä hylky. Keppien jälkeen löytyikin väärä hyppy, enkä tähän osannut enää radalla varautua, vaikka olin tutustuessa katsonut, että tämän kanssa täytyy olla tarkkana. Seuraavaan rataantutustumiseen päästiin sitten ajoissa ja tämä oli päivän ensimmäinen agirata. Tältä myöskin hylky, harmittaa edelleen kun otin liian jyrkästi kepeiltä kiinni ja sieltähän löytyi putken väärä pää sitten. Muuten tosi hyvä rata! Sitten vielä toinen agirata, jolla tehtiinkin meidän ensimmäinen nolla ja LUVA. Oli vielä voittonolla, en voisi olla onnellisempi tästä. Kyllä kai tästäkin sählästä vielä jotain  tulee. :D

Iltapäivän puolella sitten Hukan kakkosten radat. Kaikki kolme oli todella hyviä ratoja, ensimmäisellä radalla taisi ohjaaja unohtaa, että on eri koira ohjattavana. Vitonen tuli, kun en ohjannut tarpeeksi hyvin putkelle, eikä Hukka hae esteitä ihan samanlailla kuin Kelmi. Hieman yliaikaakin tältä radalta onnistuttiin saamaan, mutta ei kovin pahasti. Seuraavalta radalta sitten voittonolla ja ensimmäinen LUVA kakkosista ajalla -3.95. Viimeiseltä radalta sitten toinen vitonen, tämä napattiin kepeiltä. En luottanut koiraan tarpeeksi, että olisin ohjannut toiselta puolelta kepeille ja tämä kostautui sitten toiseen väliin hakemisella. Hyvä kisapäivä oli kuitenkin Hukankin osalta, puomin kontaktit toimi ja pörrössä alkaa olemaan vauhtiakin. Haalittiin kyllä noita palkintosijoja oikein urakalla, Kelmin kanssa se yksi 1. sija, Hukalle sitten näillä tuloksilla 3. sija, 1. sija ja 2. sija. 

Näin meillä tällä kertaa. Ensi viikonlopun kisoihin lähteekin vain Kelmi, laiskuus iski enkä jaksa ajaa kahtena päivänä Mikkeliin. Oman seuran kisat siis, katsotaan mitä siitä sitten tulee. Pariisin reissusta varmaankin tulossa omaa postausta, kunhan saan kuvia muokkailtua. Muutamaan muuhunkin postaukseen on jo idea valmiina, katsellaan miten saan sitten töiden kanssa aikaa kirjoitella. 

Elossa ollaan part. 2

Kahden vuoden tauko ei ollut todellakaan suunnitelmissa. Elämä kuitenkin tapahtui, ja niin tapahtui taukokin. Nyt, kun yo-kirjoitukset ja stressi on takana päin, ajattelin tätäkin herätellä instagramin ohella. Olen saanut kamerani ja kuvausintoni takaisin, samoin kuin motivaation treenaamiseen. Huhtikuun aikana olisi tarkoituksena treenailla, lenkkeillä ja kuvata mahdollisimman paljon. Toukokuussa alkaakin sitten työt, jotka jatkuu kesäkuussa eri paikassa, todennäköisesti koko kesän. Syksyllä olisi luvassa muutto Korpilahdelle, uuden opiskelupaikan perässä. Sellaista meille tällä hetkellä. 

Kelmin kanssa ollan kehitytty talven aikana todella paljon, päästiin viikkotreeneihin Tuijan ryhmään, mistä on ollut meille paljon apua. Sampoa nähtiin kanssa ja häneltä saatiin paljon kehuja edistymisestä. Kisoihin meitä ollaan yllytetty vuoden vaihteesta asti ja nyt olisi tarkoitus viimein lähteä kokeilemaan onnea. Sitä tässä vaiheessa vielä todellakin tarvitaan, lähinnä siihen, että ohjaaja pysyy radalla ja muistaa ohjata ja juosta. :D 

Hukan kanssa taasen kontaktiprojekti hieman junnaa paikoillaan. Edistymistä varten melkein tarvitsisin puomin kotiin, että pystyttäisiin joka päivä tekemään pari toistoa. Jollain lailla koira on nyt tajunnut idean, mutta hyppimisiä tapahtuu edelleen harmittavan paljon. Radalla varsinkin. Erillisenä esteenä ja etupalkalla tehdään tosi nättejä osumia, mutta radalla keskittyminen ei oikein pelaa. Varmuutta ja toistoja siis tarvittaisiin. 

Niin ja tosiaan, ruudun tällä puolen istuskelee tätä nykyä täysi-ikäinen, ajokortillinen ihmisotus. Helpottaa suuresti elämää koirien kanssa omistaa auto, jossa voi säilyttää kaikki treenikamat ja matkustella treeneihin. Lisäksi tietysti koirilla on häkit takakontissa, ja niitä voi pitää taukojen ajan siellä. En edes tiedä kuinka selvisin treenielämästä ilman omaa autoa.

Tokosta vielä muutama sananen, Kelmin kanssa ollaan melko epäsäännöllisesti treenailtu ja nyt alkaa omaan silmään näyttää koevalmiilta. Hieman tämän kanssa kuitenkin epäröin, ei olla päästy tekemään häiriössä, muiden koirien kanssa. Eikä mulla ole mitään kokemusta tokosta, saati sen kouluttamisesta. Ammattilaisen mielipide ennen kokeita voisi siis olla ihan jees, mutta katsotaan nyt mitä tehdään. Tällaista tällä kertaa, pitäkää peukut pystyssä, että meistä kuullaan aikaisemmin kuin kahden vuoden päästä. :D

Elossa ollaan

Tässä on nyt viime kuukausina ollut vähän kaikenlaista, koulua ja satunnaisia treenejä. Enimmäkseen kuitenkin pelkkää sisällä sohvan nurkassa makoilua. Messarissa käytiin Kelmin kanssa nuorten agilitynäytöksessä. Ei voi muuta sanoa, kuin että huippu tyyppi! Ei ole koiran kanssa matkustaminen ollut koskaan noin helppoa kuin se oli pikku mudin kanssa. Väentungoksesta ja muista koirista ei välityetty ollenkaan, junamatkat nukuttiin nätisti jaloissa. Mitä nyt mistään näytös ratojen jälkeen karkailuista kun muu reissu sujui niin kivuttomasti. Jospa tästä nyt sitten kevättä kohti mennessä saisi itsensä vähän ulkoilemaankin ja säännöllisesti treenaamaan. Jätetään nyt tähän muutama lumikuva ja toivotellaan samalla kaikille hyvät joulut ja katsellaan uudestaan ensi vuoden puolella. 

Päivä pienen mudin elämässä

AAMU

Hei, apua äiti on hereillä. MOI ÄITI EN OO NÄHNY SUA MONEEN TUNTII. *kiljuu ja vikisee, hyppii sänkyyn ja alas ja nuolee naaman ja korvat ehtiessään*

Ai ruokaa, vastahan mä söin eilen illalla. No okei jos nyt sit vähän ku katot tollee *närkkii ruuasta muutaman nappulan* APUA äiti karkas yläkertaan äkkiä perään! *juoksee pää kolmantena jalkana ylös vikisten* 

"Kelmi hei, kissat syö sun ruuan" 

Ai, ihan sama, mulla on tää kuukausia vanha luu jota voin kaluta. Ok, ok mä meen. Hei muut pääs ulos, miks mun täytyy syyä ruoka loppuun. 

"Kaikki muutki söi ennen ku pääs ulos, mut jos ei maistu ni seuraavan kerran syöt illalla"

JESJESJES ULOS!!  Nyt juoksen ensimmäisenä täysii jonnekin mettään, niin että Hukkaa varmasti ärsyttää kun ei pysy perässä. Sit voin tulla takasi pihaa tekemään kakan nurmikolle. 

Hei päästäkää sisään, haluun nyt syödä mun ruuan. ÄITIII PÄÄSTÄ SISÄÄN!

Nyt se vihdoin päästi sisälle, mut hei! Kuka söi mun ruuat?? 

Mitämitämitä nyt se taas lähtee jonneki ja jättää mut ihan yksin tänne kärsimää. Nyt se meni, syön kostoks muutamat sen kengät. 

ILTAPÄIVÄ

Äiti tuli kotiin!!! En oo nähny sitä ainakaan tsiljoonaan tuntiin.


*kiljuu ja hyppii riemusta*
Hei, se vaihtaa housuja, se laittaa lenkkihousut jalkaan, OMG se ottaa kameran. ME OLLAAN MENOSSA ULOS!! Pääsenköjopääsenköjo?? Entä nyt?? Kuinka kauan vielä että päästään ulos??
Vihdoin ulkona, mennään jo, mennäänmennäänmennään. *hyppii ympyrää ja kiljuu*
Jes nyt ollaan pellolla, päästä irti jo, päästä pliissss..
EN OO JUOSSU AINAKAAN NÄIN MONEEN VUOTEEN, JEE PÄÄSIN JUOKSEMAAN!!

Tänään opittua:

HEII!! Ootteko huomannu et mulla on JALAT??

AUTTAKAA! Mitä näillä tehään, onks tää syötävää?

Ei ainakaan maistunu hyvälle..

Nyt keksin!! Näillä voi juosta, niil pääsee sika kovaa! Kato äiti oon formula!!

"Hei kamut tiiättekö mitä? Mä tajusin tänään et mul on jalat ja niil pystyy juoksee sairaan nopeeta!" -Kelmi
"Huoh, me ei sit tunneta tota jos joku kysyy, eiks jea" -Nalle
"Joo ei todellakaa" -Hukka

ILTA

Täh, nytkö jo nukkumaan.. Vastahan me herättiin. Mä en ainakaan oo juossu tarpeeks tälle päivälle. Saisko ees sitä ruokaa ensin?? Jes, ruokaaaaaaa!! Nyt se taas karkas ylös.. Ihan sama pakko syödä, kuolen nälkään. 

"Olisit syöny aamulla niin ei ois niin nälkä.." 

Okei mä varaan paikan äitin kainalosta. Tää on mun paikka, mee Hukka pois. Lällällää kato mää oon äitin vieressä ja sun pitää olla jaloissa. Ok, täs on super kuuma, mä meen nukkuu boksiin. Öitä kaikki!

Don't give up, I won't give up

Long time no see.. Lukio vie käytännössä kaikki vapaa tunnit päivästä, kun pääsee kotiin on pakko vetää hetki henkeä, syödä ja tehdä läksyt. Loppuillasta on niin väsynyt ettei pienessä mielessäkään käy avata konetta. Nyt kuitenkin tilanne on se, että me ollaan Hukan kanssa tuoreita kakkosluokkalaisia! Kouvolassa käytiin 4.9 tekemässä kymppi ja hylky. Kokonaisuutena radat meni tosin hyvin, koira keskittyi ja juoksi suhteellisen nopeasti. Hylly radalla haettiin kepit kaksi kertaa uusiksi ja sitten vielä kerran koko paska uusiksi kun jätti kesken.. Molemmilla radoilla hyppäsi kontaktit reippaalla ilmavaralla. Näitä en ruvennut uusimaan kesken radan, olisi kyllä pitänyt mutta mentiin radat loppuun normaalisti. 

Perjantaina 9.9 skippasin hieman koulua ja suunnattiin Mikkeliin kera Kelmin ja Hukan. Pyörittiin hetki kaupungilla ja syötiin, minkä jälkeen majoituttiin Nooralle. Leffailun ja tokoilun jälkeen syötiin vähän lisää ja lähdettiin hieman ennen kahdeksaa hallille treenaamaan. Kelmin kanssa tehtiin keppejä ja puomia. Kepit menee jo todella hyvin, huomioon ottaen, että ollaan treenattu noin kuukausi. Kontakteissa on tekemistä.. Koira ei tiedä ollenkaan mihin kohtaan kontaktia pitäisi tulla, ei mitään hajuakaan. Keinu menee todella hyvin, siinä en vaadi pysähdystä kunhan tulee kunnolla alas asti. Hukan kanssa otettiin puomi ja kepit. Puomi rupesi sujumaan tosi hyvin, pitää vaan karjaista "koske" ajoissa, jotta muistaa koskea. Kepeillä saatiin tosi hyviä aloituksia ja nopeita suorituksia. 

Lauantai aamulla oltiin jo yhdeksän jälkeen kisapaikalla vaikka ensimmäinen rataantutustuminen oli vasta 10.50. Siinä sitten käytettiin koiria kävelemässä ihan rauhassa ja lähdin kaverin seuraksi ja avuksi hypärinkin rataantutustumiseen, vaikka en itse kyseistä rataa kisannut. :D Lopulta meidänkin rata oli vuorossa ja heitin tutustumisen ajaksi koiran kaverille, koska oltiin ensimmäisenä lähdössä. Siinä oli muutama minuutti aikaa yrittää saada koira innostumaan ja suorilta radalle. Ei meille optimaalisin lähtökohta selkeästikään. Ekalta radalta kymppi, jälleen kepeille meno ja lopusta jätti yhden välin tekemättä. Keppien alkupäässä oli kyllä ihan oma moka, kun otin edelliseltä esteeltä mukaan vastakkaisella kädellä ja se jäi päälle ja ohjasin niin kepeille.. Eipä toiminut ei. Kepeille asti tosi hyvä rata, hyvällä vauhdilla ja fiiliksellä. Keppien sekoilun jälkeen hieman hidastui ja tuntui että putkesta koiraa piti odottaa ulos ikuisuus..

Toiselta radalla sitten se viimeinen luva. Hävetti niin huonolla nollalla nousta kakkosiin, mutta noustiinpa kuitenkin. Keinulla jäi selkeästi katselemaan maisemia ja kaarratti todella paljon yhden hypyn jälkeen, senkin olisin vaikka voinut ohjata paremmin.. Kepit toodella hitaat. Tiedätäänpä mitä treenataan. Seuraavat kisat ja ekat kakkosten radat todennäköisesti Lappeenrannassa 30.10 ellei sitten lähdetä 2.10 Kuopioon.

Kelmin kanssa ollaan laitettu kontaktit ihan uuteen uskoon opettelemalla ihan vaan asennon tarjoamista. Nyt alkaa olla jo jotain käryä siitä mitä pitää tehdä ja omassa pihassa minikeinulla toimii tosi hyvin. Maanantaina käytiin treeneissä ihan oikealla puomilla ja nyt osaa oikeasti jo tarjota sen oikean asennon, pienen mietinnän jälkeen. Muuten tehtiin putkeen irtoamista ja muutenkin eteenmenoa. Koira toimii, kunhan ohjaaja osaisi ohjata. En ole vielä sisäistänyt, että Kelmi juoksee nopeammin ja sillä on pidempi laukka, joten olen aina ohjauksissa myöhässä. Kyllä tämä tästä kunhan päästään kunnolla treenaamaan, lokakuussa taas toivottavasti saadaan ryhmäpaikka MAHille. Tällaista meille tällä kertaa.