Elossa ollaan

Tässä on nyt viime kuukausina ollut vähän kaikenlaista, koulua ja satunnaisia treenejä. Enimmäkseen kuitenkin pelkkää sisällä sohvan nurkassa makoilua. Messarissa käytiin Kelmin kanssa nuorten agilitynäytöksessä. Ei voi muuta sanoa, kuin että huippu tyyppi! Ei ole koiran kanssa matkustaminen ollut koskaan noin helppoa kuin se oli pikku mudin kanssa. Väentungoksesta ja muista koirista ei välityetty ollenkaan, junamatkat nukuttiin nätisti jaloissa. Mitä nyt mistään näytös ratojen jälkeen karkailuista kun muu reissu sujui niin kivuttomasti. Jospa tästä nyt sitten kevättä kohti mennessä saisi itsensä vähän ulkoilemaankin ja säännöllisesti treenaamaan. Jätetään nyt tähän muutama lumikuva ja toivotellaan samalla kaikille hyvät joulut ja katsellaan uudestaan ensi vuoden puolella. 

Kesän viimeiset ja syksyn ensimmäiset

Päivä pienen mudin elämässä

AAMU

Hei, apua äiti on hereillä. MOI ÄITI EN OO NÄHNY SUA MONEEN TUNTII. *kiljuu ja vikisee, hyppii sänkyyn ja alas ja nuolee naaman ja korvat ehtiessään*

Ai ruokaa, vastahan mä söin eilen illalla. No okei jos nyt sit vähän ku katot tollee *närkkii ruuasta muutaman nappulan* APUA äiti karkas yläkertaan äkkiä perään! *juoksee pää kolmantena jalkana ylös vikisten* 

"Kelmi hei, kissat syö sun ruuan" 

Ai, ihan sama, mulla on tää kuukausia vanha luu jota voin kaluta. Ok, ok mä meen. Hei muut pääs ulos, miks mun täytyy syyä ruoka loppuun. 

"Kaikki muutki söi ennen ku pääs ulos, mut jos ei maistu ni seuraavan kerran syöt illalla"

JESJESJES ULOS!!  Nyt juoksen ensimmäisenä täysii jonnekin mettään, niin että Hukkaa varmasti ärsyttää kun ei pysy perässä. Sit voin tulla takasi pihaa tekemään kakan nurmikolle. 

Hei päästäkää sisään, haluun nyt syödä mun ruuan. ÄITIII PÄÄSTÄ SISÄÄN!

Nyt se vihdoin päästi sisälle, mut hei! Kuka söi mun ruuat?? 

Mitämitämitä nyt se taas lähtee jonneki ja jättää mut ihan yksin tänne kärsimää. Nyt se meni, syön kostoks muutamat sen kengät. 

ILTAPÄIVÄ

Äiti tuli kotiin!!! En oo nähny sitä ainakaan tsiljoonaan tuntiin.


*kiljuu ja hyppii riemusta*
Hei, se vaihtaa housuja, se laittaa lenkkihousut jalkaan, OMG se ottaa kameran. ME OLLAAN MENOSSA ULOS!! Pääsenköjopääsenköjo?? Entä nyt?? Kuinka kauan vielä että päästään ulos??
Vihdoin ulkona, mennään jo, mennäänmennäänmennään. *hyppii ympyrää ja kiljuu*
Jes nyt ollaan pellolla, päästä irti jo, päästä pliissss..
EN OO JUOSSU AINAKAAN NÄIN MONEEN VUOTEEN, JEE PÄÄSIN JUOKSEMAAN!!

Tänään opittua:

HEII!! Ootteko huomannu et mulla on JALAT??

AUTTAKAA! Mitä näillä tehään, onks tää syötävää?

Ei ainakaan maistunu hyvälle..

Nyt keksin!! Näillä voi juosta, niil pääsee sika kovaa! Kato äiti oon formula!!

"Hei kamut tiiättekö mitä? Mä tajusin tänään et mul on jalat ja niil pystyy juoksee sairaan nopeeta!" -Kelmi
"Huoh, me ei sit tunneta tota jos joku kysyy, eiks jea" -Nalle
"Joo ei todellakaa" -Hukka

ILTA

Täh, nytkö jo nukkumaan.. Vastahan me herättiin. Mä en ainakaan oo juossu tarpeeks tälle päivälle. Saisko ees sitä ruokaa ensin?? Jes, ruokaaaaaaa!! Nyt se taas karkas ylös.. Ihan sama pakko syödä, kuolen nälkään. 

"Olisit syöny aamulla niin ei ois niin nälkä.." 

Okei mä varaan paikan äitin kainalosta. Tää on mun paikka, mee Hukka pois. Lällällää kato mää oon äitin vieressä ja sun pitää olla jaloissa. Ok, täs on super kuuma, mä meen nukkuu boksiin. Öitä kaikki!

Don't give up, I won't give up

Long time no see.. Lukio vie käytännössä kaikki vapaa tunnit päivästä, kun pääsee kotiin on pakko vetää hetki henkeä, syödä ja tehdä läksyt. Loppuillasta on niin väsynyt ettei pienessä mielessäkään käy avata konetta. Nyt kuitenkin tilanne on se, että me ollaan Hukan kanssa tuoreita kakkosluokkalaisia! Kouvolassa käytiin 4.9 tekemässä kymppi ja hylky. Kokonaisuutena radat meni tosin hyvin, koira keskittyi ja juoksi suhteellisen nopeasti. Hylly radalla haettiin kepit kaksi kertaa uusiksi ja sitten vielä kerran koko paska uusiksi kun jätti kesken.. Molemmilla radoilla hyppäsi kontaktit reippaalla ilmavaralla. Näitä en ruvennut uusimaan kesken radan, olisi kyllä pitänyt mutta mentiin radat loppuun normaalisti. 

Perjantaina 9.9 skippasin hieman koulua ja suunnattiin Mikkeliin kera Kelmin ja Hukan. Pyörittiin hetki kaupungilla ja syötiin, minkä jälkeen majoituttiin Nooralle. Leffailun ja tokoilun jälkeen syötiin vähän lisää ja lähdettiin hieman ennen kahdeksaa hallille treenaamaan. Kelmin kanssa tehtiin keppejä ja puomia. Kepit menee jo todella hyvin, huomioon ottaen, että ollaan treenattu noin kuukausi. Kontakteissa on tekemistä.. Koira ei tiedä ollenkaan mihin kohtaan kontaktia pitäisi tulla, ei mitään hajuakaan. Keinu menee todella hyvin, siinä en vaadi pysähdystä kunhan tulee kunnolla alas asti. Hukan kanssa otettiin puomi ja kepit. Puomi rupesi sujumaan tosi hyvin, pitää vaan karjaista "koske" ajoissa, jotta muistaa koskea. Kepeillä saatiin tosi hyviä aloituksia ja nopeita suorituksia. 

Lauantai aamulla oltiin jo yhdeksän jälkeen kisapaikalla vaikka ensimmäinen rataantutustuminen oli vasta 10.50. Siinä sitten käytettiin koiria kävelemässä ihan rauhassa ja lähdin kaverin seuraksi ja avuksi hypärinkin rataantutustumiseen, vaikka en itse kyseistä rataa kisannut. :D Lopulta meidänkin rata oli vuorossa ja heitin tutustumisen ajaksi koiran kaverille, koska oltiin ensimmäisenä lähdössä. Siinä oli muutama minuutti aikaa yrittää saada koira innostumaan ja suorilta radalle. Ei meille optimaalisin lähtökohta selkeästikään. Ekalta radalta kymppi, jälleen kepeille meno ja lopusta jätti yhden välin tekemättä. Keppien alkupäässä oli kyllä ihan oma moka, kun otin edelliseltä esteeltä mukaan vastakkaisella kädellä ja se jäi päälle ja ohjasin niin kepeille.. Eipä toiminut ei. Kepeille asti tosi hyvä rata, hyvällä vauhdilla ja fiiliksellä. Keppien sekoilun jälkeen hieman hidastui ja tuntui että putkesta koiraa piti odottaa ulos ikuisuus..

Toiselta radalla sitten se viimeinen luva. Hävetti niin huonolla nollalla nousta kakkosiin, mutta noustiinpa kuitenkin. Keinulla jäi selkeästi katselemaan maisemia ja kaarratti todella paljon yhden hypyn jälkeen, senkin olisin vaikka voinut ohjata paremmin.. Kepit toodella hitaat. Tiedätäänpä mitä treenataan. Seuraavat kisat ja ekat kakkosten radat todennäköisesti Lappeenrannassa 30.10 ellei sitten lähdetä 2.10 Kuopioon.

Kelmin kanssa ollaan laitettu kontaktit ihan uuteen uskoon opettelemalla ihan vaan asennon tarjoamista. Nyt alkaa olla jo jotain käryä siitä mitä pitää tehdä ja omassa pihassa minikeinulla toimii tosi hyvin. Maanantaina käytiin treeneissä ihan oikealla puomilla ja nyt osaa oikeasti jo tarjota sen oikean asennon, pienen mietinnän jälkeen. Muuten tehtiin putkeen irtoamista ja muutenkin eteenmenoa. Koira toimii, kunhan ohjaaja osaisi ohjata. En ole vielä sisäistänyt, että Kelmi juoksee nopeammin ja sillä on pidempi laukka, joten olen aina ohjauksissa myöhässä. Kyllä tämä tästä kunhan päästään kunnolla treenaamaan, lokakuussa taas toivottavasti saadaan ryhmäpaikka MAHille. Tällaista meille tällä kertaa.

Nuori Koirataituri 2016 - osakilpailu

Sunnuntaina 28.8 suunnattiin Kelmin kanssa Tampereelle Nuori Koirataituri 2016 - osakilpailuun. Noora ja Daco tuli meille jo lauantaina yöksi. Päivällä treenattiin koirien kanssa tehtäviä, käytiin Vuohijärvellä taidenäyttelyssä ja saatiin Nallen ja Dacon kanssa tappelukin aikaiseksi. Daco oli sitä mieltä, että Nallelle voi vähän ärähtää ja Nallehan ei tykännyt kun pentu hyppii nenille. Muuten koirat tuli hyvin toimeen sen mitä samassa tilassa pidettiin. Loppupäivä maattiin sohvalla ja yritettiin katsoa Netflixiä, mistä loppupeleissä ei tullut mitään koska sähköt meni poikki parikin kertaa.

Sunnuntaina oltiin hyvissä ajoin jo kisapaikalla ja lähdettiin koirien kanssa vähän kävelemään. Ilmoittautumisen jälkeen ehdittiin ihmetellä paikalla jonkin aikaa. Noora oli Dacon kanssa toisena ja me Kelmin kanssa vasta viidentenätoista. Siinä olikin sitten runsaasti aikaa jännittää.. Viime tipassa päätin ottaa Nooralta toisen frisbeen lainaan ja käyttää sitä temppuosuudessa, koska koiran keskittyminen ja tekeminen ilman namia oli vähän niin ja näin..

Lopulta meidän vuoro vihdoin koitti ja jännitys tulikin sitten vasta tässä vaiheessa ja melkoisen paljon pahempana kuin kuvittelin :D

Houkutus 9 - Kelmiä ei kiinnostanut seuraaminen ollenkaan, mutta ei ne huokutuksetkaan sen suuremmin. Paljon kivempia oli tuomarit, joita yritettiin moikata ja hihna kiristyi mistä meni yksi piste.

Pujottelu ohjaajan jalkojen välistä 8 - Kaikki muu ympärillä oli super paljon kiinnostavampaa, kuten haukkuva koira kehän laidalla ja oma kuva peilissä. Saatiin kuitenkin tehtyä, todella hitaasti ja monilla avuilla, mutta kuitenkin.

Kiertäminen koiran ympäri 10 -  Ei mitään ongelmaa, todella hyvä

Merkinkiertäminen ja paluu 3 - Eipä löytynyt merkkiä ei. Kävi viiden metrin kohdalla ja merkinkin kohdalla, mutta todella sivussa kun kävi moikkaamassa avustajaa. Jäi harmittamaan tosi paljon kun en tajunnut näyttää paremmin koiralle missä se on ja en saanut sitä itse etsimään sitä. Aikaa olisi ollut, sillä avustaja pyyhki ensin maasta verta, mistä lie siihen päätynyt.

Esineiden etsintä 9½ - Todella hyvä! Kaikki esineet toi takaisin, vaikka ensin kävi vain haistelemassa esineet läpi ja luulin ettei tuo yhtään.

Omavalintainen tempputehtävä 9 - Hieman laiskahkoja suorituksia, ei keskittynyt enää yhtään ja tapeltiin muutaman kerran tarviiko sen istua vai ei. Tuomarin kommenttina: kivoja temppuja, iloinen yhteistyö!

Putkiralli 7 - Ei varmasti ollut nopein aika, ja yhdellä putkella jäi katselemaan kehän reunoille, mutta tuli takaisin ja saatiin rata loppuun.

Teoriaosuus 30/30 

Yhteensä 85,5/100 

Kisakuvat (c) Noora
En voisi olla ylpeämpi pienestä rääpääleestä! Ensimmäinen kisatilanne missä se on koskaan ollut, eikä häiriintynyt minun jännityksestä ja loppupelissä yleisökään ei häirinnyt yhtään. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! :) Näillä pisteillä ei kuitenkaan finaalin päästy, mutta onpahan yksi onnistunut kisakokemus takana.
Huomenna olisi sitten taas Hukan vuoro. Kouvolassa kaksi agirataa, jospa sieltä nyt se viimeinen luva tulisi..

Hold on to what you feeling

Treeniä, treeniä, treeniä..

7.8  oli mahin ensimmäinen valkkukerta Kelmin kanssa. Koutseina Tuija ja Sampo, teemana kontaktit, este-erottelu ja loppusuorat. Ensin tehtiin Tuijan kanssa este-erottelu rataa, jolle oli laitettu enemmän kuin tarpeeksi ansakohtia. Alkupätkän puomi skipattiin ja katsottiin sitä Sampon kanssa. Heti sen jälkeen päästiinkin kokeilemaan kuinka hyvin Kelmi kuuntelee ohjausta, eikä lähde suoralla linjalla olevan putkeen. Kun sain ohjauksen kuntoon, pätkä sujui todella hyvin ja koira kääntyi todella hyvin. Että osaa olla vaikeaa selittää ilman ratapiirrosta.. 7-10 pätkä oli meille tosi vaikea. 8 hypyltä lähetettiin loogisesti ysille, joka oli puomin takana ja sen kautta putkeen joka meni puomin alla. Kelmi ei millään irronnut 9 hypylle ja kun irtosi, ei tajunnut putkea ollenkaan. Lopulta etupalkalla saatiin 9 hypylle ja putkeen ei sitten vieläkään päästy. Seuraava vaikea pätkä oli 11-13. 11 oli suora putki, 12 hyppy ja 13 mutka putki jonka jälkeen loppusuora. 12 hyppy oli sijoitettu suunnilleen putken keskikohtaan ja 11 putkelta suora linja putkeen.. Kelmi kuitenkin lähti kääntymään ohjaukseen todella hyvin, mutta ajoin sen parikin kertaa omalla liikkeellä lopulta putkeen. Tämän kun muistin saatiin kohta sujumaan todella hyvin, ihan huippu koira tuosta tulee!

Seuraavaksi oli vuorossa Sampon kontaktitreeni. Kontaktit oli sijoitettu muiden esteiden kanssa niin, että pääsi tekemään ympyrää halutessaan. Kerroin meidän kontakti ongelmat ja ruvettiin niitä käymään läpi. Ja eihän koira sitten tehnytkään virheitä, aluksi. Sampo jo luuli, että olen itse keksinyt virheen jostain, mutta tulihan se lopulta sieltä. Saatiin tähän hyvät ohjeet: koira seuraa minun liikettä liikaa ja jää odottamaan käskyä liikaa. Aletaan ratkaisemaan etupalkalla, ja sen vahdin kanssa tietysti. Koiran fokus täytyy saada eteen, pysähdyksen taakse ja vahvistaa pysähdyksen paikkaa. Hyvät fiilikset jäi ekasta kerrasta, Kelmikin sai positiivista palautetta, kehityskelpoiseksi yksilöksi se nimettiin Sampon puolelta.

Seuraavana maanantaina oli Pertunmaalla treenit Hukan kanssa, mutta Kelmikin pääsi mukaan. Lopulta Hukka ei edes päässyt treenaamaan kun hotspot kutitti vielä niin paljon. Rata oli kivan simppeli. Mahin perjantain epiksistä kisaavien radan 1-9 ja 15-20.

Kelmin kanssa meni ihan hyvin, pientä taistelua ohjausten kanssa välillä ja kontaktit meni niin ja näin.. Kepit skipattiin kokonaan, kun niitä ei oltu tehty oikeastaan ollenkaan. Keinua kokeiltiin oikean kokoisena (kotona agimetin minikeinu) eikä siinä mitään ongelmaa, ei pelkää paukahdusta eikä keikkausta, reipas muudeli!
Hukan kanssa tokoiltiin pikkasen vuorojen välissä, mutta tosiaan hännäntyvi kutisi niin paljon ettei pystynyt yhtään keskittymään ja juoksi ihan vinossa.

Lauantaina 13.8 mahin kotikisat. Yötä oltiin Hukan kanssa Tuijalla. Hieman epäilytti pystyykö koira vieläkään kisaamaan, juoksee lenkeillä normaalista, mutta hyppiessä kutittaa jostain syystä enemmän. Lämmittelyn ajan koira oli ihan normaali, kutina palasi kun otettiin lämmittelyesteillä pientä pätkää. Päätin kuitenkin mennä kokeilemaan josko meiltä rata onnistuisi. Eipä onnistunut ei, itse en huomannut mutta muilta tuli jälkikäteen kommenttia että koira lähti heti juoksemaan ihan vinossa. Päästiin yhdeksän estettä ja puomilla Hukka rupesi vikisemään kun kutitti niin paljon. Otin esteen loppuun ja kannoin koiran maaliin. Hetken mietinnän jälkeen ilmoitin kuuluttajalle, etten kisaa seuraavaa rataa ollenkaan. Jäähdyttelyn jälkeen jäin seuraamaan tuttujen kisoja ja kannustamaan seuralaisia ja sitten päästiinkin jo lähtemään kotiin. Yllättävän vähän loppujen lopuksi harmitti, olin varautunut siihen, ettei koira välttämättä ole kisakunnossa. Radat oli todella kivoja, olisi ollut kiva päästä kunnolla kisaamaan.

20.8 Alen Marekovicin valmennus mahilla. Hukka täällä mukana ja vihdoin koirakin oli treenikunnossa. Rata oli todella kiva, sopivan haastava ja kiemurainen, mutta ei mahdoton. Ensimmäisellä kerralla vedettiin rata kisanomaisesti loppuun ja korjattiin väärin menneet kohdat. Seuraavalla kerralla Alen kommentoi ohjauksia ja näytti miten kannattaisi tehdä. Pari ohjausta korjattiin, yksi eri tavalla kuin olin suunnitellut ja kaksi sellaista jotka olin suunnitellut saman lailla kun Alen lopulta ehdotti, mutta vauhdissa muutinkin ohjausta, en tiedä miksi. Toisella kerralla vedettiin lopuksi ihan huippu rata, koira oli taas oma itsensä ja teki täysillä ja hyvin! Harmi kun tätä ei saatu videolle, muut pätkät on videolla, mutta olen liian laiska niitä mihinkään siirtämään... Saatiin ihan positiivista palautettakin, koira tekee hyvin kunhan pääsee vauhtiin ja ohjaan rullaavasti enkä itse pysähtele.

Eilen taas treenit Pertunmaalla. Alla olevalta radalta 1-7 ja 20-22 ja sama toisinpäin. Keinun tilalla A. Keinu tehtiin taas erillään. Kelmi teki ihan huippu hyvää pätkää ja pari todella upeaa kontaktia. Kepit alkaa myös näyttää hyvältä, vaikka joudunkin olemaan vielä tosi lähellä ja tukemaan kädellä. Enää ei tarvitse kuitenkaan työntää joka väliin. Olin itse aina myöhässä kepeille ohjauksen kanssa ja 5-6 kaarros oli kamalan hidas. Viimeiselle hypylle ei myöskään meinannut lähteä eteen. Tiedetään siis mitä pitää vahvistaa..
Hukka oli ihan omissa maailmoissaan, kenttä on hiekkaa, jonka läpi on nyt kesän aikan puskenut heinää johon tietysti tarttuu kauheasti kivoja hajuja. Saatiin kyllä aikaan todella hyvää ja vauhdikasta pätkää aina välillä, mutta muuten liikuttiin kuin täit tervassa.

Sellaista meille tällä kertaa, Kelmin kanssa ollaan lisäksi treenattu ahkerasti merkinkiertoa ja jalkojen välistä pujottelua, suuntana Nuori Koirataituri 2016 osakilpailu Tampereella ensi viikonloppuna. Esineruutua tarvitsee vielä vahvistaa ja jotain temppuja pitäisi kehittää, ideoita? :D