What a day for feeling alive

Viime sunnuntaina oli tarkoitus mennä parin kaverin kanssa treenaamaan ekaa kertaa ulkokentälle. Suunnitelma kariutui sateen takia, sovittiin uudeksi päiväksi tiistai, ja yllättäen molemmat sairastuivat edellisenä iltana :D Treeni-into on valtava ja todella paljon haluaisin treenaamaan jo ulos kunnolla, varsinkin Kelmin kanssa voisi aloitella kontaktien ja keppien harjoittelua. Kontakteja ollaan toki harjoiteltu 2 on 2 off:ina sisällä portaissa, laatikoiden päällä yms, vaikka hävyttömän vähälle tämä kyllä on jäänyt. Nyt kun oma kenttä on sula, treenattiin keinulla niin, että kiertää kepin, hyppää keinulle ja pysähtyy 2 on 2 off:iin. Pennulla ei ole mitään hajuakaan miten tassujen pitää olla.. Useimmiten jää istumaan kontaktipinnalle ja katsoo tyhmänä, eikö tämä näin mennytkään? Lisää laatikkotreeniä siis tiedossa. 

Sen sijaan ollaan nyt muutama viikko keskitytty tokoon. Hukan kaukokäskyt edistyy hitaasti, mutta edistyy kumminkin. Välimatkaa ei voi olla paljon ja superpalkka heti kun nousee ensimmäisellä käskyllä istumaan. Toista käskyä ei tule, hetken tuijotetaan toisiamme silmiin jos vaikka tajuaisi nousta, lopulta vapautan ja otetaan uusiksi. Liikkeestä jäämiset sujuu tosi nätisti, seisomaan jäämisessä ottaa muutaman askeleen, mutta muuten todella hyvät. Noutoahan ei alokkaassa edes tarvitsisi, mutta tämäkin on jo opeteltu ja on yhä meidän bravuuri ja lempiliike! Paikalla makuuta ei olla muistettu tehdään pitkään aikaan, hups.. Viimeksi tämä meni kuitenkin niin hyvin (häviävän pienellä häiriöllä kotipihassa) että ei paljon treeniä tarvitse, tietysti häiriön alaisena eri juttu. Seuruu on pienellä pätkällä tosi hyvä, kovin pitkää en viitsi ottaa vielä kun kontakti tippuu niin helposti. Lelu toisessa kädessä kontakti pysyy paremmin, mutta niinhän ei kokeessa voi tehdä, joten pitää keksiä jotain muuta. Käännökset yleisesti ottaen hyvät, oikealle jätättää helposti hieman, mutta lelun kanssa tätäkin on korjailtu. Luoksetulot on vähän niin ja näin. Jos vauhti on hyvä, unohtaa tulla sivulle ja tarvitsee uuden käskyn. Jos tulee suoraan sivulle vauhti on yleensä hyvin matelevaa kun miettii jo sivulle tuloa. 

Kelmin kanssa ollaan tehty pieniä seuruu pätkiä käännöksillä ja ilman. Vasemmalle kääntyessä hyppää usein jalkaa vasten, oikealle menee hyvin. Yleisesti koiran paikkaa pitäisi ehkä saada hieman tiiviimmäksi ja seuraamiseen lähtemisen hypyt pitäisi myös karsia pois. Sivulle tulot ihan huikeita, on saanut todella paljon palkkaa sivulta ja tarjoaa hienosti itse. Liikkeistä pysähtymiset on myös alulla ja näyttää tässä vaiheessa tosi hyvältä, meni huomattavasti vähemmän aikaa tämän tajuamiseen kuin Hukalla. Seisomaan jääminen huomattavasti helpompi ja harvoin ottaa edes askelia käskyn jälkeen, mutta tarvitsee vielä pienen käsimerkin, tätä hiljalleen vähennetään. Paikalla makuu onkin sitten haastellisempi, usein karkaa ennen aikojaan tai ei jää ollenkaan makaamaan. Lyhyet pätkät sujuu suhteellisen hyvin. Ongelma onkin sitten koiran vierelle palaamisessa, jostain syystä väistää minua kun menen takaisin vierelle. Tehdäänkin sen takia erikseen pelkkää paikalla olemista josta saa palkan edestä ja vapautuksen sen jälkeen. Toisena harjoitellaan loppuosaa, eli jätä paikalleen ja kierrän takaisin vierelle, nämä pikkuhiljaa parempia. Luoksetuloissa hieman epävarma saako lähteä paikaltaan käskyn jälkeen, muuten hyviä. Sivulle tulo on niin vahva eikä vauhdinkaan kanssa ongelmaa. Kaukot suuniilleen samassa tilanteessa kuin Hukan. Edistyy hiljalleen, mutta välimatkaa ei voi olla paljon. Noutoa ollaan myös tehty osissa. Haastavinta on tulla sivulle kun kapula on toisessa kädessä, mitäs opetin leikin varjolla kapulan pitämisen.. Toinen haaste on paikalla odottaminen kapulaa heitettäessä. Nämä kuitenkin jo parempia. Hakee ja tuo hyvällä vauhdilla. Sivulle tuleminen sitten taas haasteellisempi osio. Nämäkin kuitenkin jo paljon parempia. 

Ja siis nämä tietysti aivan omia mielipiteitäni ilman mitään kummempaa kokemusta lajista. Pitäisi varmaan päästä jonnekin valmennukseen tai edes saada joku asiasta ymmärtävä katselemaan ja kommentoimaan. Mutta ehkä me joskus vielä sinne kokeisiinkin uskalletaan :D 

Pitäähän näitä luontokuviakin jonnekin saada.. :D

Vuoden vanha termiitti

Kukapa olisi uskonut että Kelmistäkin joskus tulisi "aikuinen", "järkevä" koirakansalainen. Ihan uskomatonta miten noin pienestä karvapallosta on kasvanut järjettömän sekava murkku, joka ei pysy nahoissaan kun tajuaa, että kohta muuten treenataan. Tullessaan se tosiaan oli pieni surkea vikisevä mytty karvaa ja hengaili enimmäkseen minun sängyssä, minne se piti nostaa, koska ei raukka vielä pystynyt hyppäämään. Kauhea itku alkoi heti kun liikuin parin metrin päähän. Pari päivää meni tiukasti kantapäillä juosten ja vikisten kun hetkeksikin jäi yksinään jonnekin. Sen jälkeen kyllä reipastui huomattavasti ja Hukasta tuli ehdoton idoli. Hukkakin osasi käyttäytyä oikein mallikkaasti pennun kanssa ja leikki todella nätisti. 

Jonkun kuvanmuokkaustaidot ilmeisesti ovat olleet hieman hakusessa vielä tähän aikaan..

Näissä kuvissa sillä on näköjään vielä karvatkin ja häntäkin näyttää normaalilta :D Mitähän tässä välissä oikein tapahtui? 

Tuleva super agilitykoirani, joka aina lyö päänsä pöytään kun ei tajua katsoa eteensä. Pentueen ainoa pentu joka heti kameran nähtyään tunki kuononsa aivan linssiin kiinni. Poseeraus sujuu nykyäänkin yhtä hyvin, täydellinen valokuvaajan koira! Bravuuri on myös kaikkien mahdollisten lelujen kantaminen sängyn reunalle kun yritän lukea kokeisiin. Tämän jälkeen tuijottaa suoraan silmiin tasan niin kauan, että heitän jonkin leluista. Sen pidemmittä puheitta, onnea Kelmi yks vee! <3 

Kun mikään ei onnistu

Koeviikkoa jälleen luvassa.. Matikan ja maantiedon kokeista jo selvitty joten kuten ja tällä hetkellä pitäisi lukea uskonnon kokeeseen. Motivaation määrän huomaa varmaankin jo siitä, että olen päivittämässä blogia lukemisen sijaan.
 Kuitenkin asiaan ->
Tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että omistan kolme enemmän tai vähemmän ongelmakoiraa. Kelmin kanssa ei huomattavaa kehitystä tapahdu vapaana olon kanssa. Siitä on kauhean hauska leikki, että käy ensin minun luona ja juoksee sitten Nallen kiinni ja komentaa. Sitten juoksee taas minua komentamaan ja Nallen luokse jne.. Tätä jatkuu siis niin kauan kunnes kyllästyn kieltojen huutamisen, joista ei muuten ole mitään apua, ja otan koiran kiinni. Sen jälkeen paralla kärähtää sulakkeet sen kanssa kun ei pääse juoksemaan muiden perässä. Mistäköhän tällainen johtuisi? Sitä on hyvä pienen koiran päässään miettiä.
Nalle sitten taas.. Ei minkäänlaista kuuntelutaitoa lenkeillä. Menee ihan omia reittejään ja korvien heilautuksesta huomaa että kuuli kyllä luoksetulo käskyn, mutta täydellisen rauhallisesti jatkaa juoksemista pois päin minusta. Eihän siinä muuten mitään ongelmaa, pysyy suunnilleen näköpiirissä ja tietyt kohdat tietää mistä ei ilman lupaa mennä eteenpäin ja odottaa ihan hyvin. Mutta sitten kun mennään jonkun pihan läpi tai ohi. Ei kuuntelee ollenkaan vaikka kuinka kiellän että sinne pihaan ei mennä. Menee kaikesta huolimatta.

Hukalla nyt ei tällaisia ongelmia onneksi ole. Se pysyy hyvin kuulolla ja kuuntelee käskyjä todella hyvin. Mutta. Isolla egolla varastetun mittelin (mitä en ole aiemmin kummemmin edes huomannut) päähän ei millään meinaa mahtua, että Kelmi on sitä ylempänä arvojärjestyksessä. Haastaa tahallaan riitaa roikkumalla aivan kiinni Kelmin perseessä lenkeillä ja suhtautuu todella omistavasti minuun. Hauskinta tässä on, että en edes ole varma onko Kelmi oikeasti ylempänä arvojärjestyksessä, koska se itse käyttäytyy niin kuin olisi Hukan alapuolella, mutta kumminkin alistaa aina Hukan tappeluissa, eikä itse alistu.
Ota sitten näistä selvää ja yritä keksiä ongelmiin ratkaisua. Niitä perhanan ongelmia on niin monta, etten edes tiedä mistä päästä alkaa solmua purkaamaan. Hetkiä jolloin meinaa luopua kaikista koirista ja ruveta kissaihmiseksi.. Oikeastikin olen miettinyt pitääkö joku noista sijoittaa jonnekin muualle, kerta eivät osaa tällaisessa laumassa elää. Sisällä kuitenkaan ei mitään ongelmia ole. Tietysti yksi ratkaisu olisi käyttää kaikkia lenkillä hihnassa, mutta ei siinäkään ole järkeä kerta maalla asutaan ja niitä voi pitää vapaana. Toinen vaihtoehto olisi laittaa Nalle hihnaan tai jättää se kotiin lenkille lähtiessä. Sittenkin on vielä Hukan ja Kelmin tappelut, jotka näyttää joskus todella pahoilta. Toivottavasti nämä on niitä Kelmin murrosiän ongelmia ja menevät ohi..
Myöhemmin lisää viimeisistä valmennuksista ja kaikesta muusta mikä ei mene perseelleen juuri nyt :)