Hold on to what you feeling

Treeniä, treeniä, treeniä..

7.8  oli mahin ensimmäinen valkkukerta Kelmin kanssa. Koutseina Tuija ja Sampo, teemana kontaktit, este-erottelu ja loppusuorat. Ensin tehtiin Tuijan kanssa este-erottelu rataa, jolle oli laitettu enemmän kuin tarpeeksi ansakohtia. Alkupätkän puomi skipattiin ja katsottiin sitä Sampon kanssa. Heti sen jälkeen päästiinkin kokeilemaan kuinka hyvin Kelmi kuuntelee ohjausta, eikä lähde suoralla linjalla olevan putkeen. Kun sain ohjauksen kuntoon, pätkä sujui todella hyvin ja koira kääntyi todella hyvin. Että osaa olla vaikeaa selittää ilman ratapiirrosta.. 7-10 pätkä oli meille tosi vaikea. 8 hypyltä lähetettiin loogisesti ysille, joka oli puomin takana ja sen kautta putkeen joka meni puomin alla. Kelmi ei millään irronnut 9 hypylle ja kun irtosi, ei tajunnut putkea ollenkaan. Lopulta etupalkalla saatiin 9 hypylle ja putkeen ei sitten vieläkään päästy. Seuraava vaikea pätkä oli 11-13. 11 oli suora putki, 12 hyppy ja 13 mutka putki jonka jälkeen loppusuora. 12 hyppy oli sijoitettu suunnilleen putken keskikohtaan ja 11 putkelta suora linja putkeen.. Kelmi kuitenkin lähti kääntymään ohjaukseen todella hyvin, mutta ajoin sen parikin kertaa omalla liikkeellä lopulta putkeen. Tämän kun muistin saatiin kohta sujumaan todella hyvin, ihan huippu koira tuosta tulee!

Seuraavaksi oli vuorossa Sampon kontaktitreeni. Kontaktit oli sijoitettu muiden esteiden kanssa niin, että pääsi tekemään ympyrää halutessaan. Kerroin meidän kontakti ongelmat ja ruvettiin niitä käymään läpi. Ja eihän koira sitten tehnytkään virheitä, aluksi. Sampo jo luuli, että olen itse keksinyt virheen jostain, mutta tulihan se lopulta sieltä. Saatiin tähän hyvät ohjeet: koira seuraa minun liikettä liikaa ja jää odottamaan käskyä liikaa. Aletaan ratkaisemaan etupalkalla, ja sen vahdin kanssa tietysti. Koiran fokus täytyy saada eteen, pysähdyksen taakse ja vahvistaa pysähdyksen paikkaa. Hyvät fiilikset jäi ekasta kerrasta, Kelmikin sai positiivista palautetta, kehityskelpoiseksi yksilöksi se nimettiin Sampon puolelta.

Seuraavana maanantaina oli Pertunmaalla treenit Hukan kanssa, mutta Kelmikin pääsi mukaan. Lopulta Hukka ei edes päässyt treenaamaan kun hotspot kutitti vielä niin paljon. Rata oli kivan simppeli. Mahin perjantain epiksistä kisaavien radan 1-9 ja 15-20.

Kelmin kanssa meni ihan hyvin, pientä taistelua ohjausten kanssa välillä ja kontaktit meni niin ja näin.. Kepit skipattiin kokonaan, kun niitä ei oltu tehty oikeastaan ollenkaan. Keinua kokeiltiin oikean kokoisena (kotona agimetin minikeinu) eikä siinä mitään ongelmaa, ei pelkää paukahdusta eikä keikkausta, reipas muudeli!
Hukan kanssa tokoiltiin pikkasen vuorojen välissä, mutta tosiaan hännäntyvi kutisi niin paljon ettei pystynyt yhtään keskittymään ja juoksi ihan vinossa.

Lauantaina 13.8 mahin kotikisat. Yötä oltiin Hukan kanssa Tuijalla. Hieman epäilytti pystyykö koira vieläkään kisaamaan, juoksee lenkeillä normaalista, mutta hyppiessä kutittaa jostain syystä enemmän. Lämmittelyn ajan koira oli ihan normaali, kutina palasi kun otettiin lämmittelyesteillä pientä pätkää. Päätin kuitenkin mennä kokeilemaan josko meiltä rata onnistuisi. Eipä onnistunut ei, itse en huomannut mutta muilta tuli jälkikäteen kommenttia että koira lähti heti juoksemaan ihan vinossa. Päästiin yhdeksän estettä ja puomilla Hukka rupesi vikisemään kun kutitti niin paljon. Otin esteen loppuun ja kannoin koiran maaliin. Hetken mietinnän jälkeen ilmoitin kuuluttajalle, etten kisaa seuraavaa rataa ollenkaan. Jäähdyttelyn jälkeen jäin seuraamaan tuttujen kisoja ja kannustamaan seuralaisia ja sitten päästiinkin jo lähtemään kotiin. Yllättävän vähän loppujen lopuksi harmitti, olin varautunut siihen, ettei koira välttämättä ole kisakunnossa. Radat oli todella kivoja, olisi ollut kiva päästä kunnolla kisaamaan.

20.8 Alen Marekovicin valmennus mahilla. Hukka täällä mukana ja vihdoin koirakin oli treenikunnossa. Rata oli todella kiva, sopivan haastava ja kiemurainen, mutta ei mahdoton. Ensimmäisellä kerralla vedettiin rata kisanomaisesti loppuun ja korjattiin väärin menneet kohdat. Seuraavalla kerralla Alen kommentoi ohjauksia ja näytti miten kannattaisi tehdä. Pari ohjausta korjattiin, yksi eri tavalla kuin olin suunnitellut ja kaksi sellaista jotka olin suunnitellut saman lailla kun Alen lopulta ehdotti, mutta vauhdissa muutinkin ohjausta, en tiedä miksi. Toisella kerralla vedettiin lopuksi ihan huippu rata, koira oli taas oma itsensä ja teki täysillä ja hyvin! Harmi kun tätä ei saatu videolle, muut pätkät on videolla, mutta olen liian laiska niitä mihinkään siirtämään... Saatiin ihan positiivista palautettakin, koira tekee hyvin kunhan pääsee vauhtiin ja ohjaan rullaavasti enkä itse pysähtele.

Eilen taas treenit Pertunmaalla. Alla olevalta radalta 1-7 ja 20-22 ja sama toisinpäin. Keinun tilalla A. Keinu tehtiin taas erillään. Kelmi teki ihan huippu hyvää pätkää ja pari todella upeaa kontaktia. Kepit alkaa myös näyttää hyvältä, vaikka joudunkin olemaan vielä tosi lähellä ja tukemaan kädellä. Enää ei tarvitse kuitenkaan työntää joka väliin. Olin itse aina myöhässä kepeille ohjauksen kanssa ja 5-6 kaarros oli kamalan hidas. Viimeiselle hypylle ei myöskään meinannut lähteä eteen. Tiedetään siis mitä pitää vahvistaa..
Hukka oli ihan omissa maailmoissaan, kenttä on hiekkaa, jonka läpi on nyt kesän aikan puskenut heinää johon tietysti tarttuu kauheasti kivoja hajuja. Saatiin kyllä aikaan todella hyvää ja vauhdikasta pätkää aina välillä, mutta muuten liikuttiin kuin täit tervassa.

Sellaista meille tällä kertaa, Kelmin kanssa ollaan lisäksi treenattu ahkerasti merkinkiertoa ja jalkojen välistä pujottelua, suuntana Nuori Koirataituri 2016 osakilpailu Tampereella ensi viikonloppuna. Esineruutua tarvitsee vielä vahvistaa ja jotain temppuja pitäisi kehittää, ideoita? :D

Minä lähden Pohjois-Karjalaan

Sunnuntai aamuna 31.7 lähdettiin kaverin ja sen isosiskon kanssa kohti Pohjois-Karjalaa. Hukka tuotti autossa hämmästystä, kuinka pieni, helppo ja hiljainen se on. Ensimmäinen nopea pysähdys suoritettiin huoltoasemalla ja käväistiin samalla ostamassa vähän eväitä autoon. Seuraavaksi pysähdyttiin Joensuun lähellä Kulhossa, kaverin mummolassa. Perillä mökillä oltiin joskus seitsemän jälkeen ja ensimmäisenä keitettiin nokipannukahvit, minulle elämäni ensimmäiset vastaavat. Ai että oli hyvää kahvia. Illalla vielä saunottiin ja luettiin vanhoja mökkipäiväkirjoja ja valvottiin melko myöhään.. 

Seuraavana aamuna nukuttiin myös melko pitkään ja lopulta selvittiin aamupalalle. Tämän jälkeen käytiin lähimetsässä etsimässä mustikkapaikkaa, mutta ainakaan sitä yhtä tiettyä ei löydetty, puolukoita senkin edestä. Takaisin päästyämme olikin jo ruoka-aika ja syömisen jälkeen luonnollisesti kuuluu pitää siesta.

Jälleen illalla valvottiin myöhään ja saunottiin. Näiden lisäksi tehtiin suklaabanaaneita ja istuttiin nuotiolla saunan jälkeen ja paistettiin makkaraa. (obviously)

Tiistai oli virallinen siesta päivä. Tarkoitus oli mennä mustikkaan, mutta rajun ukonilman varoituksen takia oltiin koko päivä sisällä. Illasta sitten kyllä kuvattiin oikein urakalla ja paistettiin lettuja.

Keskiviikkona käytiin kävelemässä lähellä olevalla Tornivaaralla ja ylitettiin pieni joki siinä matkan varrella lähteelle. Illaksi ajettiin Kolille ja syötiin hotellin terassilla jätskit ja kuvattiin auringonlasku Ukko-Kolilta. Torstai aamupäivästä lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Todella mukava reissu ja ihanan rentouttava päätös kesälomalle. Kiitos vielä mukana olleille!

Too school for cool

Jälleen hiljaiseloa.. Ollaan me oikeasti jotain tehtykin. Kun minulla loppui työt, lähdettiin käymään koirien kanssa Kolilla. Olihan siinä ensin viikko aikaa tulla kipeäksi, mutta ei, ekana reissupäivänä nousi kamala kuume automatkalla. Eka yö vietettiin vielä kummien mökillä, ulkohuussit ja kaikki. Siinä oli sitten kiva juosta pihan perälle vessaan kauheassa kuumeessa. Aamuksi kuume hieman hellitti ja päästiin ihan kivasti perille. Tosin heti hotellihuoneen saatuamme piti ottaa pienet päiväunet. Taas kuume laski ja lähdettiin syömään. Sitten, elämäni suurin virhe. Oli aivan upea auringonlasku, enkä tietenkään pystynyt vain makaamaan huoneessa vaan kiivettiin Ukko-Kolin huipulle kuvaamaan. Korkeat paikat + kuume + korkeanpaikankammo ei ole mitenkään hyvä yhdistelmä. Seuraava päivä meni taas huoneessa maatessa, muut kävi koirien kanssa jossain vaeltamassa ja illalla syötiin taas hotellin ravintolassa ja käytiin ilta-ajelulla Hattusaaressa. 

Siinähän se loma sitten menikin, kuumeesta kun parannuttiin niin työt alkoi heti. Saatiin onneksi tietää, että Pertunmaalla on kunnon agikenttä ja esteet ja siellä ollaankin käyty treenaamassa ihan kunnolla. Kelmin kontaktit alkaa näyttää jo joltakin, A varsinkin sujuu tosi hyvin siihen nähden että ollaan treenattu sitä about kolme kertaa :D Puomilla pysäytykset ei oikein löydä paikkaansa, mutta nuorihan se on ja treenejä ei ole takana moniakaan. Onneksi sunnuntain valmennuksissa on aiheena juurikin kontaktit, tähän siis luvassa apua. Kepit on ihan alulla, mutta niitäkin on kokeiltu. 

Hukan toukokuun ongelmat katosi kuin tuhka tuuleen seuraavissa treeneissä. Ei mitään ongelmia kontakteilla ja kepit menee taas ihan normaalisti. Avokulmaan keppien hakeminen kyllä tuottaa hieman ongelmaa, mutta treenillä tämäkin korjattavissa. Nyt on katsottu syksyn viikonloput täyteen kisoja, jos me tästä sinne kolmosluokkaan päästäisiin. 

Viime sunnuntaina lähdettiin taas Kolin suuntaan, kaverin mökille. Koiria ei ollut tarkoitus ottaa mukaan, mutta Hukalle tuli hotspot hännäntyveen enkä uskaltanut jättää sitä siskon vastuulle neljäksi päiväksi, joten pääsi sittenkin mukaan. Tästä reissusta lisää myöhemmin, kuvien kera. 

Eilen käytiin Kelmin kanssa Mikkelissä Tuijan vetämissä treeneissä. Tarkoituksena oli saada koira irtoamaan ja hakemaan itse esteitä. En tiedä mistä olin itselleni kehittänyt mielikuvan, ettei koira hae esteitä eikä irtoa, mutta irtoaahan se. Se vaan on niin erilainen ohjata kuin Hukka ja se pääsee helposti unohtumaan. Samalla treffattiin Nooraa ja Dacoa ja ostin koirille sairaan makeet paracord pannat ja hihnat, näistä vielä kerran iso kiitos Nooralle. Dacoa ja Kelmiä oli tarkotus myös juoksuttaa keskenään treenien jälkeen, mutta Kelmistä on nyt viime kuukausien aikana tullut jätkä ja se hyppäsi heti Dacon selkään, mistä ei toinen paimen tykännytkään. Koirat siis kiinni ja hihnoissa jäähyttelemään, niin tunteita kuin lihaksia :D 

Keskiviikkona alkaakin sitten jo koulut, en tiedä mihin koko kesä hävisi, mutta mukava kesä oli, vaikka töitä olikin melko paljon. Nyt on ainakin rahaa kisata!