Muutamat kisat

Nyt voisi olla pienien aplodien paikka, ei ole mennyt edes kuukautta edellisestä postauksesta. Me ollaankin tässä parin viikon aikana ehditty vaikka mitä, kahdet kisat ja Pariisin reissu. Seuraavat kisat on jo sitten seuraavalle viikonlopulle ja sitten alkaakin keskiviikkona työt. 

Mutta jospa sitten muutama sananen kisoista, lauantaina 14.4. lähdettiin kuuden aikaan ajelemaan kohti Tamperetta Kelmin kanssa. Jännitys ehti vaihtelevasti kolmen tunnin ajon aikana helpottua ja sitten taas pahentua. Nämähän oli edellisenä perjantaina kolme vuotta täyttäneen pikku mudin ensimmäiset viralliset kisat ikinä. Suuren pettymyksen tuotti matkalla Pälkäneen Aapiskukko, jossa jopa kasvisvaihtoehdot olivat vähissä, vegaani ruuasta puhumattakaan. Kisapaikalle saavuttiin ihan hyvissä ajoin, ja hieman nälkäisenä epäonnistuneen eväiden ostoreissun myötä. Siinä sitten lämmiteltiin ja katseltiin radanrakennusta. Rataantutustumisen jälkeen jännitys eskaloituikin sitten ihan kunnolla, ensimmäisenä meillä siis oli agilityrata. Tältä radalta saatiin ensin vitonen kepeiltä, videota katsellessa Kelmi taisi tulla liian kovaa vauhtia kepeille ja rytmi meni sekaisin ja itse kiirehdin myös. Tästä sitten jatkettiin hyvää rataa ja viimeisillä esteillä löydettiin putken väärä pää, josta sitten lopputulemana hylky. Seuraavaksi olikin toisella kentällä hypäri, jolta myöskin hylky kieltojen takia. Rengasta jouduttiin korjailemaan useaan otteeseen ja tämän jälkeen unohdin yksinkertaisesti juosta ja jatkaa rataa. Tästä johtuen tehtiin loppu radallakin ihan tyhmiä virheitä, jotka meni kyllä täysin ohjaajan piikkiin. Viimeisenä sitten toinen agilityrata, jolta otettiin hylky heti kolmannelta esteeltä, kun reipas mudi haki väärän esteen. Loppu rata menikin sitten ihan kivasti, tosi sujuvaa menoa. Kunnes tuli kakkahätä kepeille. Tämäkin tietysti meni ihan omaan piikkiin, en ehtinyt ratojen välissä kävelyttää tarpeeksi. Muuten kyllä oli erittäin onnistuneet ensimmäiset kisat, en voisi olla ylpeämpi Kelmistä. Ja onhan se ihan hauska nähdä että yhteistyö alkaa sujua. 

22.4 sitten jälleen kisoissa, tällä kertaa molempien koirien kanssa ja Kotkassa. Kisojen alkamisesta oli tullut ensimmäisessä sähköpostissa väärää tietoa, ja tämän mukaan saavuttiin paikalle niin, että olin lämmittänyt koiran valmiiksi kymmeneltä alkavaa rataantutustumista varten. Vaan kun pikkumaxien rataantutustumis aika olikin jo 9.30. En vain ollut saanut tästä tietoa :D Saatiin kuitenkin sitten mennä rata maxien jälkeen ja sain muutaman minuutin tutustua rataankin. Tämä ensimmäinen rata oli hypäri ja siltä hylky. Keppien jälkeen löytyikin väärä hyppy, enkä tähän osannut enää radalla varautua, vaikka olin tutustuessa katsonut, että tämän kanssa täytyy olla tarkkana. Seuraavaan rataantutustumiseen päästiin sitten ajoissa ja tämä oli päivän ensimmäinen agirata. Tältä myöskin hylky, harmittaa edelleen kun otin liian jyrkästi kepeiltä kiinni ja sieltähän löytyi putken väärä pää sitten. Muuten tosi hyvä rata! Sitten vielä toinen agirata, jolla tehtiinkin meidän ensimmäinen nolla ja LUVA. Oli vielä voittonolla, en voisi olla onnellisempi tästä. Kyllä kai tästäkin sählästä vielä jotain  tulee. :D

Iltapäivän puolella sitten Hukan kakkosten radat. Kaikki kolme oli todella hyviä ratoja, ensimmäisellä radalla taisi ohjaaja unohtaa, että on eri koira ohjattavana. Vitonen tuli, kun en ohjannut tarpeeksi hyvin putkelle, eikä Hukka hae esteitä ihan samanlailla kuin Kelmi. Hieman yliaikaakin tältä radalta onnistuttiin saamaan, mutta ei kovin pahasti. Seuraavalta radalta sitten voittonolla ja ensimmäinen LUVA kakkosista ajalla -3.95. Viimeiseltä radalta sitten toinen vitonen, tämä napattiin kepeiltä. En luottanut koiraan tarpeeksi, että olisin ohjannut toiselta puolelta kepeille ja tämä kostautui sitten toiseen väliin hakemisella. Hyvä kisapäivä oli kuitenkin Hukankin osalta, puomin kontaktit toimi ja pörrössä alkaa olemaan vauhtiakin. Haalittiin kyllä noita palkintosijoja oikein urakalla, Kelmin kanssa se yksi 1. sija, Hukalle sitten näillä tuloksilla 3. sija, 1. sija ja 2. sija. 

Näin meillä tällä kertaa. Ensi viikonlopun kisoihin lähteekin vain Kelmi, laiskuus iski enkä jaksa ajaa kahtena päivänä Mikkeliin. Oman seuran kisat siis, katsotaan mitä siitä sitten tulee. Pariisin reissusta varmaankin tulossa omaa postausta, kunhan saan kuvia muokkailtua. Muutamaan muuhunkin postaukseen on jo idea valmiina, katsellaan miten saan sitten töiden kanssa aikaa kirjoitella. 

Elossa ollaan part. 2

Kahden vuoden tauko ei ollut todellakaan suunnitelmissa. Elämä kuitenkin tapahtui, ja niin tapahtui taukokin. Nyt, kun yo-kirjoitukset ja stressi on takana päin, ajattelin tätäkin herätellä instagramin ohella. Olen saanut kamerani ja kuvausintoni takaisin, samoin kuin motivaation treenaamiseen. Huhtikuun aikana olisi tarkoituksena treenailla, lenkkeillä ja kuvata mahdollisimman paljon. Toukokuussa alkaakin sitten työt, jotka jatkuu kesäkuussa eri paikassa, todennäköisesti koko kesän. Syksyllä olisi luvassa muutto Korpilahdelle, uuden opiskelupaikan perässä. Sellaista meille tällä hetkellä. 

Kelmin kanssa ollan kehitytty talven aikana todella paljon, päästiin viikkotreeneihin Tuijan ryhmään, mistä on ollut meille paljon apua. Sampoa nähtiin kanssa ja häneltä saatiin paljon kehuja edistymisestä. Kisoihin meitä ollaan yllytetty vuoden vaihteesta asti ja nyt olisi tarkoitus viimein lähteä kokeilemaan onnea. Sitä tässä vaiheessa vielä todellakin tarvitaan, lähinnä siihen, että ohjaaja pysyy radalla ja muistaa ohjata ja juosta. :D 

Hukan kanssa taasen kontaktiprojekti hieman junnaa paikoillaan. Edistymistä varten melkein tarvitsisin puomin kotiin, että pystyttäisiin joka päivä tekemään pari toistoa. Jollain lailla koira on nyt tajunnut idean, mutta hyppimisiä tapahtuu edelleen harmittavan paljon. Radalla varsinkin. Erillisenä esteenä ja etupalkalla tehdään tosi nättejä osumia, mutta radalla keskittyminen ei oikein pelaa. Varmuutta ja toistoja siis tarvittaisiin. 

Niin ja tosiaan, ruudun tällä puolen istuskelee tätä nykyä täysi-ikäinen, ajokortillinen ihmisotus. Helpottaa suuresti elämää koirien kanssa omistaa auto, jossa voi säilyttää kaikki treenikamat ja matkustella treeneihin. Lisäksi tietysti koirilla on häkit takakontissa, ja niitä voi pitää taukojen ajan siellä. En edes tiedä kuinka selvisin treenielämästä ilman omaa autoa.

Tokosta vielä muutama sananen, Kelmin kanssa ollaan melko epäsäännöllisesti treenailtu ja nyt alkaa omaan silmään näyttää koevalmiilta. Hieman tämän kanssa kuitenkin epäröin, ei olla päästy tekemään häiriössä, muiden koirien kanssa. Eikä mulla ole mitään kokemusta tokosta, saati sen kouluttamisesta. Ammattilaisen mielipide ennen kokeita voisi siis olla ihan jees, mutta katsotaan nyt mitä tehdään. Tällaista tällä kertaa, pitäkää peukut pystyssä, että meistä kuullaan aikaisemmin kuin kahden vuoden päästä. :D