We are the champions

Heippa hei!
Seuraa sairaan nopee pika kisapostaus. Eilen eli, 24.4 jos jollekin jäi epäselväksi, oltiin koiranpäivän kunniaksi MAH:lla kisoissa. Juostiin kaksi agilityrataa ja molemmat olivat melko helppoja profiililtaan. Ensimmäisellä alku oli hieman haastavampi, koska käännyttiin ensimmäisen kahden esteen jälkeen samaan suuntaan josta tultiin ja hyppyjen jälkeen oli suorassa linjassa puomi ja putki. Siitä selvittiin ja loppurata olikin melko helppo. Itse jäin varmistelemaan kepeillä tosi paljon ja myöhästyin yhdestä ohjauksesta, mutta siitäkin selvittiin hienosti. Ensimmäisen radan jälkeen fiilis oli sanoin kuvaamattoman hieno, koska tehtiin meidän eka nolla ja saatiin LUVA!! <3 Maailman paras koira. 

Toiselta radalta otettiin harmillinen vitonen ja yliaikaa, koska itse unohdin koiran selän taakse (hups) ja ei hypännytkään estettä vaan juoksi ohi. Kuitenkin molemmat radat oli todella hienoja ja ekalta radalta sijoituttiin ensimmäisiksi! Niin hieno fiilis ja erityisen ylpeä olen tuosta rääpäleestä, joka on lyhyessä ajassa edistynyt niin huimasti! Video kannattaa aloittaa kohdasta 0.16, koska alussa sählään koiran lähtöpaikan kanssa hetken.

Pahoittelut molempien videoiden laadusta, mutta onpahan sentään videot kuitenkin. Ehkä ensi kerralla yritetään saada jotain laadukkaampaa aikaan.

No, kohta tulee kiire Saksaan lähdön kanssa, joten palaillaan sen jälkeen!

Childrens of the sun

Hellurei ja hellät tunteet!

Huhhuh minkälaiset kaksi viikkoa!

Viisaimmat varmasti vetivät jonkinlaisia johtopäätöksiä otsikosta? Meillä on taas kevät!! Aurinko paistaa ja olen päässyt kokeilemaan sitä vastavalokuvauksen hienoutta. On muuten vaikea laji ja tarvitsee vielä rutkasti opettelua, mutta alku näyttää lupaavalta. Netistä opiskelin yhden illan ja seuraavana päivänä kokeilemaan. Ensin kokeilin salaman kanssa, ja samalla tajusin, etten vihaakaan salamaa niin paljon kuin luulin :D Ihan kätevä peli loppujen lopuksi. Toisaalta pari päivää myöhemmin kumosin tämänkin havainnon melkein täysin, kuvat ei sittenkään näytä kovin kivoilta salamalla otettuina. Pitää nyt kuitenkin katsoa saanko taikoja aikaan Lightroomilla, etten nyt ihan tyrmäisi ideaa salaman käytöstä.

Ilman salamaa vastavaloon kuvaaminen olikin sitten haaste erikseen. Tausta paloi melkein aina puhki, ainakin kun taustalla on vielä hieman jäässä oleva järvi ja kirkkaan sininen pilvetön taivas.. Näitäkin pitää sitten katsella tuossa koneella, josko niille olisi jotain tehtävissä.

Nyt en kyllä enää erota mitkä kuvat on otettu salamalla ja mitkä ilman, mutta vastvalokuvia silti, olkaa hyvät! :D Puhki palaminen ei itseasiassa suuresti ainakaan omaa silmää häiritse?

Lisäksi pääsin lauantaina harjoittelemaan henkilökuvausta ja olen tuloksiin erityisen tyytyväinen, toivottavasti mallikin on ;) Ja tietenkin SUURET kiitokset kauniille mallille Nooralle !

Sunnuntaina oltiin Hukan kanssa treenaamassa ja oltiin paikalle melkein tunti ennen treenien alkua. Ensin ajattelin, etten saa millään aikaa kulumaan, mutta vein tavarat sisään, katsoin nopeasti rataa ja lähdettiin lenkille. Ja arvatkaa kuinka monta kertaa kirosin kun ei ollut kameraa mukana. Ei oikeasti ollut aavistustakaan kuinka hieno metsä hallin takana on. Ihana joki ja aivan ihanaa männikköä. Seuraavalla kerralla täytyy myös varata aikaa pidemälle kävelylle ja ottaa se kamerakin mukaan. Ja syy miksi en tiennyt metsän olemassa olosta on se, että talvella kun aloitimme treenaamaan Mikkelissä oli mennen-tullen niin pimeää, että pystyi kävelemään vain valaistuja polkuja. Nyt täytyy tosiaan käyttää valoisat ajat hyväksi ja kävellä enemmän tuolla metsässä. Itse treeneistä sitten, alkuun oli pieni tekniikkaharjoitus, jonka tietenkin opettelimme kaikki väärin ja mietimme tietysti että voiko tekniikkapätkä olla näin yksinkertainen. No, tietenkään se ei ollut. Vaikea selittää ilman kuvaa, joten tiivistettynä, hyvin meni kun opin ohjauksen ja sain ohjaukset ajoitettua oikein. 

Käytiin myös epiksissä 16.4. Ensimmäiset ulkokisat ja oli muuten ihan eri koira radalla! Kuunteli hyvin eikä minkäänlaisia keskittymisvaikeuksia. Tosin oli hieman hidas, koska ulkokentän hajut kiinnostivat melkoisen paljon. Tuloksena kuitenkin nolla, mutta 2s yliaikaa. Ja tämä siis 1-2 luokan tasoiselta radalta. Saatiin tuomariltakin kehuja ja mainostusta tänä perjantaina olevista kisoista. Vaikka olenkin itse lähdössä lauantaina Saksaan, voihan perjantaina silti käydä kisoissa? Varsinkin kun oman seuran jäseniltä on ensimmäinen startti ilmainen. No, tämä olikin oikein hyvä mainospuhe ja ilmoittauduin kisoihin.

Epiksistä vielä se putkiralli. Hyllytettiin kolmos esteelle. Hups.. Koira olikin hieman nopeampi kuin oletin ja ehti mennä putken väärään päähän ennen kuin itse ehdin reagoida tilaanteeseen mitenkään. Loppurata mentiin kuitenkin kunnialla loppuun, koirasta en tiedä, mutta itsellä oli pää aivan pyörällä tämän jälkeen. 

Lisää henkilökuvauksen harjoittelu mahdollisuuksia tarjosi koulun tanssiaiset perjantaina 17.4. Kaikki varmaan ovat katsoneet ainakin yhden amerikkalaisen leffan, jossa on tanssiaiset? Hyvä :D Olin siis tanssisalin ovella ottamassa kuvia halukkaista ja muutama räpsy tuli kesken tanssienkin otettua. Oli muuten todella hienosti järjestetyt tanssiaiset, koristeet olivat todella hienot ja booli oli hyvää. Suuri kiitos järjestäjille, että tekivät niin suuren työn näiden tanssien eteen! 

Don't wanna go home

No niin nyt on sitten pääsiäislomatkin lusittu. Ahdistaa mennä takaisin kouluun, mutta ei kai tässä muutakaan vaihtoehtoja ole.

Pääsiäistä vietimme pohjoisemmassa, Taivalkoskella. Sijaitsee Oulusta vielä pohjoiseen ja aika keskellä Lappia. Oli todella ihanaa päästä pois täältä loskan ja räntäsateen keskeltä ja maisemiin joissa vielä on oikeasti lunta. Kylmäkään ei ollut joten ihan mahtavat kelit. Lunta oli noin metri ja teiden reunoilla aurauspenkat minun korkuisiani ja minä olen about 165 cm pitkä. Hukkakin oli ihan innoissaan kun oli taas lunta ja pyöri aina tilaisuuden tullen hangessa. Nalle ei päässyt reissuun mukaan, koska pikkusisko jäi Mäntyharjulle ja halusi Nallen mukaansa.

Perille päästiin myöhään torstai iltana, yhdeksän maissa oltiin perillä siihen vielä sitten koiran lenkitykset ja iltapalat ja kello taisi olla yhdentoista maissa kun päästiin nukkumaan. Perjantaina aikainen herätys ja lyhyt ajomatka Iso-Syötteelle. Hieman ennen kymmentä oltiinkin sitten jo saatu valjastettua koirat ja ne rekien eteen ja oltiin valmiina lähtemään. Minä sain kunnian ajaa yksin, eli siis kukaan ei tullut kyytiin ja oli muuten aivan mahtavaa! Oppaat ajoivat moottorikelkoilla edessä ja takana ja minä ensimmäisenä oppaan jälkeen. Saatiin vielä nokipannukahvit, pullaa ja kaakaota laavulla ennen kuin lähdettiin ja ajettiin autolla Iso-Syötteen huipulle. Hienot maisemat, muuta ei voi sanoa. Loppupäivä taisi mennä löhöillessä, käytiin kyllä Hukan kanssa katsomassa Iijoen rantaa. Kiivettiin myös Taivalvaaran huipulle, arviolta noin tuhat porrasta.

Lauantaina Hukka jäi kotiin ja käytiin Kuusamossa "shoppailemassa". Itselle tarttui mukaan juoksuhuosut, karkkia, pari magneettia ja Hukalle Pure Naturalin Active- ruokaa. Sitten käytiin etsimässä poroja, kyllä, oltiin Lapissa ja saatiin etsimällä etsiä poroja. Noin 60 kilometrin ajelun jälkeen löydettiin poroja aitauksessa, ehkä hieman ilman lupia käytiin niitä katsomassa, mutta kukaan ei tullut huutamaan, etteikö siellä saisi olla.

Sunnuntaina ajeltiin takaisin ja eikä edes ärsyttänyt kun oli aivan mahtava auringonlasku, enkä kerennyt kuvaamaan.. Matkan aikana päätin myös että opettelen kuvaamaan vastavaloon, katsotaan mitä siitä sitten tulee. Nähtiin matkan aikana myös Suomussalmen hiljainen kansa. Linnunpelättimiä jotain tuhat pellolla ja puettu talvivaatteisiin. Hukkaa pelotti oudot ukot todella paljon, no onhan ne nyt melko pelottovia.

Oli muuten mukava palata reissulta kotiin kun kaikki loska oli kadonnut ja oli keväinen sää. Sen kunniaksi käytiin tänään treenaamassa Mäntyharjussa omalla kentällä. Ekat ulkotreenit, ihanaa! Ulkona treenaaminen tietysti edellytti sitä, että esteet täytyy kantaa kentälle ja pois, sen takia ei mitään kauhean vaikeaa alettu väsäämään, mahdollisimman vähillä esteilläkin yritettiin pärjätä. Rata oli joku netistä kauan sitten löydetty möllirata ja paria enemmän mietintää kohtaa lukuunottamatta helppo. Mietintääkin piti ruveta harrastamaan vasta kun otin koiran radalle ja suunniteltu ohjaus ei toiminutkaan. Tehtiin pari kertaa eri tavalla ja sitten mentiin niin monta kertaa suunnittelemallani tavalla, että onnistui.  Muuten keskityttiin erityisesti keppeihin ja pussiin. Kepeillä oli ongelmia suoraan radan keskellä tajuta se keppien alkukohta joten tätä jouduttiin tekemään monta kertaa. Ongelman nimihän oli se, että juoksee kovaa kepeille, ei tajua aloittaa ja juoksee ohi. Tai, aloittaa oikeasta kohdasta mutta hyppää toisen välin yli. Tylsän, koiraa väsyttävän pilkun viilauksen jälkeen saatiin muutama todella hyvä kepitys ja niiden jälkeen superpalkka, jonka rääpäle oli kyllä ansainnutkin. Muutenkin olin todella tyytyväinen näihin treeneihin, pussi ei pelottanut yhtään ja kuunteli ohjausta hyvin.