Tähän väliin olisi tietysti hyvä liittää iso kasa selityksiä miten hiihtolomalla oli niin kiire tehdä kaikkea, eikä kerennyt istua koneella päivittämässä blogia. Näinhän ei kyllä ollut, onnistuin saamaan flunssan poikasen alkulomasta, minkä takia istuttiin päivät sisällä katsomassa Netflixiä. Lukuunottamatta tietysti pieniä ulkona käymisiä, kuten tähtien kuvaus ja Kelmin kanssa frisbeen koppailun harjoittelu. Pitäisi tutustua lajiin jotakin kautta hieman lisää ja alkaa opettelemaan ihan tosissaan erilaisia temppuja, koiralla kun näyttää innostusta olevan. Tietysti asiaa hankaloittaa hieman hävittämäni toinen frisbee.. Ehkä se jostain tulee vielä vastaan.
Mitä me sitten oikeasti tehtiin lomalla? Käytiin 27-28.2 Tuusniemellä näyttelyissä. Kuten tulikin aikaisemmin sanottua, molemmat aivan surkeassa turkissa ja Kelmin hännällä on ongelmia, kuten kuvasta näkyy. Kuitenkin, yrittänyttä ei laiteta. Kelmin kanssa matkustettiin lauantaina aikaisin aamulla junalla Mikkeliin ja asemalta Tuija nappasi meidät kyytiin. Paikalle saavuttiin ihan ajoissa ja sisaruskolmikko sai juosta hetken vapaana ja purkaa suurimmat energiat kehän ulkopuolelle. Kelmi ja veljensä ainoina junnu uroksina kehässä. Kelmi käyttäytyi todella mallikkaasti, liikkui hyvin ja malttoi seisoakin paikallaan oikein nätisti. Tuomari oli vähän epäilyttävä kun keppinsä kanssa ympäriinsä heilui ja hampaita ronklasi. Ei kuitenkaan murahtanut eikä näyttänyt hampaita, tuijotteli vain epäluuloisesti. Reipas penikka! Tuomiona hyvä, seuraavanlaisen arvostelun kera.
"10 kk. Vielä kovin kesken kehityksen oleva kevyt juniori, sukup.leima saa vahvistua, hyvät mittasuhteet. Hyvä pään malli, hyvät korvat & silmät & purenta. Yläraja voisi olla laskevampi. Tasapainoiset kulmaukset, kevyt luusto. Hyvät käpälät. Turkki ei parhaimmillaan. Kuiva, karhea karva. Kihara vasta tulossa. Kevyet, tasapainoiset liikkeet. Lyhyt hyvin kiinnittynyt häntä, esiintyy hyvin, tarvitsee itsevarmuutta."
Tämän lisäksi jotakin kirjoitusta aivan paperin alareunassa, mistä ei hyvällä tuurillakaan ota selvää mitä siinä lukee. Kehien jälkeen juotiin vielä kahvit Tuijan ja veljen omistajan kanssa, minkä jälkeen suunnattiin Kuopioon. Äitini sukulainen tuli hakemaan huoltoasemalta ja siellä yövyttiin koirien kanssa, äitin myöhemmin tuotua Hukan mukanaan seuraavaa päivää varten. Kelmin kanssa ehdittiin valoisalla kameran kanssa lenkille, ja sitten vielä illalla Hukan kanssa uusi lenkki pimeässä.
Sunnuntaina vuorossa Hukan kehät. Paikalla oltiin taas hyvin ajoissa ja huomattiin, että kehät on puolisen tuntia myöhässä. Siinä sitten odoteltiin ja viimein päästiin kehään. Hukka tapansa mukaan käyttäytyi todella hyvin, mitä nyt vähän katseli takana juoksevia koiria aluksi. Lopulta saatiin EH ja kilpailuluokan kolmansiksi sijoituttiin. Paremminkin on mennyt, mutta ei tuo karva tuosta näytä paremmaksi muuttuvan, ehkä pitäisi luopua koko tuohusta. Arvostelu tämän näköistä jälkeä:
"2 v. Hyvät mittasuhteet, sukupuolileima saisi olla selvempi. Kevytpiirteinen pää, hyvät korvat, silmät & pigmentti, hyvä kaula, rodunomaiset kulmaukset. Hyvä häntä & karvanlaatu, turkki ei parhaimmillaan. Liikkuu tasapainoisesti, mutta liikkeessä voisi olla enemmän tehoa. Hyvä käytös."
Ilmeisesti siis urokseni eivät näytä tarpeeksi uroksilta.. Mutta eipä sillä väliä olekaan, harrastuskavereiksi nuo onkin otettu eikä näyttelykoiriksi. Olisihan se tietysti kiva jos näyttelyissäkin pärjäisi, mutta kaikkea ei voi saada.
Tänään muuten saapui kauan odotettu kuvakilpailun palkinto Hurttahuoneelta. Olin liian innoissani että sisältöä olisin ehtinyt kuvata, mutta paketista löytyi kaksi Racinelin Primal luuta, Hurtan Explorer hihna, sopivasti Kelmin värisenä eli keltaisena, ja true koiraihmisen avainkaulanauha. Valkoisilla tassuilla koristeltu pinkki Topcanisin Baby- avainnauha. Kiitos Hurttahuone!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti