Muutamat kisat

Nyt voisi olla pienien aplodien paikka, ei ole mennyt edes kuukautta edellisestä postauksesta. Me ollaankin tässä parin viikon aikana ehditty vaikka mitä, kahdet kisat ja Pariisin reissu. Seuraavat kisat on jo sitten seuraavalle viikonlopulle ja sitten alkaakin keskiviikkona työt. 

Mutta jospa sitten muutama sananen kisoista, lauantaina 14.4. lähdettiin kuuden aikaan ajelemaan kohti Tamperetta Kelmin kanssa. Jännitys ehti vaihtelevasti kolmen tunnin ajon aikana helpottua ja sitten taas pahentua. Nämähän oli edellisenä perjantaina kolme vuotta täyttäneen pikku mudin ensimmäiset viralliset kisat ikinä. Suuren pettymyksen tuotti matkalla Pälkäneen Aapiskukko, jossa jopa kasvisvaihtoehdot olivat vähissä, vegaani ruuasta puhumattakaan. Kisapaikalle saavuttiin ihan hyvissä ajoin, ja hieman nälkäisenä epäonnistuneen eväiden ostoreissun myötä. Siinä sitten lämmiteltiin ja katseltiin radanrakennusta. Rataantutustumisen jälkeen jännitys eskaloituikin sitten ihan kunnolla, ensimmäisenä meillä siis oli agilityrata. Tältä radalta saatiin ensin vitonen kepeiltä, videota katsellessa Kelmi taisi tulla liian kovaa vauhtia kepeille ja rytmi meni sekaisin ja itse kiirehdin myös. Tästä sitten jatkettiin hyvää rataa ja viimeisillä esteillä löydettiin putken väärä pää, josta sitten lopputulemana hylky. Seuraavaksi olikin toisella kentällä hypäri, jolta myöskin hylky kieltojen takia. Rengasta jouduttiin korjailemaan useaan otteeseen ja tämän jälkeen unohdin yksinkertaisesti juosta ja jatkaa rataa. Tästä johtuen tehtiin loppu radallakin ihan tyhmiä virheitä, jotka meni kyllä täysin ohjaajan piikkiin. Viimeisenä sitten toinen agilityrata, jolta otettiin hylky heti kolmannelta esteeltä, kun reipas mudi haki väärän esteen. Loppu rata menikin sitten ihan kivasti, tosi sujuvaa menoa. Kunnes tuli kakkahätä kepeille. Tämäkin tietysti meni ihan omaan piikkiin, en ehtinyt ratojen välissä kävelyttää tarpeeksi. Muuten kyllä oli erittäin onnistuneet ensimmäiset kisat, en voisi olla ylpeämpi Kelmistä. Ja onhan se ihan hauska nähdä että yhteistyö alkaa sujua. 

22.4 sitten jälleen kisoissa, tällä kertaa molempien koirien kanssa ja Kotkassa. Kisojen alkamisesta oli tullut ensimmäisessä sähköpostissa väärää tietoa, ja tämän mukaan saavuttiin paikalle niin, että olin lämmittänyt koiran valmiiksi kymmeneltä alkavaa rataantutustumista varten. Vaan kun pikkumaxien rataantutustumis aika olikin jo 9.30. En vain ollut saanut tästä tietoa :D Saatiin kuitenkin sitten mennä rata maxien jälkeen ja sain muutaman minuutin tutustua rataankin. Tämä ensimmäinen rata oli hypäri ja siltä hylky. Keppien jälkeen löytyikin väärä hyppy, enkä tähän osannut enää radalla varautua, vaikka olin tutustuessa katsonut, että tämän kanssa täytyy olla tarkkana. Seuraavaan rataantutustumiseen päästiin sitten ajoissa ja tämä oli päivän ensimmäinen agirata. Tältä myöskin hylky, harmittaa edelleen kun otin liian jyrkästi kepeiltä kiinni ja sieltähän löytyi putken väärä pää sitten. Muuten tosi hyvä rata! Sitten vielä toinen agirata, jolla tehtiinkin meidän ensimmäinen nolla ja LUVA. Oli vielä voittonolla, en voisi olla onnellisempi tästä. Kyllä kai tästäkin sählästä vielä jotain  tulee. :D

Iltapäivän puolella sitten Hukan kakkosten radat. Kaikki kolme oli todella hyviä ratoja, ensimmäisellä radalla taisi ohjaaja unohtaa, että on eri koira ohjattavana. Vitonen tuli, kun en ohjannut tarpeeksi hyvin putkelle, eikä Hukka hae esteitä ihan samanlailla kuin Kelmi. Hieman yliaikaakin tältä radalta onnistuttiin saamaan, mutta ei kovin pahasti. Seuraavalta radalta sitten voittonolla ja ensimmäinen LUVA kakkosista ajalla -3.95. Viimeiseltä radalta sitten toinen vitonen, tämä napattiin kepeiltä. En luottanut koiraan tarpeeksi, että olisin ohjannut toiselta puolelta kepeille ja tämä kostautui sitten toiseen väliin hakemisella. Hyvä kisapäivä oli kuitenkin Hukankin osalta, puomin kontaktit toimi ja pörrössä alkaa olemaan vauhtiakin. Haalittiin kyllä noita palkintosijoja oikein urakalla, Kelmin kanssa se yksi 1. sija, Hukalle sitten näillä tuloksilla 3. sija, 1. sija ja 2. sija. 

Näin meillä tällä kertaa. Ensi viikonlopun kisoihin lähteekin vain Kelmi, laiskuus iski enkä jaksa ajaa kahtena päivänä Mikkeliin. Oman seuran kisat siis, katsotaan mitä siitä sitten tulee. Pariisin reissusta varmaankin tulossa omaa postausta, kunhan saan kuvia muokkailtua. Muutamaan muuhunkin postaukseen on jo idea valmiina, katsellaan miten saan sitten töiden kanssa aikaa kirjoitella. 

Finally seeing progress?

Heippa hei!

Hain kesällä MAH:in valmennuksiin ja onnistuttiin niihin pääsemään. Valmennuksia on nyt ollut neljä ja jonkinlaista kehitystä on jo näkyvissä. Ensin havaittiin kyseisissä valmennuksissa Hukan vauhtiongelmat, joista oli kyllä esimakua näkyvissä jo kisoissakin ja muutamissa treeneissä. Saatiin vaikka mitä ohjeita ja niitä parhaamme mukaan noudatettiin ja hieman sovellettiin. Ongelmana näytti olevan myös Kelmi. Hukalla ja Kelmillä on alusta asti ollut paljon riitoja valta-asemasta ja vieläkin näyttää olevan epäselvää kumpi on "pomo".  Yksinkertaisesti Hukka ei pitänyt siitä, että Kelmi oli mukana hallilla, ihan vain sosiaalistumassa. Tämä ongelma näyttää menneen ohi ja ollaan myös keksitty millä sitä vauhtia saadaan lisää. 

Toinen selkeä edistysaskel on omassa ohjaamisessani. Videolta katsottuna näyttää omaan silmään ainakin paljon selkeämmältä ja luontevammalta kuin aikaisemmin. Myöskin Hukan ohjattavuus on parantunut jonkin verran, jossain kohtaa olimme eri mieltä siitä, pitääkö putkeen mennä ensimmäisellä vai kymmenennellä käskyllä sen jälkeen kun seisotaan yhdessä putken suuta tuijottamassa. Hyvin lyhyesti yleistettynä, tähän asti meille on ollut suuresti hyötyä kyseisistä valmennuksista. 

Sitten itse valmennuksiin. Ensimmäinen valmennus oli 22.8 ja rata näytti tältä:

Täyttä juoksemista siis. Koira osasi oikein hyvin, kunhan ensin saatiin fokusta hieman enemmän eteen, aluksi kun tykkäsi suorilla katsella minua ja kyseli mihin ollaan menossa. Sen jälkeen sai ohjaaja monta kertaa kuulla, kuinka tarvitsee oikeasti juosta. Voisin sanoa, että jos olisi ollut samanlainen hoputtaja koulun sadan metrin juoksussa ja cooperin testissä, olisi tullut paljon paremmat tulokset. Puomille meneminen lopussa tuotti vaikeuksia minulle, että voikin olla vaikeaa muistaa tehdä se valssi sinne.. Mutta, video puhukoon puolestaan ;)

Seuraava valmennus 5.9 ja tämän näköinen rata:

Videota ei tältä kertaa saatu. Rata meni oikein hyvin, paria ohjausta hiottiin paremmaksi ja nätimmäksi. 1-2 esteiden ohjaus ei jostain syystä suostunut menemään päähän, jäin liian kauaksi kakkos esteestä, jolloin koira kaarratti kauheasti ja aikaa meni paljon. Tästä selvittiin parilla toistolla, kun ensin kokeiltiin myös se, mitä tapahtuu jos on liian lähellä kakkos estettä. Kasi putkeen oli yllättävän vaikea saada Hukkaa irtoamaan ja tässä kohtaa seisoimme yhdessä putken suulla käymässä tahtojen taistoa, mennäänkö sinne putkeen vai ei. 13-14 siirtyminen suoraan sanottuna jännitti hieman, huonolla tuurilla koira irtoaisi kasiputken toiseen päähän. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut ja oikein hienosti löydettiin oikea putki. Puomin ja A:n kontaktit pääsivät tällä kertaa tarkkaan läpikäymiseen.

3.10 seuraava valmennus ja tällaista rataa tällä kertaa

Tältä kertaa videotakin löytyy. Masokistisia piirteitä itsestäni löydettyäni päätin valita mustat numerot, eli sen aavistuksen haastavamman radan. 7-8 välinen ohjaus oli hieman hakusessa, oli yllättävän vaikea ajoittaa ohjaus oikeaan kohtaan ja sylkkäriä ei olla paljon tehty ja sitä sitten harjoiteltiin. Videolla näkyy koko nollarata veto, jolla hyppäsi sekä puomin ja A:n kontaktit.. Puomin kontaktien syynäys myös videolla ja A:n kontakteja harjoiteltiin myös paljon. Muuten ei oikeastaan ollut suurempia ongelmia radan ohjauksen kanssa. Irtosi vitoselle hyvin ja 12-15 välit meni myös todella sujuvasti. Hankaluuksia tuottanut kohta ehkä tuo puomin jälkeinen elämä. 18 esteellä en muistanut tarpeeksi aikaisin kertoa koiralle minne suuntaan ollaan menossa ja hyppäsi melko pitkälle ennen kuin tajusi minne mennään.

Sunnuntaina 8.11 viimeinen valmennus tämän vuoden puolella. Keväällä sitten toiset neljä.

Jälleen kaksi vaihtoehtoa, joista jälleen valitsin haastavamman. Videota ei jälleen ole, mutta ehkä pärjätään ilman sitäkin. Hankaluuksia tuotti kutoselle tehtävä sylkkäri, sen jälkeen piti ollakin täysiä juoksemassa koiran kanssa kilpaa, että kerkeää kepeille ohjautkseen. Jäin keppien oikealle puolelle ja sylkkäri kympille. Sen jälkeen oikeastaan loppuun asti sujui hyvin, ohjaaja tosin voisi muistaa lähetyksissä katsoa tarpeeksi pitkään, että huomaa koiran lukinneen esteen.. Puomin kontaktit todella hyvät, vaikka jätin koiran yksinään tekemään, ehtiäkseni ajoissa taas kepeille ohjaukseen. Siinäkin taas sitä kärsivällisyyttä haettiin.. Kannattaa muistaa odottaa, että koira kääntyy toiseen väliin ennen kuin itse kääntyy. Jaloissa tuntuu oikein mukavalta, juostiin monen monta kertaa 5-9 väliä ennen kuin saatiin se kunnolla sujumaan. Varsinkin suoran putken juokseminen kilpaa koiran kanssa oli oikein mukavaa.. 

Kelmi pääsi myös kokeilemaan miten kivaa agility on. Tehtiin kyseiseltä radalta 1-5 pätkää, missä menikin aikaa ja ohjaajan hermoja koeteltiin moneen otteeseen.. Pieni mudi tajuaa heti mistä on kyse ja kaikki on niin superihanaamahtavaakivaa, ettei raukka parka meinaa pysyä nahoissaan. Tästä seuraa hyppimis-, riekkumis-, haukkumis- ja  puremishepuli, joka ei ota loppuakseen. Ja siinä sitä sitten seisotaan kuin patsas ja odotetaan, että koira tajuaa, ettei mitään tapahdu ennen kuin se rauhoittuu ja päättää kuunnella. Toinen vaikeus itselle on ohjaamisessa se, että kun koira kieltäytyy hyppäämästä, pitää todellakin jähmettyä paikalleen ja odottaa koiran hyppäävän. Tässä tulee menemään vielä monen monta miljoonaa kertaa hermot, mutta ilmeisesti kaikki parhaat on vaikeita. Mutta kyllä siitä tulee aivan upea koira kunhan päästään yhteisymmärrykseen asioista. 

Olipa kerran kesä

Otin koeviikolla itseäni niskasta kiinni ja kokeisiin lukemisen välillä sain videon vihdoin tehtyä. 

Tosiaan meille tapahtui kesän aikana vaikka mitä, Hukka repäisi tassunsa järvestä tullessa verille ja tassu oli paketissa kymmenisen päivää, sen päälle vielä parin viikon lepo treeneistä, koska viilto meni hieman jänteeseenkin. Kelmi kasvoi huimaa tahtia, tosin sisaruksiinsa verrattuna hitaasti, joten syöttettiin kaiken näköistä vitamiinia koko kesä. Yhdessä vaiheessa pentu päätti tiputtaa mahan alta karvat pois ja syötiin lisää vitamiinia, että saatiin karvat takaisin. Kisat ja treenit jäivät vähemmälle omien töiden ja seuran (ohjaajien) kesätauon takia. Matkusteltiin paljon, minkä töiltäni kerkesin ja kivoja pieniä Suomen sisäisi reissuja tuli heitettyä. Muuten löhöiltiin kotona ja lenkkeiltiin aina kun jaksoin töiden jälkeen, luettiin hyvä kirjasarja ja syötiin hyvin ja paljon. Kokonaisuudessaan tosi kiva kesä, vaikka säät olisivat välillä voineet olla paremmat. Toisaalta taas koirille kiva kun ei ollut niin kuuma ja järven vesi oli sen verran lämmintä, että pääsi mulaamaan veteen. 

Kuvat ei ole minkäänlaisessa aika järjestyksessä ja osa puuttuu kokonaan, kaikkea ei voi saada. Sen verran jaksoin panostaa, että Kelmin kasvu näyttää videolla suhteellisen järkevältä, muuten aivan satunnaisessa järjestyksessä ja toimii parhaiten HD:nä.

Enjoy! ;)