Kakkoslaadun kissoja

Me ei olla tehty mitään kummallista, ollaan oltu ja nautittu kesästä, niin kauan kuin sitä kesti. Tokoa ollaan treenattu hieman ja etenkin Kelmin kanssa itselläkin on motivaatiota jatkaa harjoittelua kun selkeää edistystä tapahtuu. Hukan kanssa ei niinkään, sitä pitäisi motivoida niin kauheasti jo siihen että saa tekemisestä yhtään minkään näköistä. Viikonloput on mennyt kaiken näköisissä juhlissa pyörien, ensin oli äidin "kesänavajaiset" kotona, sitten siskon rippijuhlat ja sitten parit muut rippijuhlat joissa olin kuvaamassa. Tässä nyt kuitenkin postauksellisen verran söpöjä kissoja, olkaa hyvät :")

Live my day as if it was the last

Koulukiireitä ja wanhojen tansseja.. Eipä muuhun ole ollutkaan aikaa, varsinkin kun ilmoitti itsensä vastuuryhmään ja hoiti käytännössä yksin koko wanhojen tanssien kahvituksen. No, ei oli kyllä tosi mukava porukka, jonka kanssa kahvitus hoidettiin, kiitos kaikille mukana olleille! 

Kamera ulkoili parin viikon tauon jälkeen tänään kun aurinko päätti näyttäytyä jälleen. Siinä vaiheessa ei enää voinut keksiä tekosyitä, miksi ei lähtisi lenkille. Pitkästä aikaa myös 24-105mm kameran nokalla, talvella vakiona pyörinyt lähinnä 70-200mm tai 85mm valonpuutteen vuoksi. Nopeasti sitä unohtaa miten nättiä jälkeä tulee niilläkin objekteilla, joita ei usein käytä. Tämän kaltaisia talvikuvia on näkynyt monissa blogeissa ja aina olen niitä kadehtien katsellut. Nytpä on omia sellaisia! (: Vastavaloon kuvaaminen onnistui huomattavasti paremmin ilta-auringossa kuin keskipäivän auringossa, kuten on useasti tullut kokeiltua. 

Ja koska vielä ei talvi ole ohi, ja halusin simppelimmän ulkoasun, tällainen suhteellisen vaivattomasti tekeytyi ja todella tyytyväinen olen lopputulokseen. 

Huomenna suunnataan Hukan ja Kelmin kera Tuusniemelle näyttelyihin. En itseasiassa tiedä mitä ajattelin kun ilmoitin ne sinne. Kummallakin turkki melko huonossa kunnossa, Kelmin häntä on aivan outo ja kaiken huipuksi, se ei suhtaudu kovin hyvin vieraisiin ihmisiin. Toivotaan, ettei hampaita näytetä ihan oma-aloitteisesti tuomarille.. Viikonlopun jälkeen ollaankin sitten loma kotona ja luultavasti lenkkeillään paljon. Eipä tässä muuta, pitäisi varmaan pakkaamaan ruveta.. Ihanaa ja aurinkoista lomaa kaikille, joilla se tällä viikolla on. (: 

Pieni isokorvainen huippu mudini <3

Aina ei voi onnistua

Tältä näytti vielä maanantaina. Viikko koostui jäätävistä vesisateista ja peilijäässä olevista teistä. Ei siis todellakaan lähdetty lenkille a) itse olisin mennyt nurin ensimmäisen parin metrin jälkeen ja b) koirat olisivat aivan varmasti rikkoneet itsensä juostessaan. Joten löhöttiin sohvalla ja katsottiin sarjoja Netflixistä. 

Viikonloppuna sunnuntai oltiin koko päivä Jyväskylässä, miten meni kemiaan kokeeseen lukeminen.. Lähdettiin ihan ajoissa jo ajamaan ja Vaajakoskella näytti siltä, että ollaan ihan hyvissä ajoin kisapaikalla. Mutta, eihän matkat olisi yhtään mitään ilman pieniä vastoinkäymisiä. Ajettiin väärin jostakin risteyksestä ja lopulta löydettiin perille tasan 10.00, rataantutustuminen 10.25. No, ehdin hyvin ilmoittautumaan ja noin vartin lämmittelemään ja sitten olikin kiire rataantutustumiseen ja vessaan. 

Ensimmäisenä oli hyppyrata, jolla oli kolme koirakkoa. Tiistain vireestä ja keskittymisestä ei jälkeäkään. Uusi halli, paljon koiria ja hälyä. Muuta ei oikeastaan tarvitakaan, jotta pikku mittelillä oli pää aivan pyörällä. Kepit haki neljä kertaa väärin ja muutenkin oli hyvin perässä vedettävä kaveri. Tyyppi radan jälkeen boksiin ja turisteilemassa oleva Kelmi hieman kokeilemaan lämmittelyesteille. Tätä tyyppiä ei häirinnyt yhtään mikään, tärkeintä oli ehdottomasti esteet. Alkaa todella hyvin kuunnella ohjausta, tosin putkeen ei voi nähtävästi mennä toiseen päähän. Kun keksi, että menen tänne päähän, niin toiseen päähän meneminen oli kauhean vaikeaa. 

Ennen seuraavaa rataa ehdittiin käydä kahvilla ja kuvasin hetken maksien B- agilityrataa. Sama rata meillä ja hetken ennen rataa otin Hukan boksista ja yritettiin kovasti saada virettä nousemaan, mutta samanlaista hidastelua oli tämäkin rata ja keppejä haettiin jälleen monen monta kertaa. 

Hetken oli jälleen boksissa radan jälkeen, mutta maksien radan aikana leikittiin lämmittelyesteillä ja saatiin taas tekemisen iloa touhuun. Kolmas ja viimeinen agilityrata meni tähän astisista ehdottomasti parhaiten. Kivalla vireellä lähti ja alkurata menikin tosi hyvin. Sitten homma meni taas pipariksi. Yhden esteen tuli ohi ja vire oli taas historiaa. Keppejä mietittiin jälleen hetki jos toinenkin. Tuloksina kaikilta radoilta hylly. 

Ihan paska reissu ei kuitenkaan ollut, kisapaikan lähellä oli skeittiparkki, joka oli koristeltu upeilla graffiteilla. Kuvat ovat hieman kiireessä otettuja räpsyjä ja linssikin meni aivan huuruun kesken kaiken syystä x. Kyllä siellä muutama kappale hyviäkin sattui joukkoon. Kisojen jälkeen suunnattiin keskustaan syömään ja oli kyllä hauskaa iltapäivä! Vielä illalla ennen kotiin menoa käytiin äidin kaverilla kylässä. Loppujen lopuksi oli todella hauska päivä, vaikka kisat menivätkin hieman niin ja näin. Lisää kuvia täällä.

I may be bad, but I'm perfectly good at it

Syksyhän ainakin täällä meillä päin oli ja meni, mutta sehän ei estä päivittämästä ulkoasua syksyiseksi, kerta lunta ei ole tiedossa vielä pitkään aikaan. Tänä syksynä reipastuin ja räpsin melkoisen määrän ihania syksykuvia, joista enemmän on nähtävillä kuvasivuilla, mutta tähän nyt muutama oma suosikkini. 

Koirillahan tosiaan oli hienot uudet Hurtan pyöröhihnat, kunnes nämä päätyivät Kelmin hampaisiin. Kelmin oma hihna on melkein poikki, ensimmäisen käyttö kerran jälkeen siis täysin kelvoton.. Hukan hihnassa on mukavat hampaan jäljet, mutta vielä toistaiseksi kestää käyttöä. Nyt haaveissa Kelmille Hurtan uudesta mallistosta keltainen pyöröhihna ja tietysti samanvärinen panta ja valjaatkin olisivat aika ihanat..

Childrens of the sun

Hellurei ja hellät tunteet!

Huhhuh minkälaiset kaksi viikkoa!

Viisaimmat varmasti vetivät jonkinlaisia johtopäätöksiä otsikosta? Meillä on taas kevät!! Aurinko paistaa ja olen päässyt kokeilemaan sitä vastavalokuvauksen hienoutta. On muuten vaikea laji ja tarvitsee vielä rutkasti opettelua, mutta alku näyttää lupaavalta. Netistä opiskelin yhden illan ja seuraavana päivänä kokeilemaan. Ensin kokeilin salaman kanssa, ja samalla tajusin, etten vihaakaan salamaa niin paljon kuin luulin :D Ihan kätevä peli loppujen lopuksi. Toisaalta pari päivää myöhemmin kumosin tämänkin havainnon melkein täysin, kuvat ei sittenkään näytä kovin kivoilta salamalla otettuina. Pitää nyt kuitenkin katsoa saanko taikoja aikaan Lightroomilla, etten nyt ihan tyrmäisi ideaa salaman käytöstä.

Ilman salamaa vastavaloon kuvaaminen olikin sitten haaste erikseen. Tausta paloi melkein aina puhki, ainakin kun taustalla on vielä hieman jäässä oleva järvi ja kirkkaan sininen pilvetön taivas.. Näitäkin pitää sitten katsella tuossa koneella, josko niille olisi jotain tehtävissä.

Nyt en kyllä enää erota mitkä kuvat on otettu salamalla ja mitkä ilman, mutta vastvalokuvia silti, olkaa hyvät! :D Puhki palaminen ei itseasiassa suuresti ainakaan omaa silmää häiritse?

Lisäksi pääsin lauantaina harjoittelemaan henkilökuvausta ja olen tuloksiin erityisen tyytyväinen, toivottavasti mallikin on ;) Ja tietenkin SUURET kiitokset kauniille mallille Nooralle !

Sunnuntaina oltiin Hukan kanssa treenaamassa ja oltiin paikalle melkein tunti ennen treenien alkua. Ensin ajattelin, etten saa millään aikaa kulumaan, mutta vein tavarat sisään, katsoin nopeasti rataa ja lähdettiin lenkille. Ja arvatkaa kuinka monta kertaa kirosin kun ei ollut kameraa mukana. Ei oikeasti ollut aavistustakaan kuinka hieno metsä hallin takana on. Ihana joki ja aivan ihanaa männikköä. Seuraavalla kerralla täytyy myös varata aikaa pidemälle kävelylle ja ottaa se kamerakin mukaan. Ja syy miksi en tiennyt metsän olemassa olosta on se, että talvella kun aloitimme treenaamaan Mikkelissä oli mennen-tullen niin pimeää, että pystyi kävelemään vain valaistuja polkuja. Nyt täytyy tosiaan käyttää valoisat ajat hyväksi ja kävellä enemmän tuolla metsässä. Itse treeneistä sitten, alkuun oli pieni tekniikkaharjoitus, jonka tietenkin opettelimme kaikki väärin ja mietimme tietysti että voiko tekniikkapätkä olla näin yksinkertainen. No, tietenkään se ei ollut. Vaikea selittää ilman kuvaa, joten tiivistettynä, hyvin meni kun opin ohjauksen ja sain ohjaukset ajoitettua oikein. 

Käytiin myös epiksissä 16.4. Ensimmäiset ulkokisat ja oli muuten ihan eri koira radalla! Kuunteli hyvin eikä minkäänlaisia keskittymisvaikeuksia. Tosin oli hieman hidas, koska ulkokentän hajut kiinnostivat melkoisen paljon. Tuloksena kuitenkin nolla, mutta 2s yliaikaa. Ja tämä siis 1-2 luokan tasoiselta radalta. Saatiin tuomariltakin kehuja ja mainostusta tänä perjantaina olevista kisoista. Vaikka olenkin itse lähdössä lauantaina Saksaan, voihan perjantaina silti käydä kisoissa? Varsinkin kun oman seuran jäseniltä on ensimmäinen startti ilmainen. No, tämä olikin oikein hyvä mainospuhe ja ilmoittauduin kisoihin.

Epiksistä vielä se putkiralli. Hyllytettiin kolmos esteelle. Hups.. Koira olikin hieman nopeampi kuin oletin ja ehti mennä putken väärään päähän ennen kuin itse ehdin reagoida tilaanteeseen mitenkään. Loppurata mentiin kuitenkin kunnialla loppuun, koirasta en tiedä, mutta itsellä oli pää aivan pyörällä tämän jälkeen. 

Lisää henkilökuvauksen harjoittelu mahdollisuuksia tarjosi koulun tanssiaiset perjantaina 17.4. Kaikki varmaan ovat katsoneet ainakin yhden amerikkalaisen leffan, jossa on tanssiaiset? Hyvä :D Olin siis tanssisalin ovella ottamassa kuvia halukkaista ja muutama räpsy tuli kesken tanssienkin otettua. Oli muuten todella hienosti järjestetyt tanssiaiset, koristeet olivat todella hienot ja booli oli hyvää. Suuri kiitos järjestäjille, että tekivät niin suuren työn näiden tanssien eteen! 

Maalaistollot kaupungissa

Nyt en voi ainakaan valittaa ajan puutteesta vaan kirjoittamisen vähyydestä, tai no ehkä tällä viikolla se ajan puutekin astui takaisin kuvioihin kun on taas koulua. Oltiin siis syyslomalla vko 43 ja viime viikon olin TETissä. Ja ehkä mahtavin TET paikka ikinä on, mikäs muukaan kuin eläinlääkäri!
No, suurin osa viikosta oli tietysti siivoamista ja järjestelyä. Niin paljon neuloja ja eriliaisia lääkkeitä.. Tietysti kaapeissa oli myös kaikkea todella outoa tavaraa, kuten laboratorion kaapissa kynsilakkapullo? Tietysti oli myös todella paljon kivoja kokemuksia, sain aina seurata eläinten tutkimuksia ja leikkauksia. Yksi eläinlääkäreistä myös opetti miten laitetaan eläimelle lihasrelaksantti lihakseen ja herätyspiikki nahan alle.

Vietettiin siis Hukan kanssa viikko "kaupungissa", jos Mäntyharjun keskustaa voi siksi edes kutsua.. Hukalle kuitenkin erinomainen harjoitus hihnassa kävelyyn ja muiden koirien ohittamiseen. Tosin ohittaminen ei ollut ihan ohittamista, koska päästin sen tekemään tuttavuutta melkein kaikkien kanssa, vaikkakin sosiaalistamis aika on jo kaukana takana, saattaahan se silti vielä oppia?

Ensimmäinen lenkki meni kyllä täysin päin peetä. Koira vain haisteli uusia hajuja, eikä kuunnellut sanaakaan mitä sanoin sille. Loput lenkit menetteli, nähtiin jopa yllättävän monta koiraa matkalla, joten ehkä se jännitys tästä lieventyy. Ja kuvissahan Hukalla on ne kauan odotetut, hienot uudet valjaat.

Lauantaina käytiin hautausmaalla hetkeä hämärän tulon jälkeen ja sittenkin meinasi olla liian pimeää kuvaamiselle, jopa 1.8 valovoimaisella. Ihmeellistä, kuinka jouluinen olo tuosta käynnistä tuli. Hautausmaat pimeällä on vaan niin kauniita. <3
Loppuun siis "kotistudiossa" otettu kuva Hukasta. Studiohan on lähinnä huoneeni harmaa seinä, kattovalot ja yöpöydän lamppu kohdevalona :D