Hold on to what you feeling

Treeniä, treeniä, treeniä..

7.8  oli mahin ensimmäinen valkkukerta Kelmin kanssa. Koutseina Tuija ja Sampo, teemana kontaktit, este-erottelu ja loppusuorat. Ensin tehtiin Tuijan kanssa este-erottelu rataa, jolle oli laitettu enemmän kuin tarpeeksi ansakohtia. Alkupätkän puomi skipattiin ja katsottiin sitä Sampon kanssa. Heti sen jälkeen päästiinkin kokeilemaan kuinka hyvin Kelmi kuuntelee ohjausta, eikä lähde suoralla linjalla olevan putkeen. Kun sain ohjauksen kuntoon, pätkä sujui todella hyvin ja koira kääntyi todella hyvin. Että osaa olla vaikeaa selittää ilman ratapiirrosta.. 7-10 pätkä oli meille tosi vaikea. 8 hypyltä lähetettiin loogisesti ysille, joka oli puomin takana ja sen kautta putkeen joka meni puomin alla. Kelmi ei millään irronnut 9 hypylle ja kun irtosi, ei tajunnut putkea ollenkaan. Lopulta etupalkalla saatiin 9 hypylle ja putkeen ei sitten vieläkään päästy. Seuraava vaikea pätkä oli 11-13. 11 oli suora putki, 12 hyppy ja 13 mutka putki jonka jälkeen loppusuora. 12 hyppy oli sijoitettu suunnilleen putken keskikohtaan ja 11 putkelta suora linja putkeen.. Kelmi kuitenkin lähti kääntymään ohjaukseen todella hyvin, mutta ajoin sen parikin kertaa omalla liikkeellä lopulta putkeen. Tämän kun muistin saatiin kohta sujumaan todella hyvin, ihan huippu koira tuosta tulee!

Seuraavaksi oli vuorossa Sampon kontaktitreeni. Kontaktit oli sijoitettu muiden esteiden kanssa niin, että pääsi tekemään ympyrää halutessaan. Kerroin meidän kontakti ongelmat ja ruvettiin niitä käymään läpi. Ja eihän koira sitten tehnytkään virheitä, aluksi. Sampo jo luuli, että olen itse keksinyt virheen jostain, mutta tulihan se lopulta sieltä. Saatiin tähän hyvät ohjeet: koira seuraa minun liikettä liikaa ja jää odottamaan käskyä liikaa. Aletaan ratkaisemaan etupalkalla, ja sen vahdin kanssa tietysti. Koiran fokus täytyy saada eteen, pysähdyksen taakse ja vahvistaa pysähdyksen paikkaa. Hyvät fiilikset jäi ekasta kerrasta, Kelmikin sai positiivista palautetta, kehityskelpoiseksi yksilöksi se nimettiin Sampon puolelta.

Seuraavana maanantaina oli Pertunmaalla treenit Hukan kanssa, mutta Kelmikin pääsi mukaan. Lopulta Hukka ei edes päässyt treenaamaan kun hotspot kutitti vielä niin paljon. Rata oli kivan simppeli. Mahin perjantain epiksistä kisaavien radan 1-9 ja 15-20.

Kelmin kanssa meni ihan hyvin, pientä taistelua ohjausten kanssa välillä ja kontaktit meni niin ja näin.. Kepit skipattiin kokonaan, kun niitä ei oltu tehty oikeastaan ollenkaan. Keinua kokeiltiin oikean kokoisena (kotona agimetin minikeinu) eikä siinä mitään ongelmaa, ei pelkää paukahdusta eikä keikkausta, reipas muudeli!
Hukan kanssa tokoiltiin pikkasen vuorojen välissä, mutta tosiaan hännäntyvi kutisi niin paljon ettei pystynyt yhtään keskittymään ja juoksi ihan vinossa.

Lauantaina 13.8 mahin kotikisat. Yötä oltiin Hukan kanssa Tuijalla. Hieman epäilytti pystyykö koira vieläkään kisaamaan, juoksee lenkeillä normaalista, mutta hyppiessä kutittaa jostain syystä enemmän. Lämmittelyn ajan koira oli ihan normaali, kutina palasi kun otettiin lämmittelyesteillä pientä pätkää. Päätin kuitenkin mennä kokeilemaan josko meiltä rata onnistuisi. Eipä onnistunut ei, itse en huomannut mutta muilta tuli jälkikäteen kommenttia että koira lähti heti juoksemaan ihan vinossa. Päästiin yhdeksän estettä ja puomilla Hukka rupesi vikisemään kun kutitti niin paljon. Otin esteen loppuun ja kannoin koiran maaliin. Hetken mietinnän jälkeen ilmoitin kuuluttajalle, etten kisaa seuraavaa rataa ollenkaan. Jäähdyttelyn jälkeen jäin seuraamaan tuttujen kisoja ja kannustamaan seuralaisia ja sitten päästiinkin jo lähtemään kotiin. Yllättävän vähän loppujen lopuksi harmitti, olin varautunut siihen, ettei koira välttämättä ole kisakunnossa. Radat oli todella kivoja, olisi ollut kiva päästä kunnolla kisaamaan.

20.8 Alen Marekovicin valmennus mahilla. Hukka täällä mukana ja vihdoin koirakin oli treenikunnossa. Rata oli todella kiva, sopivan haastava ja kiemurainen, mutta ei mahdoton. Ensimmäisellä kerralla vedettiin rata kisanomaisesti loppuun ja korjattiin väärin menneet kohdat. Seuraavalla kerralla Alen kommentoi ohjauksia ja näytti miten kannattaisi tehdä. Pari ohjausta korjattiin, yksi eri tavalla kuin olin suunnitellut ja kaksi sellaista jotka olin suunnitellut saman lailla kun Alen lopulta ehdotti, mutta vauhdissa muutinkin ohjausta, en tiedä miksi. Toisella kerralla vedettiin lopuksi ihan huippu rata, koira oli taas oma itsensä ja teki täysillä ja hyvin! Harmi kun tätä ei saatu videolle, muut pätkät on videolla, mutta olen liian laiska niitä mihinkään siirtämään... Saatiin ihan positiivista palautettakin, koira tekee hyvin kunhan pääsee vauhtiin ja ohjaan rullaavasti enkä itse pysähtele.

Eilen taas treenit Pertunmaalla. Alla olevalta radalta 1-7 ja 20-22 ja sama toisinpäin. Keinun tilalla A. Keinu tehtiin taas erillään. Kelmi teki ihan huippu hyvää pätkää ja pari todella upeaa kontaktia. Kepit alkaa myös näyttää hyvältä, vaikka joudunkin olemaan vielä tosi lähellä ja tukemaan kädellä. Enää ei tarvitse kuitenkaan työntää joka väliin. Olin itse aina myöhässä kepeille ohjauksen kanssa ja 5-6 kaarros oli kamalan hidas. Viimeiselle hypylle ei myöskään meinannut lähteä eteen. Tiedetään siis mitä pitää vahvistaa..
Hukka oli ihan omissa maailmoissaan, kenttä on hiekkaa, jonka läpi on nyt kesän aikan puskenut heinää johon tietysti tarttuu kauheasti kivoja hajuja. Saatiin kyllä aikaan todella hyvää ja vauhdikasta pätkää aina välillä, mutta muuten liikuttiin kuin täit tervassa.

Sellaista meille tällä kertaa, Kelmin kanssa ollaan lisäksi treenattu ahkerasti merkinkiertoa ja jalkojen välistä pujottelua, suuntana Nuori Koirataituri 2016 osakilpailu Tampereella ensi viikonloppuna. Esineruutua tarvitsee vielä vahvistaa ja jotain temppuja pitäisi kehittää, ideoita? :D

Baby it's cold outside

Mitä meille kuluu? Ulkona on kylmää ja lumista. Ja todella kaunista. Tosin -25-30 asteen pakkaset eivät minua miellytä eikä kyllä koiriakaan. Kelmin pienet tassut ovat aivan jäässä viiden minuutin jälkeen ja ohut fleecetakki ei varmaankaan näillä pakkasilla riitä. Ongelma on lähinnä paksujen toppatakkien hinta, ei minulla ole varaa maksaa seitsemää tai kahdeksaa kymppiä koiran takista, kun itselle saa samalla hinnalla takin alennuksesta. Onneksi kuitenkin sisällä on lämmintä. Koirien ulkoilu on viime viikolla rajoittunut nopeisiin ulkona käymisiin. Treeneihin oli Hukan kanssa tarkoitus mennä, mutta lopulta ei saatu kyytiä, joten täytyi jättää välistä,

Hieman erilainen viikko oli kyllä muutenkin. Äiti lähti perjantai- iltana lautalla Viroon ja sieltä ajoivat miesystävänsä kanssa Puolan ja Saksan läpi Ranskaan. Äidin kaveri oli suurimman osan viikosta täällä "hoitamassa" minua, mutta hänelläkin oli töitä niin myöhään, että ruuan laitosta ja talon lämmittämisestä täytyi itse huolehtia. Onnea on kaverit, jotka pitivät viikolla seuraa. Senni oli viikonlopun yli täällä ja noh, katseltiin leffoja, tehtiin ruokaa, leivottiin ja käytiin kerran jopa ulkona kävelemässä. Tiistaina Inka tuli yöksi ja jälleen ruuan laittamisen ja lämmittämisen jälkeen täytyikin tehdä äidinkielen asiantuntija artikkelia. Kivaa oli silti, ja ei ainakaan tarvinnut yksin olla. 

Nyt viikonlopuksi pakkaset onneksi lauhtuivat ja eilen olikin vain -9. Valmennukset alkoi taas ja eilen oli ensimmäinen. Ideana oli testata koiran puolisuuseroja. Kaksi erilaista rataa, toinen ohjattiin kokonaan vasemmalta ja toinen oikealta. Molemmilla puolilla piti käyttää samoja ohjauksia ja radat kellotettiin. Ensimmäisellä yrityksellä Hukka ei suostunut menemään putkiin?? Käytiin pienellä tauolla ja yritettiin sitten uudestaan paremmalla menestyksellä. Lopulta saatiin molemmat radat läpi ja eroa ajoissa ei ollut juuri ollenkaan. Oikean puoleinen rata 15,47 ja vasen 15,28. Tästä sitten suuria johtopäätöksiä, koiralla ei ole jumeja kummallakaan puolella ja itse osaan ohjata molemmilta puolilta yhtä hyvin :D

Toisella kerralla tehtiin alempana oleva rata, ja taas oli ongelmia mennä putkiin.. Tosin ohjaaja voisi muistaa ohjata loppuun asti, koska kerkeää kyllä juosta muille ohjauksille.. Päästiin kuitenkin rata loppuun kunnialla. Kepit menee tosi hyvin ja puomin kontaktitkin alkaa näyttää ihan oikeilta juoksareilta. Jes! Nyt kun saadaan vielä tämän vuoden lisenssi ostettua, ilmoittaudutaan ehdottomasti Jyväskylään 7.2 kisoihin. Sehän sattuu keskelle koeviikkoa ja maanantaina on kemian koe, mutta automatkathan ehtii hyvin lukea?

Tietenkään Kelmiä unohtamatta, rääpäleen turkki alkaa vihdoin näyttää paremmalta! Eilen päästiin senkin kanssa hieman treenaamaan. Onneksi on Tuija neuvomassa, taas tuli monta juttua esiin, jotka olen tehnyt aivan väärin. Tehtiin Kelminkin kanssa tuota puolisuusero tsydeemiä. Vasemman puoleinen rata oli vähän harjoittelua, mutta oikean puoleinen meni ihan superhyvin! Siis kun ohjaaja muisti näyttää pennulle ponnistuspaikan eikä estettä. Hieman erilaista ohjata ihan pentua, kuin Hukkaa. Karkasi kyllä putken kasipäähän, vaikka toiseen päähän oltiin menossa, mutta jälleen ei voi muuta sanoa, kuin että tuosta tulee aivan huippukoira.

Finally seeing progress?

Heippa hei!

Hain kesällä MAH:in valmennuksiin ja onnistuttiin niihin pääsemään. Valmennuksia on nyt ollut neljä ja jonkinlaista kehitystä on jo näkyvissä. Ensin havaittiin kyseisissä valmennuksissa Hukan vauhtiongelmat, joista oli kyllä esimakua näkyvissä jo kisoissakin ja muutamissa treeneissä. Saatiin vaikka mitä ohjeita ja niitä parhaamme mukaan noudatettiin ja hieman sovellettiin. Ongelmana näytti olevan myös Kelmi. Hukalla ja Kelmillä on alusta asti ollut paljon riitoja valta-asemasta ja vieläkin näyttää olevan epäselvää kumpi on "pomo".  Yksinkertaisesti Hukka ei pitänyt siitä, että Kelmi oli mukana hallilla, ihan vain sosiaalistumassa. Tämä ongelma näyttää menneen ohi ja ollaan myös keksitty millä sitä vauhtia saadaan lisää. 

Toinen selkeä edistysaskel on omassa ohjaamisessani. Videolta katsottuna näyttää omaan silmään ainakin paljon selkeämmältä ja luontevammalta kuin aikaisemmin. Myöskin Hukan ohjattavuus on parantunut jonkin verran, jossain kohtaa olimme eri mieltä siitä, pitääkö putkeen mennä ensimmäisellä vai kymmenennellä käskyllä sen jälkeen kun seisotaan yhdessä putken suuta tuijottamassa. Hyvin lyhyesti yleistettynä, tähän asti meille on ollut suuresti hyötyä kyseisistä valmennuksista. 

Sitten itse valmennuksiin. Ensimmäinen valmennus oli 22.8 ja rata näytti tältä:

Täyttä juoksemista siis. Koira osasi oikein hyvin, kunhan ensin saatiin fokusta hieman enemmän eteen, aluksi kun tykkäsi suorilla katsella minua ja kyseli mihin ollaan menossa. Sen jälkeen sai ohjaaja monta kertaa kuulla, kuinka tarvitsee oikeasti juosta. Voisin sanoa, että jos olisi ollut samanlainen hoputtaja koulun sadan metrin juoksussa ja cooperin testissä, olisi tullut paljon paremmat tulokset. Puomille meneminen lopussa tuotti vaikeuksia minulle, että voikin olla vaikeaa muistaa tehdä se valssi sinne.. Mutta, video puhukoon puolestaan ;)

Seuraava valmennus 5.9 ja tämän näköinen rata:

Videota ei tältä kertaa saatu. Rata meni oikein hyvin, paria ohjausta hiottiin paremmaksi ja nätimmäksi. 1-2 esteiden ohjaus ei jostain syystä suostunut menemään päähän, jäin liian kauaksi kakkos esteestä, jolloin koira kaarratti kauheasti ja aikaa meni paljon. Tästä selvittiin parilla toistolla, kun ensin kokeiltiin myös se, mitä tapahtuu jos on liian lähellä kakkos estettä. Kasi putkeen oli yllättävän vaikea saada Hukkaa irtoamaan ja tässä kohtaa seisoimme yhdessä putken suulla käymässä tahtojen taistoa, mennäänkö sinne putkeen vai ei. 13-14 siirtyminen suoraan sanottuna jännitti hieman, huonolla tuurilla koira irtoaisi kasiputken toiseen päähän. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut ja oikein hienosti löydettiin oikea putki. Puomin ja A:n kontaktit pääsivät tällä kertaa tarkkaan läpikäymiseen.

3.10 seuraava valmennus ja tällaista rataa tällä kertaa

Tältä kertaa videotakin löytyy. Masokistisia piirteitä itsestäni löydettyäni päätin valita mustat numerot, eli sen aavistuksen haastavamman radan. 7-8 välinen ohjaus oli hieman hakusessa, oli yllättävän vaikea ajoittaa ohjaus oikeaan kohtaan ja sylkkäriä ei olla paljon tehty ja sitä sitten harjoiteltiin. Videolla näkyy koko nollarata veto, jolla hyppäsi sekä puomin ja A:n kontaktit.. Puomin kontaktien syynäys myös videolla ja A:n kontakteja harjoiteltiin myös paljon. Muuten ei oikeastaan ollut suurempia ongelmia radan ohjauksen kanssa. Irtosi vitoselle hyvin ja 12-15 välit meni myös todella sujuvasti. Hankaluuksia tuottanut kohta ehkä tuo puomin jälkeinen elämä. 18 esteellä en muistanut tarpeeksi aikaisin kertoa koiralle minne suuntaan ollaan menossa ja hyppäsi melko pitkälle ennen kuin tajusi minne mennään.

Sunnuntaina 8.11 viimeinen valmennus tämän vuoden puolella. Keväällä sitten toiset neljä.

Jälleen kaksi vaihtoehtoa, joista jälleen valitsin haastavamman. Videota ei jälleen ole, mutta ehkä pärjätään ilman sitäkin. Hankaluuksia tuotti kutoselle tehtävä sylkkäri, sen jälkeen piti ollakin täysiä juoksemassa koiran kanssa kilpaa, että kerkeää kepeille ohjautkseen. Jäin keppien oikealle puolelle ja sylkkäri kympille. Sen jälkeen oikeastaan loppuun asti sujui hyvin, ohjaaja tosin voisi muistaa lähetyksissä katsoa tarpeeksi pitkään, että huomaa koiran lukinneen esteen.. Puomin kontaktit todella hyvät, vaikka jätin koiran yksinään tekemään, ehtiäkseni ajoissa taas kepeille ohjaukseen. Siinäkin taas sitä kärsivällisyyttä haettiin.. Kannattaa muistaa odottaa, että koira kääntyy toiseen väliin ennen kuin itse kääntyy. Jaloissa tuntuu oikein mukavalta, juostiin monen monta kertaa 5-9 väliä ennen kuin saatiin se kunnolla sujumaan. Varsinkin suoran putken juokseminen kilpaa koiran kanssa oli oikein mukavaa.. 

Kelmi pääsi myös kokeilemaan miten kivaa agility on. Tehtiin kyseiseltä radalta 1-5 pätkää, missä menikin aikaa ja ohjaajan hermoja koeteltiin moneen otteeseen.. Pieni mudi tajuaa heti mistä on kyse ja kaikki on niin superihanaamahtavaakivaa, ettei raukka parka meinaa pysyä nahoissaan. Tästä seuraa hyppimis-, riekkumis-, haukkumis- ja  puremishepuli, joka ei ota loppuakseen. Ja siinä sitä sitten seisotaan kuin patsas ja odotetaan, että koira tajuaa, ettei mitään tapahdu ennen kuin se rauhoittuu ja päättää kuunnella. Toinen vaikeus itselle on ohjaamisessa se, että kun koira kieltäytyy hyppäämästä, pitää todellakin jähmettyä paikalleen ja odottaa koiran hyppäävän. Tässä tulee menemään vielä monen monta miljoonaa kertaa hermot, mutta ilmeisesti kaikki parhaat on vaikeita. Mutta kyllä siitä tulee aivan upea koira kunhan päästään yhteisymmärrykseen asioista. 

Älä kokeile kotona!

Viime viikonlopun lauantaina eli 18.10 suunnattiin puoli kymmeneksi Mikkeliin MAH:in hallille Saija Mustosen koulutukseen. Oltiin hieman ajoissa, noin kymmenisen minuuttia ennen puolta ja paikalla ei näkynyt ristinsielua. Siinä sitten odotellessa käytiin lenkillä ja loppuaika jäädyttiin pakkasessa odotellessa. Varsinkin minä. Perjantai iltana ja vielä aamullakin oli kuumetta, mutta eihän se menoa haittaa. Lopulta paikalle saapui joku ja päästiin lämpimään halliin. Hukan sain kätevästi boksiin joita paikalla oli jo valmiina, omaa boksia en jaksanut reissulle mukaan ottaa. Laiteltiin rata valmiiksi, kouluttaja saapui paikalle ja katsottiin ensin itsenäisesti rata läpi jonka jälkeen kouluttaja näytti erilaisia ohjaustyylejä eri kohtiin. Hukan kanssa oltiin järjestyksessä ihan viimeisinä joten sain katsella muiden suorituksia ja oli hyvin aikaa lämmitellä koira. Kouluttaja oli todella mukava ja niin myös muut MAH:illa säännöllisesti treenaavat ihmiset. Olisi niin mukava päästä tuohon seuraan treenaamaan, mutta pitää nyt vielä katsoa miten kyydit Mikkeliin järjestyy.

Meidän vuoron sitten viimein koittaessa oli Hukka todella jännittynyt uudesta paikasta ja vieraista koirista. Aloitettiin siis keskemmältä rataa jotta laidalla olevat ihmiset ja koirat eivät häiritsisi niin paljon. Jälleen sain huomata ja kuulla, että pientä koiraa on todella erilaista ohjata. Kädet ei meinaa millään pysyä alhaalla mikä tietysti hankaloittaa Hukan eteen katsomista kun joutuu tuijottamaan ylös ohjaavaan käteen. Muuta ongelmaa radassa ei oikeastaan ollutkaan kuin se, että koira ei ymmärrä mitä siltä haen kun käsi on niin ylhäällä. Varsinkin pyörityksissä käden asento oli todella tarkkaan muistettava pitää alhaalla. Lopuksi vasta tajusin ottaa lelupalkkauksen käyttöön mikä on todellakin parempi palkka Hukalle kuin nami. Taas näitä vanhoja tottumuksia; Nalle ei millään palkkaantunut lelulla ja namiekin kanssa oli nirso. Hukka ei taas ole nirsoa nähnytkään mutta palkkaantuu paremmin lelulla. Tuntuu kuitenkin oudolta palkata koiraa lelulla kun aina ennen on palkannut namilla.
Tauon jälkeen otin heti lelupalkan käyttöön ja radalla oli kuin eri koira. Johtuu varmasti myös siitä että jännitys oli lieventynyt, mutta kumminkin. Tajusi todella nopeasti ohjauksen jota ei ole koskaan ennen kokeiltu. Pimeät putken päät kuitenkin tuottivat suuria vaikeuksia pikkukoiralle. Lähti hyppimään putken päälle ja vaikka mitä muuta pelleilyä. Lopulta luovutettiin vaikeamman ohjauksen kanssa ja ohjasin loppuun asti putkelle. Tämän jälkeen alkoi kyllä olla Hukasta aika lailla veto pois joten lopetettiin suosiolla siihen.

Sain yhdeltä koulutuksessa olleelta kyydin rautatieasemalle ja junalla ajeltiin kotiin. Tottakai matkalla sitten nousi kuume uudelleen.. Ja eihän meidän mukava päivä vielä siihen päättynyt, ei. Kotiin päästessä olin todella väsynyt ja päätin että makaan loppupäivän peiton alla ja katson Supernaturalia. Kaikki meni mainiosti siihen asti kun jouduin laittamaan telkkarin johdon jatkojohtoon kiinni. Iki-ihana kanimme oli ajankulukseen järsinyt johdosta muovisen suojaosan rikki ja lopun voikin arvata? Mukava sähköiskuhan siitä tuli. Eikun sitten uusi reissu Mikkeliin, tosin tällä kertaa keskussairaalaan sydänfilmiin. Tarinan opetus: Kun laitat sähkölaitetta pistorasiaan, varmista, että suojakuori on ehjä.
Maanantaina reissu Kuopioon ja Matkukseen. Ikeassa vierähti noin kolme tuntia ja sen jälkeen ei enää loppua Matkusta jaksettu kiertää. Erityisen mukavan tästä reissusta teki sormet ja varpaat joita pisteli samanlailla kuin silloin kun joku paikka on puutunut..
Tämä viikko on mennyt kalusteita kasaillessa, kaverin kanssa hengaillessa ja näin.
Niin ja uudesta ulkoasusta jälleen suuret kiitokset Hannalle!