Karhunpoika sairastaa

Näyttelykuulumisien lisäksi hieman ikävämpiä uutisia. Ollaan nyt keskiviikosta asti oltu Hukan kanssa molemmat kipeinä. Minulla kuume ja nuha, ei mitään sen vakavampaa kuitenkaan. Hukalla taas sitten oikean silmän sarveiskalvossa haava, ei yhtään mitään tietoa mistä on sellaisen itselleen hankkinut. Huomasin yhtenä aamuna, että ei pidä ollenkaan toista silmäänsä auki ja ilmeisesti oli kipeä, kun ei antanut koskea siihen ollenkaan. Ei kun sitten eläinlääkäriin ja sieltä tuliaisina silmätippa pullo. Viikon ajan täytyy laittaa silmään viisi kertaa päivässä antibiootti tippoja. Ja tästähän Hukka ei tykkää sitten yhtään. Tuolloin keskiviikkona se vain makasi lattialla ja nukkui, silloin tipat oli helppo laittaa kun oli niin väsynyt, ettei jaksanut yhtään vastustaa. Illalla sitten säikähdin, kun ei ensin suostunut syömään ruokaansa ollenkaan. Lopulta kuitenkin saatiin ruokakin syötyä, joten kamalan kipeä tuo silmä ei sitten ollutkaan. Torstaina sitten säikähdin uudestaan, kun silmä oli kauttaaltaan aivan harmaa ja valkuainen aivan punainen. Ensimmäisenä tietenkin tuli mieleen, että nyt se sokeutuu, kun sokeilla koirillahan on harmaa kerros silmän päällä. No, soitettiin eläinlääkärille ja hän sanoi, että se on normaalia, haava menee pahemman näköiseksi ennen kuin alkaa paranemaan. Ja kun se vielä huomattiin niin aikaisin, ei se ollut vielä kerennyt mennä niin pahaksi, joten jatketaan nyt tippojen laittamista ja katsotaan paraaneeko vai ei.

Ja sitä treenipuolta sitten; Nallen kanssa ei olla pitkään aikaan päästy treenaamaan, joko on ollut liian kuuma tai on ollut "tärkeämpää" menoa. Nyt onkin ongelmana, että mihin ryhmään Nalle saadaan. Harrastajaryhmä nimittäin loppui, koska ohjaaja ei pääse pitämään treenejä, alkeisryhmääkin mietittiin, mutta sinne ei haluta lisää koiria. Alkeisryhmän jälkeen olisi sitten kisaavienryhmä, mutta sekin on niin täynnä, ettei sinnekään mahdu. Vaihtoehdoksi jää siis alkeisryhmä, jos kaikki ei ole paikalla, tai keskiviikkona omatoimitreeneihin jos saa porukkaa kantamaan esteitä. Seuraavan viikon treenit on ainakin Hukan kohdalta vielä hieman epävarmat, pitää katsoa miten silmä paranee, koska yksisilmäisen koiran kanssa ei varmastikaan ole kovin turvallista treenata. Jos ei Hukan kanssa maanantainan mennä, niin Nallen voisi viedä muistelemaan alkeita :D

Alkuviikosta meinasin että tekisin koirille verijäljet metsään, mutta jäi sitten tekemättä oman flunssan takia ja nyt myös osittain sen takia, että astuin lauantaina naulan päälle ja jalka on nyt hiukka kipeänä. Meitä on nyt sitten perheessä silmäpuolipotilas ja jalkapuolipotilas :D Taidetaan nyt sitten suosiolla jättää ne maanantain treenit väliin näitten vammojen takia, ellei jalkani ihmeparane yön aikana. Nyt tänään kävi kuvailemassa siskoni kanikisoja. Oli kyllä huvittava kokemus :'D Samassa tilaisuudessa oli siis estekisat ja näyttelyt. Siellä selvisin aika vähällä kävelyllä, mutta huomasin että kunnon kengissä pystynkin kävelemään ihan hyvin ilman että jalkaan sattuu kamalasti. No jospa nyt pari sanaa niistä kisoista; luokka jossa siskoni oli kahden kaninsa oli helppo suora. Eli pelkkää suoraa jossa noin kahdeksan estettä plus lähtö- ja maaliesteet. Korkeus oli 30cm. Ekalla kierroksella mustavalkoinen Bilou sai yhden virhepisteen ja ruskea Wili muistaakseni kolme virhepistettä. Tokaa kierrosta en kuunnellut niin tarkasti joten en muista. Wili sai kunniamaininnan, parhaana ensikertalaisena ja Biloun veli Polar sai myös kunniamaininnan, parhaana sijoittumattomana.

 Älyttömän söpö random kani :3

Bilou^^

 Polar ^^

Wili^^

Ja koska huomasin että pystyn kävelemään, pitihän sitä lähteä kameran kanssa eksymään metsään. No ei nyt oikeasti eksytty, oltiin ihan kotinurkilla metsässä.

On ne vaan niin ihania! :3 (ja kuvauksellisia :P)

Siinäpä vielä peltoseikkailua tiistailta jolloin onnistuin myös sen flunssan saamaan - kannattaa pyöräillä kaatosateessa ilman takkia. 

Näyttelyitä, näyttelyitä part. 2

Loppupäivä Noutajajärjestön päänäyttelyssä menikin oikeastaan kultsukehän laidalla, mutta pari kehällistä tollereita kyllä ihailin, ennen kultsukehälle palaamista.

Tässä taas yksi todella hurmaava tolleri ;3

Yllä numerolla 359 oli yksi suosikki kultsuistani, Kazaelle Keep The Spirit eli Hugo. Ja Hugohan on edellisessä postauksessa olevan Lunan isä. 

Ja kuka sanoi, ettei koirilla ole ilmeitä? :D

Vielä pari kuvaa numerolla 335 Karvin Private Dancer eli Edi. Edi on samalta paikkakunnalta ja oli Hukan kanssa samalla näyttelykurssilla. 

Seuraavana päivänä sitten Maailman voittaja näyttelyt. Oltiin paikalla hyvissä ajoin, vähän jälkeen yhdeksän ja kehät alkoivat kymmeneltä. Alkuun tietenkin kierreltiin aluetta ja kaikkia ihania koiramyymälöitä mitä vaan löydettiin. Alkuun mulla oli suunnitelma ostaa Nallelle uusi nahkahihna kun vanha on mennyt hieman huonoon kuntoon ja Hukalle sitten vihreä Grip hihna. Suunnitelma kuitenkin muuttui; en löytänyt mieleistä nahkahihnaa halvalla, mutta sen sijaan löysin hienon punaisen Grip hihnan jonka ostin Nallelle. Sain vielä kolme euroa alennusta, koska ei ollut ihan sellainen kuin olisin halunnut. Hukalle ei sitten löytynyt hihnaa ollenkaan, joko maksoi aivan liikaa, oli pituinen kuin Nallelle ostamani tai ei ollut vihreää väriä. Eksyin sitten näyttelyn viralliseen kojuun, jossa oli vaikka mitä tavaraa näyttelyn logolla varustettuna. Enkä sitten voinut vastustaa kiusausta ostaa Hukalle sellaista hupiruusuketta. 

Meidän hieno "Melkein Valio" ruusuke :D Hukan mielestä se on oikein kiva lelu. 

Perjantai menikin oikeastaan taas siinä kultsuja katsellessa ja kojuja kierrellessä. Ja mitä muuta meille tarttuikaan mukaan; Kongin vesilelu ja Hau Hau Championin Super Premium chicken & potato ruokaa. Muutenkin olin ajatellut ruveta syöttämää Hukalle tuota ruokaa kun penturuuan jämistä päästään eroon, ja eihän hyvää alennusta voi jättää käyttämättä, eihän? Tosiaan kaupassa noin kympin maksava 1.5 kg säkki kyseistä ruokaa oli messarissa vitosen. Kuvatessa kuitenkin laiskistuin, enkä vaihtanu kameraan objektiivia jossa oli enemmän valovoimaa, mutta ei niin paljon zoomia, joten kuvista tuli hieman epäselviä, joten säästän silmiänne näiltä kauheilta kuvilta. 

Jostain tuolta näyttelyistä löytyi myös oma treenaamis intoni ja sen jälkeen ollaankin melkein joka päivä jotain pientä tokon tapaista treenailtu. Noutamisessa meillä on yksi ongelma, johon en keksi minkäälaista ratkaisua. Hukalle on nimittäin ylimaallisen vaikeaa tulla kapula suussa sivulle, joko se tiputtaa sen heti maahan kun käsken sivulle tai sitten tiputtaa puolimatkassa kun on jo tulossa sivulle. Ehkä me tästäkin ongelmasta joskus ylipäästään, toivottavasti. 

Näyttelyitä, näyttelyitä part. 1

Tosiaan nyt on nähty Suomen Noutajajärjestön päänäyttely ja World Dog Show nähty. Huippu kokemuksia kyllä molemmat!
Näyttelyihin lähtöä edeltävänä iltana käytiin heinäpellolla koiria kuvaamassa, kun heinät oli juuri paalattu, niin mikäpä sitä parempi tausta kuville!

 Oiskohan tohon mitteliin sittenkin sekoittunut paimenta?

Lähtöaamuna heräsin noin viideltä eli juuri auringonnousun aikaan, joten pitihän sitäkin sitten mennä kuvailemaan. (:

No sitten niihin näyttelyihin. Torstaina 7.8 lähdin 6.24 junalla kohti Tikkurilaa. Kouvolassa vaihto ja sen myötä pieni laiturilla odottelu. Tikkurilasta äitini ystävä tuli hakemaan ja suunnattiin Hakunilaan Noutajajärjestön päänäyttelyyn. Sieltä näyttelytelttojen merestä onnistuimme jotenkin löytämään sen oikean teltan ja majoituimme koiran kanssa sinne. Oltiin paikalla noin tunti ennen näyttelyn alkua, joten siinä oli aikaa selvittää missä kehässä mitäkin on ja kierrellä paikkoja katselemassa. Niin ja nämä näyttelythän oli siis ulkona Hakunilan urheilupuiston nurmikentällä. Epäonneksi joissain kohti kenttää oli maa-ampiaispesiä ja erittäin agressiviisia ampiaisia. Paria koiraa ja useampaakin ihmistä nämä ampiaiset ehtivät pistää, mutta minä onneksi vältyin siltä. Päivä meni siinä mukavasti kultaistennoutajien, novascotiannoutajien ja sileäkarvaistennoutajien kehien laidalla. Kultaisistanoutajista en ennen näyttelyä suuremmin välittänyt, mutta ilokseni huomasinkin kuinka upeita yksilöitä näidenkin joukossa on! Flatit ja tollerit ovat aina olleet lähellä sydäntä ja näiden kehien laidalla tuli ihailtua moniakin koiria. Jännä miten sieltä kymmenen koiran joukosta poimii automaattisesti sen oman suosikin :D

Pentuja rupes leikittään :3

Yllä Tornado Eagles White Diamond, tutummin Luna.

"Että mä niin tykkään tästä!"
Niin ihana ilme tällä! :3

Yksi lemppari tollereistani :3 Aivan liian ihania ne oli kyllä kaikki, olisin voinut viedä kaikki kotiin :D Tämä oli suosikki runsaan valkoisen värin takia ja sillä oli vaan jotenkin ihania ilmeitä :3

"Hui, mikä tuolla on?!"

Toinen suuri rakkaus on nämä sileäkarvaisetnoutajat :3 Varsinkin nuo ruskean väriset.
Jätän nyt vielä seuraavaan postaukseen loppupäivän kuvat ja Maailman voittajan kuvat, tästä tulisi aivan liian pitkä muuten jos tunkisin kaikki samaan.