Tie tuntemattomaan

Tässä olen kohta tunnin istunut läppäri sylissä miettien mitä kirjoittaisin ja ajankuluksi selannut demin keskustelupalstoja. Mukavaa sunnuntai iltaa vaan kaikille, yksi nolife täällä kirjoittelee :D

Totuushan on se, että kävelin tänään varmaan lähemmäksi kymmenen kilometriä jäällä koirien kanssa ja olen ihan poikki. Kouluhommia piti tehdä lenkin jälkeen, mutta sen sijaan katsoin Twilight Uusikuun.. 

Lauantaina sain itseäni sen verran sohvan nurkasta ulos, että Kelmin kanssa harjoiteltiin taas frisbeen kanssa. Pätevä pentu osaa nyt takaakierron oikein mallikkaasti. Kopit sujuu oikein hyvin, kunhan itse onnistun heittämään hyvin. Hukan kanssa tokoiltiin hieman sen jälkeen, mutta tyypillä on ihan hukassa maasta istumaan nousut. En voi käsittää miten se on niin vaikeaa.. Ehkä se siitä vielä joskus. Tällä hetkellä kyllä vakavasti harkitsen vaihtamista rally-tokoon, koska sitä päästäisiin treenaamaan Mäntyharjullakin. 

Tänään tosiaan Simpson maratonin jälkeen lähdin koirien kanssa kävelemään jäälle, tarkoituksena oli käydä pieni ympyrä niin, että tullaan yhden tutun mökin pihan läpi takaisin tielle. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, kuten aina. Kelmi oli aivan mahdoton alussa, joten käveltiin muutama kymmenen metriä, palattiin sisään, termiitti hihnaan ja uusi yritys. Viime kesänä tuli hankittua 12 metriä pitkä liina ja nyt tämä pääseekin kunnolla käyttöön. Kelmin vapaana ololle täytyy oikeasti ruveta tekemään jotain. Touhussa ei ole päätä eikä häntää. Säntäilee sinne tänne, eikä varmasti kuuntele yhtään mitään mitä sanon. Tämä nyt ei sinänsä muodosta ongelmaa, luoksetulo toimii. Ainakin silloin kun Nalle ei päätä lähteä jonnekin omille teilleen. Eli häviävän pienen osan lenkeistä. Toinen ongelma on Nallen paimentaminen. Kelmi juoksee aivan täysiä Nallen kiinni, näykkää huulesta ja ärisee. Jostain syystä Nalle ei enää edes komenna sitä, en tiedä miksi. Joten, Kelmin "vapaana" olot tapahtuu nykyisin liinassa, koska ei tästä oikeasti mitään näin tule. 

Tätä siis alettiin korjailemaan lenkillä, luoksetuloista sai aina huippupalkan ja minun luona käymisestä tuli kiva juttu. Nallen paimentaminen oli hyvin kontrolloitavissa liinan avulla ja muutenkin käytös näytti ihan kivalta. Tarkoitushan oli tosiaan kävellä vajaa kolme kilometriä, mutta jossain vaiheessa äiti soitti ja sanoi että on miesystävänsä kanssa lähdössä moottorikelkalla lähellä sijaitsevaan saareen eväsretkelle. Ajatuksesta innostuneena lähdettiin koirien kanssa myös kävelemään sinne. Juotiin kaakaota ja syötiin makkaraa ja nautittiin tulen lämmöstä, joka olisi tietysti ollut paljon mukavampi jos järveltä ei olisi tuullut niin kylmästi. Takaisin päin pääsin osan matkasta kelkan kyydissä, mutta koska Kelmi tyhmänä yritti juosta kelkkaa kiinni, jäin lopulta pois kyydistä ja käveltiin loppumatka. Lopulta selvittiin väsyneinä kotiin ja Kelmi, jolla on syömisen kanssa ollut enemmän kuin hankalaa söi oikein hyvällä ruokahalulla melkein neljä desiä sen enempää miettimättä. Sitten ollaankin vaan löhötty väsyneinä sohvalla. Harvoin näkee pientä mudia noin väsyneenä, tuskin tarvitsee huomennakaan kummempaa lenkkiä tehdä :D 

Treenikuulumisia ehkä ensi viikon puolella, jos nyt sinne rally-tokoon innostuttaisiin menemään. Agilityn suhteen pidetään Hukan kanssa taukoa ainakin toukokuuhun, valmennuksissa käydään kyllä, mutta muuten vaan lenkkeillään ja itse yritän epätoivoisesti juoksukuntoani parantaa kesää kohti.. 

We're under control

Tähän väliin olisi tietysti hyvä liittää iso kasa selityksiä miten hiihtolomalla oli niin kiire tehdä kaikkea, eikä kerennyt istua koneella päivittämässä blogia. Näinhän ei kyllä ollut, onnistuin saamaan flunssan poikasen alkulomasta, minkä takia istuttiin päivät sisällä katsomassa Netflixiä. Lukuunottamatta tietysti pieniä ulkona käymisiä, kuten tähtien kuvaus ja Kelmin kanssa frisbeen koppailun harjoittelu. Pitäisi tutustua lajiin jotakin kautta hieman lisää ja alkaa opettelemaan ihan tosissaan erilaisia temppuja, koiralla kun näyttää innostusta olevan. Tietysti asiaa hankaloittaa hieman hävittämäni toinen frisbee.. Ehkä se jostain tulee vielä vastaan. 

Mitä me sitten oikeasti tehtiin lomalla? Käytiin 27-28.2 Tuusniemellä näyttelyissä. Kuten tulikin aikaisemmin sanottua, molemmat aivan surkeassa turkissa ja Kelmin hännällä on ongelmia, kuten kuvasta näkyy. Kuitenkin, yrittänyttä ei laiteta. Kelmin kanssa matkustettiin lauantaina aikaisin aamulla junalla Mikkeliin ja asemalta Tuija nappasi meidät kyytiin. Paikalle saavuttiin ihan ajoissa ja sisaruskolmikko sai juosta hetken vapaana ja purkaa suurimmat energiat kehän ulkopuolelle. Kelmi ja veljensä ainoina junnu uroksina kehässä. Kelmi käyttäytyi todella mallikkaasti, liikkui hyvin ja malttoi seisoakin paikallaan oikein nätisti. Tuomari oli vähän epäilyttävä kun keppinsä kanssa ympäriinsä heilui ja hampaita ronklasi. Ei kuitenkaan murahtanut eikä näyttänyt hampaita, tuijotteli vain epäluuloisesti. Reipas penikka! Tuomiona hyvä, seuraavanlaisen arvostelun kera. 

"10 kk. Vielä kovin kesken kehityksen oleva kevyt juniori, sukup.leima saa vahvistua, hyvät mittasuhteet. Hyvä pään malli, hyvät korvat & silmät & purenta. Yläraja voisi olla laskevampi. Tasapainoiset kulmaukset, kevyt luusto. Hyvät käpälät. Turkki ei parhaimmillaan. Kuiva, karhea karva. Kihara vasta tulossa. Kevyet, tasapainoiset liikkeet. Lyhyt hyvin kiinnittynyt häntä, esiintyy hyvin, tarvitsee itsevarmuutta." 

Tämän lisäksi jotakin kirjoitusta aivan paperin alareunassa, mistä ei hyvällä tuurillakaan ota selvää mitä siinä lukee. Kehien jälkeen juotiin vielä kahvit Tuijan ja veljen omistajan kanssa, minkä jälkeen suunnattiin Kuopioon. Äitini sukulainen tuli hakemaan huoltoasemalta ja siellä yövyttiin koirien kanssa, äitin myöhemmin tuotua Hukan mukanaan seuraavaa päivää varten. Kelmin kanssa ehdittiin valoisalla kameran kanssa lenkille, ja sitten vielä illalla Hukan kanssa uusi lenkki pimeässä. 

Sunnuntaina vuorossa Hukan kehät. Paikalla oltiin taas hyvin ajoissa ja huomattiin, että kehät on puolisen tuntia myöhässä. Siinä sitten odoteltiin ja viimein päästiin kehään. Hukka tapansa mukaan käyttäytyi todella hyvin, mitä nyt vähän katseli takana juoksevia koiria aluksi. Lopulta saatiin EH ja kilpailuluokan kolmansiksi sijoituttiin. Paremminkin on mennyt, mutta ei tuo karva tuosta näytä paremmaksi muuttuvan, ehkä pitäisi luopua koko tuohusta. Arvostelu tämän näköistä jälkeä:

"2 v. Hyvät mittasuhteet, sukupuolileima saisi olla selvempi. Kevytpiirteinen pää, hyvät korvat, silmät & pigmentti, hyvä kaula, rodunomaiset kulmaukset. Hyvä häntä & karvanlaatu, turkki ei parhaimmillaan. Liikkuu tasapainoisesti, mutta liikkeessä voisi olla enemmän tehoa. Hyvä käytös."

Ilmeisesti siis urokseni eivät näytä tarpeeksi uroksilta.. Mutta eipä sillä väliä olekaan, harrastuskavereiksi nuo onkin otettu eikä näyttelykoiriksi. Olisihan se tietysti kiva jos näyttelyissäkin pärjäisi, mutta kaikkea ei voi saada. 

Tänään muuten saapui kauan odotettu kuvakilpailun palkinto Hurttahuoneelta. Olin liian innoissani että sisältöä olisin ehtinyt kuvata, mutta paketista löytyi kaksi Racinelin Primal luuta, Hurtan Explorer hihna, sopivasti Kelmin värisenä eli keltaisena, ja true koiraihmisen avainkaulanauha. Valkoisilla tassuilla koristeltu pinkki Topcanisin Baby- avainnauha. Kiitos Hurttahuone!