Pariisin reissusta sitten vihdoin ja viimein muutama sananen. Sunnuntaina tosiaan lähdettiin aikaisin aamulla ja perillä Pariisissa oltiin jo kahden jälkeen paikallista aikaa. Siinä sitten rauhassa etsittiin hotelli ja vietiin tavarat huoneeseen, jonka jälkeen lähdettiin etsimään läheltä ravintolaa. Iloisesti yllättynyt vegaani pääsikin syömään couscous ravintolaan erittäin hyvää kasviskastiketta. Tämän jälkeen käväistiin vielä hotellilla suunnittelemassa loppupäivää ja siitä sitten lähdettiin testaamaan Pariisin metroliikennettä. Päästiin onnistuneesti Sacre Couerin kirkolle ja lähdettiin kiipeämään ylös. Pakko myöntää, että hienon näköinen kirkko ja portailta avautui ihanat maisemat. Tästä vielä siirryttiin pidemmälle Montmartren kaupunginosaan ja ihailtiin paikan taiteilijakulttuuria.
Maanantaina oli sitten luvassa Louvre, Champs Élysées ja Riemukaari. Louvressa olisi voinut viettää vaikka koko päivän, nähtävää oli niin paljon, jo pelkkä rakennus ja arkkitehtuuri oli itsessään kokemus. Taiteesta nyt puhumattakaan. Ja tottakai Mona Lisan eteen piti jonottaa, ja jonoahan kyllä riitti. :'D
Tiistain ohjelmaan kuului Notre Dame, Latinalaiskorttelit ja Eiffel- torni. Eiffeliin oli tarkoitus ehtiä - ylös asti - auringonlaskun aikaan, mutta aikataulu hieman venyi ja ilta ehti pimentyä ennen kuin oltiin ylhäällä. Eipä siinä, hienolta näytti öinenkin Pariisi ylhäältä käsin.
Keskiviikkona kierrettiin Musee d'Orsay ja muuten vaan pyörittiin kaupungilla katselemassa ja shoppailemassa. Torstaina olikin sitten jo kotiinlähdön aika ja aamulla ehdittiin vielä vähän pyöriä lähialueilla, josta sitten seurasi hurja taksimatka Pariisin liikenteessä lentokentälle. Mukava reissu oli kaiken kaikkiaan, hieman enemmän aikaa siellä olisi voinut viettää. Rakkaus tätä kaupunkia kohtaan syttyi heti, en edes tiedä onko kukaan käynyt Pariisissa ja lähtenyt sieltä rakastamatta sitä. Uudestaan on kyllä pakko päästä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Lisää kuvamateriaalia halukkaille löytyy kuvasivuiltani, joille pääsee sivusta löytyvän linkin kautta.
Nyt voisi olla pienien aplodien paikka, ei ole mennyt edes kuukautta edellisestä postauksesta. Me ollaankin tässä parin viikon aikana ehditty vaikka mitä, kahdet kisat ja Pariisin reissu. Seuraavat kisat on jo sitten seuraavalle viikonlopulle ja sitten alkaakin keskiviikkona työt.
Mutta jospa sitten muutama sananen kisoista, lauantaina 14.4. lähdettiin kuuden aikaan ajelemaan kohti Tamperetta Kelmin kanssa. Jännitys ehti vaihtelevasti kolmen tunnin ajon aikana helpottua ja sitten taas pahentua. Nämähän oli edellisenä perjantaina kolme vuotta täyttäneen pikku mudin ensimmäiset viralliset kisat ikinä. Suuren pettymyksen tuotti matkalla Pälkäneen Aapiskukko, jossa jopa kasvisvaihtoehdot olivat vähissä, vegaani ruuasta puhumattakaan. Kisapaikalle saavuttiin ihan hyvissä ajoin, ja hieman nälkäisenä epäonnistuneen eväiden ostoreissun myötä. Siinä sitten lämmiteltiin ja katseltiin radanrakennusta. Rataantutustumisen jälkeen jännitys eskaloituikin sitten ihan kunnolla, ensimmäisenä meillä siis oli agilityrata. Tältä radalta saatiin ensin vitonen kepeiltä, videota katsellessa Kelmi taisi tulla liian kovaa vauhtia kepeille ja rytmi meni sekaisin ja itse kiirehdin myös. Tästä sitten jatkettiin hyvää rataa ja viimeisillä esteillä löydettiin putken väärä pää, josta sitten lopputulemana hylky. Seuraavaksi olikin toisella kentällä hypäri, jolta myöskin hylky kieltojen takia. Rengasta jouduttiin korjailemaan useaan otteeseen ja tämän jälkeen unohdin yksinkertaisesti juosta ja jatkaa rataa. Tästä johtuen tehtiin loppu radallakin ihan tyhmiä virheitä, jotka meni kyllä täysin ohjaajan piikkiin. Viimeisenä sitten toinen agilityrata, jolta otettiin hylky heti kolmannelta esteeltä, kun reipas mudi haki väärän esteen. Loppu rata menikin sitten ihan kivasti, tosi sujuvaa menoa. Kunnes tuli kakkahätä kepeille. Tämäkin tietysti meni ihan omaan piikkiin, en ehtinyt ratojen välissä kävelyttää tarpeeksi. Muuten kyllä oli erittäin onnistuneet ensimmäiset kisat, en voisi olla ylpeämpi Kelmistä. Ja onhan se ihan hauska nähdä että yhteistyö alkaa sujua.
22.4 sitten jälleen kisoissa, tällä kertaa molempien koirien kanssa ja Kotkassa. Kisojen alkamisesta oli tullut ensimmäisessä sähköpostissa väärää tietoa, ja tämän mukaan saavuttiin paikalle niin, että olin lämmittänyt koiran valmiiksi kymmeneltä alkavaa rataantutustumista varten. Vaan kun pikkumaxien rataantutustumis aika olikin jo 9.30. En vain ollut saanut tästä tietoa :D Saatiin kuitenkin sitten mennä rata maxien jälkeen ja sain muutaman minuutin tutustua rataankin. Tämä ensimmäinen rata oli hypäri ja siltä hylky. Keppien jälkeen löytyikin väärä hyppy, enkä tähän osannut enää radalla varautua, vaikka olin tutustuessa katsonut, että tämän kanssa täytyy olla tarkkana. Seuraavaan rataantutustumiseen päästiin sitten ajoissa ja tämä oli päivän ensimmäinen agirata. Tältä myöskin hylky, harmittaa edelleen kun otin liian jyrkästi kepeiltä kiinni ja sieltähän löytyi putken väärä pää sitten. Muuten tosi hyvä rata! Sitten vielä toinen agirata, jolla tehtiinkin meidän ensimmäinen nolla ja LUVA. Oli vielä voittonolla, en voisi olla onnellisempi tästä. Kyllä kai tästäkin sählästä vielä jotain tulee. :D
Iltapäivän puolella sitten Hukan kakkosten radat. Kaikki kolme oli todella hyviä ratoja, ensimmäisellä radalla taisi ohjaaja unohtaa, että on eri koira ohjattavana. Vitonen tuli, kun en ohjannut tarpeeksi hyvin putkelle, eikä Hukka hae esteitä ihan samanlailla kuin Kelmi. Hieman yliaikaakin tältä radalta onnistuttiin saamaan, mutta ei kovin pahasti. Seuraavalta radalta sitten voittonolla ja ensimmäinen LUVA kakkosista ajalla -3.95. Viimeiseltä radalta sitten toinen vitonen, tämä napattiin kepeiltä. En luottanut koiraan tarpeeksi, että olisin ohjannut toiselta puolelta kepeille ja tämä kostautui sitten toiseen väliin hakemisella. Hyvä kisapäivä oli kuitenkin Hukankin osalta, puomin kontaktit toimi ja pörrössä alkaa olemaan vauhtiakin. Haalittiin kyllä noita palkintosijoja oikein urakalla, Kelmin kanssa se yksi 1. sija, Hukalle sitten näillä tuloksilla 3. sija, 1. sija ja 2. sija.
Näin meillä tällä kertaa. Ensi viikonlopun kisoihin lähteekin vain Kelmi, laiskuus iski enkä jaksa ajaa kahtena päivänä Mikkeliin. Oman seuran kisat siis, katsotaan mitä siitä sitten tulee. Pariisin reissusta varmaankin tulossa omaa postausta, kunhan saan kuvia muokkailtua. Muutamaan muuhunkin postaukseen on jo idea valmiina, katsellaan miten saan sitten töiden kanssa aikaa kirjoitella.
Kahden vuoden tauko ei ollut todellakaan suunnitelmissa. Elämä kuitenkin tapahtui, ja niin tapahtui taukokin. Nyt, kun yo-kirjoitukset ja stressi on takana päin, ajattelin tätäkin herätellä instagramin ohella. Olen saanut kamerani ja kuvausintoni takaisin, samoin kuin motivaation treenaamiseen. Huhtikuun aikana olisi tarkoituksena treenailla, lenkkeillä ja kuvata mahdollisimman paljon. Toukokuussa alkaakin sitten työt, jotka jatkuu kesäkuussa eri paikassa, todennäköisesti koko kesän. Syksyllä olisi luvassa muutto Korpilahdelle, uuden opiskelupaikan perässä. Sellaista meille tällä hetkellä.
Kelmin kanssa ollan kehitytty talven aikana todella paljon, päästiin viikkotreeneihin Tuijan ryhmään, mistä on ollut meille paljon apua. Sampoa nähtiin kanssa ja häneltä saatiin paljon kehuja edistymisestä. Kisoihin meitä ollaan yllytetty vuoden vaihteesta asti ja nyt olisi tarkoitus viimein lähteä kokeilemaan onnea. Sitä tässä vaiheessa vielä todellakin tarvitaan, lähinnä siihen, että ohjaaja pysyy radalla ja muistaa ohjata ja juosta. :D
Hukan kanssa taasen kontaktiprojekti hieman junnaa paikoillaan. Edistymistä varten melkein tarvitsisin puomin kotiin, että pystyttäisiin joka päivä tekemään pari toistoa. Jollain lailla koira on nyt tajunnut idean, mutta hyppimisiä tapahtuu edelleen harmittavan paljon. Radalla varsinkin. Erillisenä esteenä ja etupalkalla tehdään tosi nättejä osumia, mutta radalla keskittyminen ei oikein pelaa. Varmuutta ja toistoja siis tarvittaisiin.
Niin ja tosiaan, ruudun tällä puolen istuskelee tätä nykyä täysi-ikäinen, ajokortillinen ihmisotus. Helpottaa suuresti elämää koirien kanssa omistaa auto, jossa voi säilyttää kaikki treenikamat ja matkustella treeneihin. Lisäksi tietysti koirilla on häkit takakontissa, ja niitä voi pitää taukojen ajan siellä. En edes tiedä kuinka selvisin treenielämästä ilman omaa autoa.
Tokosta vielä muutama sananen, Kelmin kanssa ollaan melko epäsäännöllisesti treenailtu ja nyt alkaa omaan silmään näyttää koevalmiilta. Hieman tämän kanssa kuitenkin epäröin, ei olla päästy tekemään häiriössä, muiden koirien kanssa. Eikä mulla ole mitään kokemusta tokosta, saati sen kouluttamisesta. Ammattilaisen mielipide ennen kokeita voisi siis olla ihan jees, mutta katsotaan nyt mitä tehdään. Tällaista tällä kertaa, pitäkää peukut pystyssä, että meistä kuullaan aikaisemmin kuin kahden vuoden päästä. :D
Meidän viikonloppu kuvina, suoraan puhelimesta tietysti. Perjantaina Inka tuli koulun jälkeen meille, parhautta kaverit joilla on rankka työviikonloppu edessä ja silti tulee meille "vaan" koska mulla oli synttärit. Kokonainen 17- vuotta perjantaista lähtien, jotenkin oudolta tuntuu.. Ensi vuonna toivon mukaan omistan ajokortin. Juotiin Tallinnasta jäänyt Frozen kuohujuoma, syötiin jätskiä ja veneiltiin vastarannalle ottamaa kuvia. Tästä ei valitettavasti ole kuvia, paitsi Inkalla kamerassa, niitä ehkä myöhemmin.
Lauantaina leivoin mutakakun ja oikeastaan katsottiin koko päivä telkkaria.. Meinasin kyllä mennä ulos lukemaan, mutta huomasin, että kirja oli jäänyt koululle biljardipöydän vieressä oleville tuoleille :D Hyvää mutakakkua tuli, ja sohvalla on aina kiva makoilla. No ei, käytiin me kävelemässä illalla viisi kilsaa koirien kanssa.
Tänään käytiin ensin yksien tuttujen mökillä, sitten haettiin Kelmille tarhaan koppi ja sitten vielä toisten tuttujen mökille. Kun kotiin selvittiin, lähdin melomaan kanootilla Hukan ja Kelmin kanssa ja sitten vielä sain huippuidean lähteä juoksemaan. Varmaan saan olla ylpeä kun juoksin päälle kaksi kilometriä lyhyellä hengähdystauolla ja hieman pidemmällä koirien juottamis/uintitauolla. Nyt vielä saunaan ja jotain olisi ehkä hyvä syödäkin. Ihanan kesäinen viikonloppu, nautin!
Yksi parhaista ostoksista joita Tallinnassa onnistuin tekemään. Parissa päivässä syntynyt hattuaddiktio hämmentää itseänikin. Mutta kerta noin kiva hattu on olemassa, täytyyhän sitä käyttää. Harmillisesti kuitenkin viime viikon säät ovat estäneet hatun käyttämisen, mutta viikonlopun aikana siitä ehdin kuitenkin muutamat kuvat räpsiä. Kyllä, pelkästä hatusta kuvia. :D Äitien päivänä käytiin Kissakoskella syömässä ja sen jälkeen suunnattiin Hukan ja Nallen kanssa tuttujen mökille. Hattu tietenkin myös mukana. Kelmi jäi kotiin, jotta Hukka saisi hieman lomaa rääpäleestä ja oppisi olemaan taas oma erillinen yksilönsä. Pidemmittä puheitta, postaus täynnä hattukuvia. Ja ihan muutama kuva Kissakoskelta.
