tiistai 5. huhtikuuta 2016

Kun mikään ei onnistu


Koeviikkoa jälleen luvassa.. Matikan ja maantiedon kokeista jo selvitty joten kuten ja tällä hetkellä pitäisi lukea uskonnon kokeeseen. Motivaation määrän huomaa varmaankin jo siitä, että olen päivittämässä blogia lukemisen sijaan.
 Kuitenkin asiaan ->
Tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että omistan kolme enemmän tai vähemmän ongelmakoiraa. Kelmin kanssa ei huomattavaa kehitystä tapahdu vapaana olon kanssa. Siitä on kauhean hauska leikki, että käy ensin minun luona ja juoksee sitten Nallen kiinni ja komentaa. Sitten juoksee taas minua komentamaan ja Nallen luokse jne.. Tätä jatkuu siis niin kauan kunnes kyllästyn kieltojen huutamisen, joista ei muuten ole mitään apua, ja otan koiran kiinni. Sen jälkeen paralla kärähtää sulakkeet sen kanssa kun ei pääse juoksemaan muiden perässä. Mistäköhän tällainen johtuisi? Sitä on hyvä pienen koiran päässään miettiä.
Nalle sitten taas.. Ei minkäänlaista kuuntelutaitoa lenkeillä. Menee ihan omia reittejään ja korvien heilautuksesta huomaa että kuuli kyllä luoksetulo käskyn, mutta täydellisen rauhallisesti jatkaa juoksemista pois päin minusta. Eihän siinä muuten mitään ongelmaa, pysyy suunnilleen näköpiirissä ja tietyt kohdat tietää mistä ei ilman lupaa mennä eteenpäin ja odottaa ihan hyvin. Mutta sitten kun mennään jonkun pihan läpi tai ohi. Ei kuuntelee ollenkaan vaikka kuinka kiellän että sinne pihaan ei mennä. Menee kaikesta huolimatta.


Hukalla nyt ei tällaisia ongelmia onneksi ole. Se pysyy hyvin kuulolla ja kuuntelee käskyjä todella hyvin. Mutta. Isolla egolla varastetun mittelin (mitä en ole aiemmin kummemmin edes huomannut) päähän ei millään meinaa mahtua, että Kelmi on sitä ylempänä arvojärjestyksessä. Haastaa tahallaan riitaa roikkumalla aivan kiinni Kelmin perseessä lenkeillä ja suhtautuu todella omistavasti minuun. Hauskinta tässä on, että en edes ole varma onko Kelmi oikeasti ylempänä arvojärjestyksessä, koska se itse käyttäytyy niin kuin olisi Hukan alapuolella, mutta kumminkin alistaa aina Hukan tappeluissa, eikä itse alistu.
Ota sitten näistä selvää ja yritä keksiä ongelmiin ratkaisua. Niitä perhanan ongelmia on niin monta, etten edes tiedä mistä päästä alkaa solmua purkaamaan. Hetkiä jolloin meinaa luopua kaikista koirista ja ruveta kissaihmiseksi.. Oikeastikin olen miettinyt pitääkö joku noista sijoittaa jonnekin muualle, kerta eivät osaa tällaisessa laumassa elää. Sisällä kuitenkaan ei mitään ongelmia ole. Tietysti yksi ratkaisu olisi käyttää kaikkia lenkillä hihnassa, mutta ei siinäkään ole järkeä kerta maalla asutaan ja niitä voi pitää vapaana. Toinen vaihtoehto olisi laittaa Nalle hihnaan tai jättää se kotiin lenkille lähtiessä. Sittenkin on vielä Hukan ja Kelmin tappelut, jotka näyttää joskus todella pahoilta. Toivottavasti nämä on niitä Kelmin murrosiän ongelmia ja menevät ohi..
Myöhemmin lisää viimeisistä valmennuksista ja kaikesta muusta mikä ei mene perseelleen juuri nyt :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti