Muutamat kisat

Nyt voisi olla pienien aplodien paikka, ei ole mennyt edes kuukautta edellisestä postauksesta. Me ollaankin tässä parin viikon aikana ehditty vaikka mitä, kahdet kisat ja Pariisin reissu. Seuraavat kisat on jo sitten seuraavalle viikonlopulle ja sitten alkaakin keskiviikkona työt. 

Mutta jospa sitten muutama sananen kisoista, lauantaina 14.4. lähdettiin kuuden aikaan ajelemaan kohti Tamperetta Kelmin kanssa. Jännitys ehti vaihtelevasti kolmen tunnin ajon aikana helpottua ja sitten taas pahentua. Nämähän oli edellisenä perjantaina kolme vuotta täyttäneen pikku mudin ensimmäiset viralliset kisat ikinä. Suuren pettymyksen tuotti matkalla Pälkäneen Aapiskukko, jossa jopa kasvisvaihtoehdot olivat vähissä, vegaani ruuasta puhumattakaan. Kisapaikalle saavuttiin ihan hyvissä ajoin, ja hieman nälkäisenä epäonnistuneen eväiden ostoreissun myötä. Siinä sitten lämmiteltiin ja katseltiin radanrakennusta. Rataantutustumisen jälkeen jännitys eskaloituikin sitten ihan kunnolla, ensimmäisenä meillä siis oli agilityrata. Tältä radalta saatiin ensin vitonen kepeiltä, videota katsellessa Kelmi taisi tulla liian kovaa vauhtia kepeille ja rytmi meni sekaisin ja itse kiirehdin myös. Tästä sitten jatkettiin hyvää rataa ja viimeisillä esteillä löydettiin putken väärä pää, josta sitten lopputulemana hylky. Seuraavaksi olikin toisella kentällä hypäri, jolta myöskin hylky kieltojen takia. Rengasta jouduttiin korjailemaan useaan otteeseen ja tämän jälkeen unohdin yksinkertaisesti juosta ja jatkaa rataa. Tästä johtuen tehtiin loppu radallakin ihan tyhmiä virheitä, jotka meni kyllä täysin ohjaajan piikkiin. Viimeisenä sitten toinen agilityrata, jolta otettiin hylky heti kolmannelta esteeltä, kun reipas mudi haki väärän esteen. Loppu rata menikin sitten ihan kivasti, tosi sujuvaa menoa. Kunnes tuli kakkahätä kepeille. Tämäkin tietysti meni ihan omaan piikkiin, en ehtinyt ratojen välissä kävelyttää tarpeeksi. Muuten kyllä oli erittäin onnistuneet ensimmäiset kisat, en voisi olla ylpeämpi Kelmistä. Ja onhan se ihan hauska nähdä että yhteistyö alkaa sujua. 

22.4 sitten jälleen kisoissa, tällä kertaa molempien koirien kanssa ja Kotkassa. Kisojen alkamisesta oli tullut ensimmäisessä sähköpostissa väärää tietoa, ja tämän mukaan saavuttiin paikalle niin, että olin lämmittänyt koiran valmiiksi kymmeneltä alkavaa rataantutustumista varten. Vaan kun pikkumaxien rataantutustumis aika olikin jo 9.30. En vain ollut saanut tästä tietoa :D Saatiin kuitenkin sitten mennä rata maxien jälkeen ja sain muutaman minuutin tutustua rataankin. Tämä ensimmäinen rata oli hypäri ja siltä hylky. Keppien jälkeen löytyikin väärä hyppy, enkä tähän osannut enää radalla varautua, vaikka olin tutustuessa katsonut, että tämän kanssa täytyy olla tarkkana. Seuraavaan rataantutustumiseen päästiin sitten ajoissa ja tämä oli päivän ensimmäinen agirata. Tältä myöskin hylky, harmittaa edelleen kun otin liian jyrkästi kepeiltä kiinni ja sieltähän löytyi putken väärä pää sitten. Muuten tosi hyvä rata! Sitten vielä toinen agirata, jolla tehtiinkin meidän ensimmäinen nolla ja LUVA. Oli vielä voittonolla, en voisi olla onnellisempi tästä. Kyllä kai tästäkin sählästä vielä jotain  tulee. :D

Iltapäivän puolella sitten Hukan kakkosten radat. Kaikki kolme oli todella hyviä ratoja, ensimmäisellä radalla taisi ohjaaja unohtaa, että on eri koira ohjattavana. Vitonen tuli, kun en ohjannut tarpeeksi hyvin putkelle, eikä Hukka hae esteitä ihan samanlailla kuin Kelmi. Hieman yliaikaakin tältä radalta onnistuttiin saamaan, mutta ei kovin pahasti. Seuraavalta radalta sitten voittonolla ja ensimmäinen LUVA kakkosista ajalla -3.95. Viimeiseltä radalta sitten toinen vitonen, tämä napattiin kepeiltä. En luottanut koiraan tarpeeksi, että olisin ohjannut toiselta puolelta kepeille ja tämä kostautui sitten toiseen väliin hakemisella. Hyvä kisapäivä oli kuitenkin Hukankin osalta, puomin kontaktit toimi ja pörrössä alkaa olemaan vauhtiakin. Haalittiin kyllä noita palkintosijoja oikein urakalla, Kelmin kanssa se yksi 1. sija, Hukalle sitten näillä tuloksilla 3. sija, 1. sija ja 2. sija. 

Näin meillä tällä kertaa. Ensi viikonlopun kisoihin lähteekin vain Kelmi, laiskuus iski enkä jaksa ajaa kahtena päivänä Mikkeliin. Oman seuran kisat siis, katsotaan mitä siitä sitten tulee. Pariisin reissusta varmaankin tulossa omaa postausta, kunhan saan kuvia muokkailtua. Muutamaan muuhunkin postaukseen on jo idea valmiina, katsellaan miten saan sitten töiden kanssa aikaa kirjoitella. 

Elossa ollaan part. 2

Kahden vuoden tauko ei ollut todellakaan suunnitelmissa. Elämä kuitenkin tapahtui, ja niin tapahtui taukokin. Nyt, kun yo-kirjoitukset ja stressi on takana päin, ajattelin tätäkin herätellä instagramin ohella. Olen saanut kamerani ja kuvausintoni takaisin, samoin kuin motivaation treenaamiseen. Huhtikuun aikana olisi tarkoituksena treenailla, lenkkeillä ja kuvata mahdollisimman paljon. Toukokuussa alkaakin sitten työt, jotka jatkuu kesäkuussa eri paikassa, todennäköisesti koko kesän. Syksyllä olisi luvassa muutto Korpilahdelle, uuden opiskelupaikan perässä. Sellaista meille tällä hetkellä. 

Kelmin kanssa ollan kehitytty talven aikana todella paljon, päästiin viikkotreeneihin Tuijan ryhmään, mistä on ollut meille paljon apua. Sampoa nähtiin kanssa ja häneltä saatiin paljon kehuja edistymisestä. Kisoihin meitä ollaan yllytetty vuoden vaihteesta asti ja nyt olisi tarkoitus viimein lähteä kokeilemaan onnea. Sitä tässä vaiheessa vielä todellakin tarvitaan, lähinnä siihen, että ohjaaja pysyy radalla ja muistaa ohjata ja juosta. :D 

Hukan kanssa taasen kontaktiprojekti hieman junnaa paikoillaan. Edistymistä varten melkein tarvitsisin puomin kotiin, että pystyttäisiin joka päivä tekemään pari toistoa. Jollain lailla koira on nyt tajunnut idean, mutta hyppimisiä tapahtuu edelleen harmittavan paljon. Radalla varsinkin. Erillisenä esteenä ja etupalkalla tehdään tosi nättejä osumia, mutta radalla keskittyminen ei oikein pelaa. Varmuutta ja toistoja siis tarvittaisiin. 

Niin ja tosiaan, ruudun tällä puolen istuskelee tätä nykyä täysi-ikäinen, ajokortillinen ihmisotus. Helpottaa suuresti elämää koirien kanssa omistaa auto, jossa voi säilyttää kaikki treenikamat ja matkustella treeneihin. Lisäksi tietysti koirilla on häkit takakontissa, ja niitä voi pitää taukojen ajan siellä. En edes tiedä kuinka selvisin treenielämästä ilman omaa autoa.

Tokosta vielä muutama sananen, Kelmin kanssa ollaan melko epäsäännöllisesti treenailtu ja nyt alkaa omaan silmään näyttää koevalmiilta. Hieman tämän kanssa kuitenkin epäröin, ei olla päästy tekemään häiriössä, muiden koirien kanssa. Eikä mulla ole mitään kokemusta tokosta, saati sen kouluttamisesta. Ammattilaisen mielipide ennen kokeita voisi siis olla ihan jees, mutta katsotaan nyt mitä tehdään. Tällaista tällä kertaa, pitäkää peukut pystyssä, että meistä kuullaan aikaisemmin kuin kahden vuoden päästä. :D

Don't give up, I won't give up

Long time no see.. Lukio vie käytännössä kaikki vapaa tunnit päivästä, kun pääsee kotiin on pakko vetää hetki henkeä, syödä ja tehdä läksyt. Loppuillasta on niin väsynyt ettei pienessä mielessäkään käy avata konetta. Nyt kuitenkin tilanne on se, että me ollaan Hukan kanssa tuoreita kakkosluokkalaisia! Kouvolassa käytiin 4.9 tekemässä kymppi ja hylky. Kokonaisuutena radat meni tosin hyvin, koira keskittyi ja juoksi suhteellisen nopeasti. Hylly radalla haettiin kepit kaksi kertaa uusiksi ja sitten vielä kerran koko paska uusiksi kun jätti kesken.. Molemmilla radoilla hyppäsi kontaktit reippaalla ilmavaralla. Näitä en ruvennut uusimaan kesken radan, olisi kyllä pitänyt mutta mentiin radat loppuun normaalisti. 

Perjantaina 9.9 skippasin hieman koulua ja suunnattiin Mikkeliin kera Kelmin ja Hukan. Pyörittiin hetki kaupungilla ja syötiin, minkä jälkeen majoituttiin Nooralle. Leffailun ja tokoilun jälkeen syötiin vähän lisää ja lähdettiin hieman ennen kahdeksaa hallille treenaamaan. Kelmin kanssa tehtiin keppejä ja puomia. Kepit menee jo todella hyvin, huomioon ottaen, että ollaan treenattu noin kuukausi. Kontakteissa on tekemistä.. Koira ei tiedä ollenkaan mihin kohtaan kontaktia pitäisi tulla, ei mitään hajuakaan. Keinu menee todella hyvin, siinä en vaadi pysähdystä kunhan tulee kunnolla alas asti. Hukan kanssa otettiin puomi ja kepit. Puomi rupesi sujumaan tosi hyvin, pitää vaan karjaista "koske" ajoissa, jotta muistaa koskea. Kepeillä saatiin tosi hyviä aloituksia ja nopeita suorituksia. 

Lauantai aamulla oltiin jo yhdeksän jälkeen kisapaikalla vaikka ensimmäinen rataantutustuminen oli vasta 10.50. Siinä sitten käytettiin koiria kävelemässä ihan rauhassa ja lähdin kaverin seuraksi ja avuksi hypärinkin rataantutustumiseen, vaikka en itse kyseistä rataa kisannut. :D Lopulta meidänkin rata oli vuorossa ja heitin tutustumisen ajaksi koiran kaverille, koska oltiin ensimmäisenä lähdössä. Siinä oli muutama minuutti aikaa yrittää saada koira innostumaan ja suorilta radalle. Ei meille optimaalisin lähtökohta selkeästikään. Ekalta radalta kymppi, jälleen kepeille meno ja lopusta jätti yhden välin tekemättä. Keppien alkupäässä oli kyllä ihan oma moka, kun otin edelliseltä esteeltä mukaan vastakkaisella kädellä ja se jäi päälle ja ohjasin niin kepeille.. Eipä toiminut ei. Kepeille asti tosi hyvä rata, hyvällä vauhdilla ja fiiliksellä. Keppien sekoilun jälkeen hieman hidastui ja tuntui että putkesta koiraa piti odottaa ulos ikuisuus..

Toiselta radalla sitten se viimeinen luva. Hävetti niin huonolla nollalla nousta kakkosiin, mutta noustiinpa kuitenkin. Keinulla jäi selkeästi katselemaan maisemia ja kaarratti todella paljon yhden hypyn jälkeen, senkin olisin vaikka voinut ohjata paremmin.. Kepit toodella hitaat. Tiedätäänpä mitä treenataan. Seuraavat kisat ja ekat kakkosten radat todennäköisesti Lappeenrannassa 30.10 ellei sitten lähdetä 2.10 Kuopioon.

Kelmin kanssa ollaan laitettu kontaktit ihan uuteen uskoon opettelemalla ihan vaan asennon tarjoamista. Nyt alkaa olla jo jotain käryä siitä mitä pitää tehdä ja omassa pihassa minikeinulla toimii tosi hyvin. Maanantaina käytiin treeneissä ihan oikealla puomilla ja nyt osaa oikeasti jo tarjota sen oikean asennon, pienen mietinnän jälkeen. Muuten tehtiin putkeen irtoamista ja muutenkin eteenmenoa. Koira toimii, kunhan ohjaaja osaisi ohjata. En ole vielä sisäistänyt, että Kelmi juoksee nopeammin ja sillä on pidempi laukka, joten olen aina ohjauksissa myöhässä. Kyllä tämä tästä kunhan päästään kunnolla treenaamaan, lokakuussa taas toivottavasti saadaan ryhmäpaikka MAHille. Tällaista meille tällä kertaa.

Hold on to what you feeling

Treeniä, treeniä, treeniä..

7.8  oli mahin ensimmäinen valkkukerta Kelmin kanssa. Koutseina Tuija ja Sampo, teemana kontaktit, este-erottelu ja loppusuorat. Ensin tehtiin Tuijan kanssa este-erottelu rataa, jolle oli laitettu enemmän kuin tarpeeksi ansakohtia. Alkupätkän puomi skipattiin ja katsottiin sitä Sampon kanssa. Heti sen jälkeen päästiinkin kokeilemaan kuinka hyvin Kelmi kuuntelee ohjausta, eikä lähde suoralla linjalla olevan putkeen. Kun sain ohjauksen kuntoon, pätkä sujui todella hyvin ja koira kääntyi todella hyvin. Että osaa olla vaikeaa selittää ilman ratapiirrosta.. 7-10 pätkä oli meille tosi vaikea. 8 hypyltä lähetettiin loogisesti ysille, joka oli puomin takana ja sen kautta putkeen joka meni puomin alla. Kelmi ei millään irronnut 9 hypylle ja kun irtosi, ei tajunnut putkea ollenkaan. Lopulta etupalkalla saatiin 9 hypylle ja putkeen ei sitten vieläkään päästy. Seuraava vaikea pätkä oli 11-13. 11 oli suora putki, 12 hyppy ja 13 mutka putki jonka jälkeen loppusuora. 12 hyppy oli sijoitettu suunnilleen putken keskikohtaan ja 11 putkelta suora linja putkeen.. Kelmi kuitenkin lähti kääntymään ohjaukseen todella hyvin, mutta ajoin sen parikin kertaa omalla liikkeellä lopulta putkeen. Tämän kun muistin saatiin kohta sujumaan todella hyvin, ihan huippu koira tuosta tulee!

Seuraavaksi oli vuorossa Sampon kontaktitreeni. Kontaktit oli sijoitettu muiden esteiden kanssa niin, että pääsi tekemään ympyrää halutessaan. Kerroin meidän kontakti ongelmat ja ruvettiin niitä käymään läpi. Ja eihän koira sitten tehnytkään virheitä, aluksi. Sampo jo luuli, että olen itse keksinyt virheen jostain, mutta tulihan se lopulta sieltä. Saatiin tähän hyvät ohjeet: koira seuraa minun liikettä liikaa ja jää odottamaan käskyä liikaa. Aletaan ratkaisemaan etupalkalla, ja sen vahdin kanssa tietysti. Koiran fokus täytyy saada eteen, pysähdyksen taakse ja vahvistaa pysähdyksen paikkaa. Hyvät fiilikset jäi ekasta kerrasta, Kelmikin sai positiivista palautetta, kehityskelpoiseksi yksilöksi se nimettiin Sampon puolelta.

Seuraavana maanantaina oli Pertunmaalla treenit Hukan kanssa, mutta Kelmikin pääsi mukaan. Lopulta Hukka ei edes päässyt treenaamaan kun hotspot kutitti vielä niin paljon. Rata oli kivan simppeli. Mahin perjantain epiksistä kisaavien radan 1-9 ja 15-20.

Kelmin kanssa meni ihan hyvin, pientä taistelua ohjausten kanssa välillä ja kontaktit meni niin ja näin.. Kepit skipattiin kokonaan, kun niitä ei oltu tehty oikeastaan ollenkaan. Keinua kokeiltiin oikean kokoisena (kotona agimetin minikeinu) eikä siinä mitään ongelmaa, ei pelkää paukahdusta eikä keikkausta, reipas muudeli!
Hukan kanssa tokoiltiin pikkasen vuorojen välissä, mutta tosiaan hännäntyvi kutisi niin paljon ettei pystynyt yhtään keskittymään ja juoksi ihan vinossa.

Lauantaina 13.8 mahin kotikisat. Yötä oltiin Hukan kanssa Tuijalla. Hieman epäilytti pystyykö koira vieläkään kisaamaan, juoksee lenkeillä normaalista, mutta hyppiessä kutittaa jostain syystä enemmän. Lämmittelyn ajan koira oli ihan normaali, kutina palasi kun otettiin lämmittelyesteillä pientä pätkää. Päätin kuitenkin mennä kokeilemaan josko meiltä rata onnistuisi. Eipä onnistunut ei, itse en huomannut mutta muilta tuli jälkikäteen kommenttia että koira lähti heti juoksemaan ihan vinossa. Päästiin yhdeksän estettä ja puomilla Hukka rupesi vikisemään kun kutitti niin paljon. Otin esteen loppuun ja kannoin koiran maaliin. Hetken mietinnän jälkeen ilmoitin kuuluttajalle, etten kisaa seuraavaa rataa ollenkaan. Jäähdyttelyn jälkeen jäin seuraamaan tuttujen kisoja ja kannustamaan seuralaisia ja sitten päästiinkin jo lähtemään kotiin. Yllättävän vähän loppujen lopuksi harmitti, olin varautunut siihen, ettei koira välttämättä ole kisakunnossa. Radat oli todella kivoja, olisi ollut kiva päästä kunnolla kisaamaan.

20.8 Alen Marekovicin valmennus mahilla. Hukka täällä mukana ja vihdoin koirakin oli treenikunnossa. Rata oli todella kiva, sopivan haastava ja kiemurainen, mutta ei mahdoton. Ensimmäisellä kerralla vedettiin rata kisanomaisesti loppuun ja korjattiin väärin menneet kohdat. Seuraavalla kerralla Alen kommentoi ohjauksia ja näytti miten kannattaisi tehdä. Pari ohjausta korjattiin, yksi eri tavalla kuin olin suunnitellut ja kaksi sellaista jotka olin suunnitellut saman lailla kun Alen lopulta ehdotti, mutta vauhdissa muutinkin ohjausta, en tiedä miksi. Toisella kerralla vedettiin lopuksi ihan huippu rata, koira oli taas oma itsensä ja teki täysillä ja hyvin! Harmi kun tätä ei saatu videolle, muut pätkät on videolla, mutta olen liian laiska niitä mihinkään siirtämään... Saatiin ihan positiivista palautettakin, koira tekee hyvin kunhan pääsee vauhtiin ja ohjaan rullaavasti enkä itse pysähtele.

Eilen taas treenit Pertunmaalla. Alla olevalta radalta 1-7 ja 20-22 ja sama toisinpäin. Keinun tilalla A. Keinu tehtiin taas erillään. Kelmi teki ihan huippu hyvää pätkää ja pari todella upeaa kontaktia. Kepit alkaa myös näyttää hyvältä, vaikka joudunkin olemaan vielä tosi lähellä ja tukemaan kädellä. Enää ei tarvitse kuitenkaan työntää joka väliin. Olin itse aina myöhässä kepeille ohjauksen kanssa ja 5-6 kaarros oli kamalan hidas. Viimeiselle hypylle ei myöskään meinannut lähteä eteen. Tiedetään siis mitä pitää vahvistaa..
Hukka oli ihan omissa maailmoissaan, kenttä on hiekkaa, jonka läpi on nyt kesän aikan puskenut heinää johon tietysti tarttuu kauheasti kivoja hajuja. Saatiin kyllä aikaan todella hyvää ja vauhdikasta pätkää aina välillä, mutta muuten liikuttiin kuin täit tervassa.

Sellaista meille tällä kertaa, Kelmin kanssa ollaan lisäksi treenattu ahkerasti merkinkiertoa ja jalkojen välistä pujottelua, suuntana Nuori Koirataituri 2016 osakilpailu Tampereella ensi viikonloppuna. Esineruutua tarvitsee vielä vahvistaa ja jotain temppuja pitäisi kehittää, ideoita? :D

Too school for cool

Jälleen hiljaiseloa.. Ollaan me oikeasti jotain tehtykin. Kun minulla loppui työt, lähdettiin käymään koirien kanssa Kolilla. Olihan siinä ensin viikko aikaa tulla kipeäksi, mutta ei, ekana reissupäivänä nousi kamala kuume automatkalla. Eka yö vietettiin vielä kummien mökillä, ulkohuussit ja kaikki. Siinä oli sitten kiva juosta pihan perälle vessaan kauheassa kuumeessa. Aamuksi kuume hieman hellitti ja päästiin ihan kivasti perille. Tosin heti hotellihuoneen saatuamme piti ottaa pienet päiväunet. Taas kuume laski ja lähdettiin syömään. Sitten, elämäni suurin virhe. Oli aivan upea auringonlasku, enkä tietenkään pystynyt vain makaamaan huoneessa vaan kiivettiin Ukko-Kolin huipulle kuvaamaan. Korkeat paikat + kuume + korkeanpaikankammo ei ole mitenkään hyvä yhdistelmä. Seuraava päivä meni taas huoneessa maatessa, muut kävi koirien kanssa jossain vaeltamassa ja illalla syötiin taas hotellin ravintolassa ja käytiin ilta-ajelulla Hattusaaressa. 

Siinähän se loma sitten menikin, kuumeesta kun parannuttiin niin työt alkoi heti. Saatiin onneksi tietää, että Pertunmaalla on kunnon agikenttä ja esteet ja siellä ollaankin käyty treenaamassa ihan kunnolla. Kelmin kontaktit alkaa näyttää jo joltakin, A varsinkin sujuu tosi hyvin siihen nähden että ollaan treenattu sitä about kolme kertaa :D Puomilla pysäytykset ei oikein löydä paikkaansa, mutta nuorihan se on ja treenejä ei ole takana moniakaan. Onneksi sunnuntain valmennuksissa on aiheena juurikin kontaktit, tähän siis luvassa apua. Kepit on ihan alulla, mutta niitäkin on kokeiltu. 

Hukan toukokuun ongelmat katosi kuin tuhka tuuleen seuraavissa treeneissä. Ei mitään ongelmia kontakteilla ja kepit menee taas ihan normaalisti. Avokulmaan keppien hakeminen kyllä tuottaa hieman ongelmaa, mutta treenillä tämäkin korjattavissa. Nyt on katsottu syksyn viikonloput täyteen kisoja, jos me tästä sinne kolmosluokkaan päästäisiin. 

Viime sunnuntaina lähdettiin taas Kolin suuntaan, kaverin mökille. Koiria ei ollut tarkoitus ottaa mukaan, mutta Hukalle tuli hotspot hännäntyveen enkä uskaltanut jättää sitä siskon vastuulle neljäksi päiväksi, joten pääsi sittenkin mukaan. Tästä reissusta lisää myöhemmin, kuvien kera. 

Eilen käytiin Kelmin kanssa Mikkelissä Tuijan vetämissä treeneissä. Tarkoituksena oli saada koira irtoamaan ja hakemaan itse esteitä. En tiedä mistä olin itselleni kehittänyt mielikuvan, ettei koira hae esteitä eikä irtoa, mutta irtoaahan se. Se vaan on niin erilainen ohjata kuin Hukka ja se pääsee helposti unohtumaan. Samalla treffattiin Nooraa ja Dacoa ja ostin koirille sairaan makeet paracord pannat ja hihnat, näistä vielä kerran iso kiitos Nooralle. Dacoa ja Kelmiä oli tarkotus myös juoksuttaa keskenään treenien jälkeen, mutta Kelmistä on nyt viime kuukausien aikana tullut jätkä ja se hyppäsi heti Dacon selkään, mistä ei toinen paimen tykännytkään. Koirat siis kiinni ja hihnoissa jäähyttelemään, niin tunteita kuin lihaksia :D 

Keskiviikkona alkaakin sitten jo koulut, en tiedä mihin koko kesä hävisi, mutta mukava kesä oli, vaikka töitä olikin melko paljon. Nyt on ainakin rahaa kisata! 

I can not sleep while the sun's awake

Taivaannastojen kasvispäivät. Aina yhtä ajoissa postauksen kanssa. Töiden loputtua aikaa tietysti olisi ollut, mutta kiinnostusta ja jaksamusta ei senkään vertaa. 

Perjantaina 27.5 lähdettiin ajalemaan kohti Kiteetä, tällä kertaa omalla autolla, koirat mahtui olemaan omissa bokseissa ja tavaraa oli taas enemmän kuin tarpeeksi. Tuollaisen tavaramäärän kanssa ei olisi kyllä junassa selvinnytkään. Perillä oltiin joskus yhdeksän kieppeillä ja koirien nopean lenkityksen ja saunan jälkeen käytiin nukkumaan. Aamulla aamupalan jälkeen oli vuorossa oli tokotreenit. Kelmi treenasi ensin ja saatin paljon hyviä vinkkejä mistä jatkaa. Perusasennon vahvistusta häiriön kanssa, käännöksiä ja peräpään käyttöä ruvetaan treenaamaan - ollaan jo treenattukin. Myös paikalla makuuseen saatiin hyviä vinkkejä, namialustalle nami ja ensin pieniä askeleita sivulle ja takaisin, eikä koiraa saa tuijottaa silmiin kun menee takaisin sivulle. Tästä jatketaan pikku hiljaa niin, että siirryn sivulta enemmän eteen ja vähän kerrallaan lisätään matkaa. 

Hukan kanssa myös perusasento ja peräpää jumppaa. Maahan - istu jumppaa myös pitää tehdä paljon, niin että molemmissa käsissä nami, toinen ylhäällä ja toinen alhaalla. Tällä ehkä saadaan nopeutta vaihtoihin. Myös liikkeestä maahan menoa treenattiin, tätä leikin kautta ensin innostamalla leikkiin ja kesken leikin maahan, josta tulee heti palkka. 

Agia oli tarkoitus treenata molempien kanssa, mutta Kelmi oli saanut jostain anturaan halkeaman, joka ei ehtinyt täysin parantua joten en uskaltanut treenata. Ekat treenit Heini Lindholmin ohjauksessa. Hukalle tauko taas oli tehnyt hyvää, minulle ei niinkään. Ensimmäisissä treeneissä olin itse aivan eksyksissä radalla. Jotain hyviä pätkiä saatiin kyllä tehtyä, mutta kepit menee kunnon remonttiin. Tokat treenit Sampo Kokkosella, jonka valmennuksissa ollaan käyty jo aiemminkin. Näissä treeneissä minäkin aloin olla jo paremmin kartalla tekemisistä ja saatiin parempaa pätkää aikaiseksi. Kontakteja ruvetaan myös hieman enemmän treenailemaan.. 

Illalla kuvailtiin Hannan pentua ja pennun veljeä ja saunottiin taas. 

Aamu aloitettiin jälleen tokolla. Hieman "lepsumpaa" menoa tällä kertaa. Molempien kanssa kokeiltiin ruutuun juoksemista lelun kanssa.  Myös merkin kiertoa harjoiteltiin, tämähän nyt ei koirille mikään ongelma ole, itse tosin annan liikaa apuja, tästä pitäisi opetella luopumaan. Näiden lisäksi Hukan kanssa kokeiltiin hyppyä oikealla tokohypyllä ja Kelmi treenasi luoksetuloa. 

Seuraavaksi Mari Lukkarisen agitreenit Hukan kanssa. Huomattavasti paremmin meni kuin edellisenä päivänä, vaikka oltiin molemmat jo hieman väsyneitä. Keppejä ei turhaan jääty hinkkaamaan radan keskelle, ne täytyy treenata kuntoon erikseen. Tosi hyvää pätkää tuli tältä radalta, kontaktit hieman hiertää, mutta niitäkin ruvetaan vahvistelemaan. Saatiin myös hyviä vinkkejä miten saada Hukalle enemmän motivaatiota treeniin ja sen kautta sitä kauan kaivattua vauhtia. Marilla on Hukan sisko itsellään ja lupaili kovasti, että Hukallakin on olemassa se sama agimoottori, se pitää vain kaivaa esille. :D

Viikonlopun viimeisenä treeninä Sampon treeni. Ekalla vuorolla saatiin nättiä pätkää, vaikka tässä kohtaa koira oli jo todella väsynyt. Tähän jätettiinkin suosiolla ja päästin koiran lepäämään. 

Pitkän treenitauon jälken oli tosi kiva päästä kunnolla treenaamaan, ehkä näistä koirista vielä jotain tulee, nyt pitäisi vaan päästä treenaamaan Hukan kepit ja kontaktit kuntoon. Kelmillekin pitäisi saada niitä edes alulle ennen elokuuta, meitä nimittäin odottaa valmennuspaikka MAHilla. 

Aina ei voi onnistua

Tältä näytti vielä maanantaina. Viikko koostui jäätävistä vesisateista ja peilijäässä olevista teistä. Ei siis todellakaan lähdetty lenkille a) itse olisin mennyt nurin ensimmäisen parin metrin jälkeen ja b) koirat olisivat aivan varmasti rikkoneet itsensä juostessaan. Joten löhöttiin sohvalla ja katsottiin sarjoja Netflixistä. 

Viikonloppuna sunnuntai oltiin koko päivä Jyväskylässä, miten meni kemiaan kokeeseen lukeminen.. Lähdettiin ihan ajoissa jo ajamaan ja Vaajakoskella näytti siltä, että ollaan ihan hyvissä ajoin kisapaikalla. Mutta, eihän matkat olisi yhtään mitään ilman pieniä vastoinkäymisiä. Ajettiin väärin jostakin risteyksestä ja lopulta löydettiin perille tasan 10.00, rataantutustuminen 10.25. No, ehdin hyvin ilmoittautumaan ja noin vartin lämmittelemään ja sitten olikin kiire rataantutustumiseen ja vessaan. 

Ensimmäisenä oli hyppyrata, jolla oli kolme koirakkoa. Tiistain vireestä ja keskittymisestä ei jälkeäkään. Uusi halli, paljon koiria ja hälyä. Muuta ei oikeastaan tarvitakaan, jotta pikku mittelillä oli pää aivan pyörällä. Kepit haki neljä kertaa väärin ja muutenkin oli hyvin perässä vedettävä kaveri. Tyyppi radan jälkeen boksiin ja turisteilemassa oleva Kelmi hieman kokeilemaan lämmittelyesteille. Tätä tyyppiä ei häirinnyt yhtään mikään, tärkeintä oli ehdottomasti esteet. Alkaa todella hyvin kuunnella ohjausta, tosin putkeen ei voi nähtävästi mennä toiseen päähän. Kun keksi, että menen tänne päähän, niin toiseen päähän meneminen oli kauhean vaikeaa. 

Ennen seuraavaa rataa ehdittiin käydä kahvilla ja kuvasin hetken maksien B- agilityrataa. Sama rata meillä ja hetken ennen rataa otin Hukan boksista ja yritettiin kovasti saada virettä nousemaan, mutta samanlaista hidastelua oli tämäkin rata ja keppejä haettiin jälleen monen monta kertaa. 

Hetken oli jälleen boksissa radan jälkeen, mutta maksien radan aikana leikittiin lämmittelyesteillä ja saatiin taas tekemisen iloa touhuun. Kolmas ja viimeinen agilityrata meni tähän astisista ehdottomasti parhaiten. Kivalla vireellä lähti ja alkurata menikin tosi hyvin. Sitten homma meni taas pipariksi. Yhden esteen tuli ohi ja vire oli taas historiaa. Keppejä mietittiin jälleen hetki jos toinenkin. Tuloksina kaikilta radoilta hylly. 

Ihan paska reissu ei kuitenkaan ollut, kisapaikan lähellä oli skeittiparkki, joka oli koristeltu upeilla graffiteilla. Kuvat ovat hieman kiireessä otettuja räpsyjä ja linssikin meni aivan huuruun kesken kaiken syystä x. Kyllä siellä muutama kappale hyviäkin sattui joukkoon. Kisojen jälkeen suunnattiin keskustaan syömään ja oli kyllä hauskaa iltapäivä! Vielä illalla ennen kotiin menoa käytiin äidin kaverilla kylässä. Loppujen lopuksi oli todella hauska päivä, vaikka kisat menivätkin hieman niin ja näin. Lisää kuvia täällä.

Mä oon pikkusen toivoo, kun sä et usko voittoon

Koeviikkon tunnittomalta päivältä hei vaan! Tiistaina Hukan kanssa oli treenit, ja voi vitsi sillähän on aivan älyttömästi vauhtia ja vire säilyi tosi hyvin vaikka itse sähläsin ohjauksien kanssa kerran jos toisenkin.. Tästä voisi sitten syyttää vaikka keskiviikon matikan koetta, joka kummitteli treenien ajan mielessä. Ja juoksukenkiä, jotka kätevästi jätin kotiin ja juoksin painavissa goretex talvikengissä. Vedettiin rata, joka muuten oli aivan älyttömän ihana, kisamaisesti loppuun asti ja sen jälkeen korjailtiin pari kohtaa. Toisella kerralla oli taas tarkoitus mennä kisanomaisesti ja kouluttaja kuljeskeli radalla tuomarina. Tästä ei ottanut häiriötä, mutta joku kiva tuoksu hallissa ilmeisesti oli, ja hieman otti häiriötä kun seuraava ryhmä alkoi saapua paikalle. Oli kuitenkin todella kivat treenit ja tältä pohjalta lähdetään ihan luottavaisilla mielin sunnuntaina Jyväskylään kisoihin. Jospa sieltä se kolmas luva saataisiin. Oltaisiin hieman lähempänä "isojen poikien" luokkaa.

Mitäpäs meille muuta, koeviikko alkaa olla jo hyvin takana päin, vielä kemian koe maanantaina. Kelmin kanssa käytiin 26.1 tiistaina arkitoko kurssilla. Odotukset olivat ihan perustottiksessa, ohituksia yms. arkipäivässä tarvittavaa tottista. Yllätys oli siis suuri kun mentiin paikalle ja ensimmäisenä sanottiin, että koirat tuodaan yksi kerrallaan treenaamaan. Seuraava yllätys oli koulutustapa, nimittäin se ei ollutkaan sitä perinteisintä mihin ollaan totuttu, vaan operanttia koirankoulutustapaa, kosketuskepin avulla. Meillähän ei tietenkään sellaista ollut, mutta saatiin lainaksi kouluttajalta. Fiksu pieni mudi tajusi todella nopeasti mitä varten kepin päässä on pallo, enkä epäillytkään etteikö osaisi palloa tökätä, kun tökkii minuakin pohkeisiin ja reisiin huomiota hakiessaan. Älkää nyt vaan menkö käsittämään, että operantti koirankoulutustapa on pelkkää pallon tökkimistä, ei suinkaan. Todella mielenkiintoinen juttu kokonaisuudessaan ja kouluttaja kertoi opettaneensa oman koiransa tällä tavalla täyttämään pyykkikonetta ja nostamaan koirankupit tiskikoneeseen. Tänne mennään uudestaankin, vaikka tiukkaa kyllä tekee, Hukan treenit viidestä kuuteen Mikkelissä ja tämä seitsemästä kahdeksaan Mäntyharjussa.. Ehkä jotenkin saadaan järjestettyä, olisi tosi mielenkiintoista käydä tuo kurssi loppuun.
Kisoista mahdollisesti alkuviikosta lisää, jakso vaihtuu ihan kohta, joten mietitään miten aika riittää.

Baby it's cold outside

Mitä meille kuluu? Ulkona on kylmää ja lumista. Ja todella kaunista. Tosin -25-30 asteen pakkaset eivät minua miellytä eikä kyllä koiriakaan. Kelmin pienet tassut ovat aivan jäässä viiden minuutin jälkeen ja ohut fleecetakki ei varmaankaan näillä pakkasilla riitä. Ongelma on lähinnä paksujen toppatakkien hinta, ei minulla ole varaa maksaa seitsemää tai kahdeksaa kymppiä koiran takista, kun itselle saa samalla hinnalla takin alennuksesta. Onneksi kuitenkin sisällä on lämmintä. Koirien ulkoilu on viime viikolla rajoittunut nopeisiin ulkona käymisiin. Treeneihin oli Hukan kanssa tarkoitus mennä, mutta lopulta ei saatu kyytiä, joten täytyi jättää välistä,

Hieman erilainen viikko oli kyllä muutenkin. Äiti lähti perjantai- iltana lautalla Viroon ja sieltä ajoivat miesystävänsä kanssa Puolan ja Saksan läpi Ranskaan. Äidin kaveri oli suurimman osan viikosta täällä "hoitamassa" minua, mutta hänelläkin oli töitä niin myöhään, että ruuan laitosta ja talon lämmittämisestä täytyi itse huolehtia. Onnea on kaverit, jotka pitivät viikolla seuraa. Senni oli viikonlopun yli täällä ja noh, katseltiin leffoja, tehtiin ruokaa, leivottiin ja käytiin kerran jopa ulkona kävelemässä. Tiistaina Inka tuli yöksi ja jälleen ruuan laittamisen ja lämmittämisen jälkeen täytyikin tehdä äidinkielen asiantuntija artikkelia. Kivaa oli silti, ja ei ainakaan tarvinnut yksin olla. 

Nyt viikonlopuksi pakkaset onneksi lauhtuivat ja eilen olikin vain -9. Valmennukset alkoi taas ja eilen oli ensimmäinen. Ideana oli testata koiran puolisuuseroja. Kaksi erilaista rataa, toinen ohjattiin kokonaan vasemmalta ja toinen oikealta. Molemmilla puolilla piti käyttää samoja ohjauksia ja radat kellotettiin. Ensimmäisellä yrityksellä Hukka ei suostunut menemään putkiin?? Käytiin pienellä tauolla ja yritettiin sitten uudestaan paremmalla menestyksellä. Lopulta saatiin molemmat radat läpi ja eroa ajoissa ei ollut juuri ollenkaan. Oikean puoleinen rata 15,47 ja vasen 15,28. Tästä sitten suuria johtopäätöksiä, koiralla ei ole jumeja kummallakaan puolella ja itse osaan ohjata molemmilta puolilta yhtä hyvin :D

Toisella kerralla tehtiin alempana oleva rata, ja taas oli ongelmia mennä putkiin.. Tosin ohjaaja voisi muistaa ohjata loppuun asti, koska kerkeää kyllä juosta muille ohjauksille.. Päästiin kuitenkin rata loppuun kunnialla. Kepit menee tosi hyvin ja puomin kontaktitkin alkaa näyttää ihan oikeilta juoksareilta. Jes! Nyt kun saadaan vielä tämän vuoden lisenssi ostettua, ilmoittaudutaan ehdottomasti Jyväskylään 7.2 kisoihin. Sehän sattuu keskelle koeviikkoa ja maanantaina on kemian koe, mutta automatkathan ehtii hyvin lukea?

Tietenkään Kelmiä unohtamatta, rääpäleen turkki alkaa vihdoin näyttää paremmalta! Eilen päästiin senkin kanssa hieman treenaamaan. Onneksi on Tuija neuvomassa, taas tuli monta juttua esiin, jotka olen tehnyt aivan väärin. Tehtiin Kelminkin kanssa tuota puolisuusero tsydeemiä. Vasemman puoleinen rata oli vähän harjoittelua, mutta oikean puoleinen meni ihan superhyvin! Siis kun ohjaaja muisti näyttää pennulle ponnistuspaikan eikä estettä. Hieman erilaista ohjata ihan pentua, kuin Hukkaa. Karkasi kyllä putken kasipäähän, vaikka toiseen päähän oltiin menossa, mutta jälleen ei voi muuta sanoa, kuin että tuosta tulee aivan huippukoira.