Tie tuntemattomaan

Tässä olen kohta tunnin istunut läppäri sylissä miettien mitä kirjoittaisin ja ajankuluksi selannut demin keskustelupalstoja. Mukavaa sunnuntai iltaa vaan kaikille, yksi nolife täällä kirjoittelee :D

Totuushan on se, että kävelin tänään varmaan lähemmäksi kymmenen kilometriä jäällä koirien kanssa ja olen ihan poikki. Kouluhommia piti tehdä lenkin jälkeen, mutta sen sijaan katsoin Twilight Uusikuun.. 

Lauantaina sain itseäni sen verran sohvan nurkasta ulos, että Kelmin kanssa harjoiteltiin taas frisbeen kanssa. Pätevä pentu osaa nyt takaakierron oikein mallikkaasti. Kopit sujuu oikein hyvin, kunhan itse onnistun heittämään hyvin. Hukan kanssa tokoiltiin hieman sen jälkeen, mutta tyypillä on ihan hukassa maasta istumaan nousut. En voi käsittää miten se on niin vaikeaa.. Ehkä se siitä vielä joskus. Tällä hetkellä kyllä vakavasti harkitsen vaihtamista rally-tokoon, koska sitä päästäisiin treenaamaan Mäntyharjullakin. 

Tänään tosiaan Simpson maratonin jälkeen lähdin koirien kanssa kävelemään jäälle, tarkoituksena oli käydä pieni ympyrä niin, että tullaan yhden tutun mökin pihan läpi takaisin tielle. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, kuten aina. Kelmi oli aivan mahdoton alussa, joten käveltiin muutama kymmenen metriä, palattiin sisään, termiitti hihnaan ja uusi yritys. Viime kesänä tuli hankittua 12 metriä pitkä liina ja nyt tämä pääseekin kunnolla käyttöön. Kelmin vapaana ololle täytyy oikeasti ruveta tekemään jotain. Touhussa ei ole päätä eikä häntää. Säntäilee sinne tänne, eikä varmasti kuuntele yhtään mitään mitä sanon. Tämä nyt ei sinänsä muodosta ongelmaa, luoksetulo toimii. Ainakin silloin kun Nalle ei päätä lähteä jonnekin omille teilleen. Eli häviävän pienen osan lenkeistä. Toinen ongelma on Nallen paimentaminen. Kelmi juoksee aivan täysiä Nallen kiinni, näykkää huulesta ja ärisee. Jostain syystä Nalle ei enää edes komenna sitä, en tiedä miksi. Joten, Kelmin "vapaana" olot tapahtuu nykyisin liinassa, koska ei tästä oikeasti mitään näin tule. 

Tätä siis alettiin korjailemaan lenkillä, luoksetuloista sai aina huippupalkan ja minun luona käymisestä tuli kiva juttu. Nallen paimentaminen oli hyvin kontrolloitavissa liinan avulla ja muutenkin käytös näytti ihan kivalta. Tarkoitushan oli tosiaan kävellä vajaa kolme kilometriä, mutta jossain vaiheessa äiti soitti ja sanoi että on miesystävänsä kanssa lähdössä moottorikelkalla lähellä sijaitsevaan saareen eväsretkelle. Ajatuksesta innostuneena lähdettiin koirien kanssa myös kävelemään sinne. Juotiin kaakaota ja syötiin makkaraa ja nautittiin tulen lämmöstä, joka olisi tietysti ollut paljon mukavampi jos järveltä ei olisi tuullut niin kylmästi. Takaisin päin pääsin osan matkasta kelkan kyydissä, mutta koska Kelmi tyhmänä yritti juosta kelkkaa kiinni, jäin lopulta pois kyydistä ja käveltiin loppumatka. Lopulta selvittiin väsyneinä kotiin ja Kelmi, jolla on syömisen kanssa ollut enemmän kuin hankalaa söi oikein hyvällä ruokahalulla melkein neljä desiä sen enempää miettimättä. Sitten ollaankin vaan löhötty väsyneinä sohvalla. Harvoin näkee pientä mudia noin väsyneenä, tuskin tarvitsee huomennakaan kummempaa lenkkiä tehdä :D 

Treenikuulumisia ehkä ensi viikon puolella, jos nyt sinne rally-tokoon innostuttaisiin menemään. Agilityn suhteen pidetään Hukan kanssa taukoa ainakin toukokuuhun, valmennuksissa käydään kyllä, mutta muuten vaan lenkkeillään ja itse yritän epätoivoisesti juoksukuntoani parantaa kesää kohti.. 

We're under control

Tähän väliin olisi tietysti hyvä liittää iso kasa selityksiä miten hiihtolomalla oli niin kiire tehdä kaikkea, eikä kerennyt istua koneella päivittämässä blogia. Näinhän ei kyllä ollut, onnistuin saamaan flunssan poikasen alkulomasta, minkä takia istuttiin päivät sisällä katsomassa Netflixiä. Lukuunottamatta tietysti pieniä ulkona käymisiä, kuten tähtien kuvaus ja Kelmin kanssa frisbeen koppailun harjoittelu. Pitäisi tutustua lajiin jotakin kautta hieman lisää ja alkaa opettelemaan ihan tosissaan erilaisia temppuja, koiralla kun näyttää innostusta olevan. Tietysti asiaa hankaloittaa hieman hävittämäni toinen frisbee.. Ehkä se jostain tulee vielä vastaan. 

Mitä me sitten oikeasti tehtiin lomalla? Käytiin 27-28.2 Tuusniemellä näyttelyissä. Kuten tulikin aikaisemmin sanottua, molemmat aivan surkeassa turkissa ja Kelmin hännällä on ongelmia, kuten kuvasta näkyy. Kuitenkin, yrittänyttä ei laiteta. Kelmin kanssa matkustettiin lauantaina aikaisin aamulla junalla Mikkeliin ja asemalta Tuija nappasi meidät kyytiin. Paikalle saavuttiin ihan ajoissa ja sisaruskolmikko sai juosta hetken vapaana ja purkaa suurimmat energiat kehän ulkopuolelle. Kelmi ja veljensä ainoina junnu uroksina kehässä. Kelmi käyttäytyi todella mallikkaasti, liikkui hyvin ja malttoi seisoakin paikallaan oikein nätisti. Tuomari oli vähän epäilyttävä kun keppinsä kanssa ympäriinsä heilui ja hampaita ronklasi. Ei kuitenkaan murahtanut eikä näyttänyt hampaita, tuijotteli vain epäluuloisesti. Reipas penikka! Tuomiona hyvä, seuraavanlaisen arvostelun kera. 

"10 kk. Vielä kovin kesken kehityksen oleva kevyt juniori, sukup.leima saa vahvistua, hyvät mittasuhteet. Hyvä pään malli, hyvät korvat & silmät & purenta. Yläraja voisi olla laskevampi. Tasapainoiset kulmaukset, kevyt luusto. Hyvät käpälät. Turkki ei parhaimmillaan. Kuiva, karhea karva. Kihara vasta tulossa. Kevyet, tasapainoiset liikkeet. Lyhyt hyvin kiinnittynyt häntä, esiintyy hyvin, tarvitsee itsevarmuutta." 

Tämän lisäksi jotakin kirjoitusta aivan paperin alareunassa, mistä ei hyvällä tuurillakaan ota selvää mitä siinä lukee. Kehien jälkeen juotiin vielä kahvit Tuijan ja veljen omistajan kanssa, minkä jälkeen suunnattiin Kuopioon. Äitini sukulainen tuli hakemaan huoltoasemalta ja siellä yövyttiin koirien kanssa, äitin myöhemmin tuotua Hukan mukanaan seuraavaa päivää varten. Kelmin kanssa ehdittiin valoisalla kameran kanssa lenkille, ja sitten vielä illalla Hukan kanssa uusi lenkki pimeässä. 

Sunnuntaina vuorossa Hukan kehät. Paikalla oltiin taas hyvin ajoissa ja huomattiin, että kehät on puolisen tuntia myöhässä. Siinä sitten odoteltiin ja viimein päästiin kehään. Hukka tapansa mukaan käyttäytyi todella hyvin, mitä nyt vähän katseli takana juoksevia koiria aluksi. Lopulta saatiin EH ja kilpailuluokan kolmansiksi sijoituttiin. Paremminkin on mennyt, mutta ei tuo karva tuosta näytä paremmaksi muuttuvan, ehkä pitäisi luopua koko tuohusta. Arvostelu tämän näköistä jälkeä:

"2 v. Hyvät mittasuhteet, sukupuolileima saisi olla selvempi. Kevytpiirteinen pää, hyvät korvat, silmät & pigmentti, hyvä kaula, rodunomaiset kulmaukset. Hyvä häntä & karvanlaatu, turkki ei parhaimmillaan. Liikkuu tasapainoisesti, mutta liikkeessä voisi olla enemmän tehoa. Hyvä käytös."

Ilmeisesti siis urokseni eivät näytä tarpeeksi uroksilta.. Mutta eipä sillä väliä olekaan, harrastuskavereiksi nuo onkin otettu eikä näyttelykoiriksi. Olisihan se tietysti kiva jos näyttelyissäkin pärjäisi, mutta kaikkea ei voi saada. 

Tänään muuten saapui kauan odotettu kuvakilpailun palkinto Hurttahuoneelta. Olin liian innoissani että sisältöä olisin ehtinyt kuvata, mutta paketista löytyi kaksi Racinelin Primal luuta, Hurtan Explorer hihna, sopivasti Kelmin värisenä eli keltaisena, ja true koiraihmisen avainkaulanauha. Valkoisilla tassuilla koristeltu pinkki Topcanisin Baby- avainnauha. Kiitos Hurttahuone! 

Live my day as if it was the last

Koulukiireitä ja wanhojen tansseja.. Eipä muuhun ole ollutkaan aikaa, varsinkin kun ilmoitti itsensä vastuuryhmään ja hoiti käytännössä yksin koko wanhojen tanssien kahvituksen. No, ei oli kyllä tosi mukava porukka, jonka kanssa kahvitus hoidettiin, kiitos kaikille mukana olleille! 

Kamera ulkoili parin viikon tauon jälkeen tänään kun aurinko päätti näyttäytyä jälleen. Siinä vaiheessa ei enää voinut keksiä tekosyitä, miksi ei lähtisi lenkille. Pitkästä aikaa myös 24-105mm kameran nokalla, talvella vakiona pyörinyt lähinnä 70-200mm tai 85mm valonpuutteen vuoksi. Nopeasti sitä unohtaa miten nättiä jälkeä tulee niilläkin objekteilla, joita ei usein käytä. Tämän kaltaisia talvikuvia on näkynyt monissa blogeissa ja aina olen niitä kadehtien katsellut. Nytpä on omia sellaisia! (: Vastavaloon kuvaaminen onnistui huomattavasti paremmin ilta-auringossa kuin keskipäivän auringossa, kuten on useasti tullut kokeiltua. 

Ja koska vielä ei talvi ole ohi, ja halusin simppelimmän ulkoasun, tällainen suhteellisen vaivattomasti tekeytyi ja todella tyytyväinen olen lopputulokseen. 

Huomenna suunnataan Hukan ja Kelmin kera Tuusniemelle näyttelyihin. En itseasiassa tiedä mitä ajattelin kun ilmoitin ne sinne. Kummallakin turkki melko huonossa kunnossa, Kelmin häntä on aivan outo ja kaiken huipuksi, se ei suhtaudu kovin hyvin vieraisiin ihmisiin. Toivotaan, ettei hampaita näytetä ihan oma-aloitteisesti tuomarille.. Viikonlopun jälkeen ollaankin sitten loma kotona ja luultavasti lenkkeillään paljon. Eipä tässä muuta, pitäisi varmaan pakkaamaan ruveta.. Ihanaa ja aurinkoista lomaa kaikille, joilla se tällä viikolla on. (: 

Pieni isokorvainen huippu mudini <3

Aina ei voi onnistua

Tältä näytti vielä maanantaina. Viikko koostui jäätävistä vesisateista ja peilijäässä olevista teistä. Ei siis todellakaan lähdetty lenkille a) itse olisin mennyt nurin ensimmäisen parin metrin jälkeen ja b) koirat olisivat aivan varmasti rikkoneet itsensä juostessaan. Joten löhöttiin sohvalla ja katsottiin sarjoja Netflixistä. 

Viikonloppuna sunnuntai oltiin koko päivä Jyväskylässä, miten meni kemiaan kokeeseen lukeminen.. Lähdettiin ihan ajoissa jo ajamaan ja Vaajakoskella näytti siltä, että ollaan ihan hyvissä ajoin kisapaikalla. Mutta, eihän matkat olisi yhtään mitään ilman pieniä vastoinkäymisiä. Ajettiin väärin jostakin risteyksestä ja lopulta löydettiin perille tasan 10.00, rataantutustuminen 10.25. No, ehdin hyvin ilmoittautumaan ja noin vartin lämmittelemään ja sitten olikin kiire rataantutustumiseen ja vessaan. 

Ensimmäisenä oli hyppyrata, jolla oli kolme koirakkoa. Tiistain vireestä ja keskittymisestä ei jälkeäkään. Uusi halli, paljon koiria ja hälyä. Muuta ei oikeastaan tarvitakaan, jotta pikku mittelillä oli pää aivan pyörällä. Kepit haki neljä kertaa väärin ja muutenkin oli hyvin perässä vedettävä kaveri. Tyyppi radan jälkeen boksiin ja turisteilemassa oleva Kelmi hieman kokeilemaan lämmittelyesteille. Tätä tyyppiä ei häirinnyt yhtään mikään, tärkeintä oli ehdottomasti esteet. Alkaa todella hyvin kuunnella ohjausta, tosin putkeen ei voi nähtävästi mennä toiseen päähän. Kun keksi, että menen tänne päähän, niin toiseen päähän meneminen oli kauhean vaikeaa. 

Ennen seuraavaa rataa ehdittiin käydä kahvilla ja kuvasin hetken maksien B- agilityrataa. Sama rata meillä ja hetken ennen rataa otin Hukan boksista ja yritettiin kovasti saada virettä nousemaan, mutta samanlaista hidastelua oli tämäkin rata ja keppejä haettiin jälleen monen monta kertaa. 

Hetken oli jälleen boksissa radan jälkeen, mutta maksien radan aikana leikittiin lämmittelyesteillä ja saatiin taas tekemisen iloa touhuun. Kolmas ja viimeinen agilityrata meni tähän astisista ehdottomasti parhaiten. Kivalla vireellä lähti ja alkurata menikin tosi hyvin. Sitten homma meni taas pipariksi. Yhden esteen tuli ohi ja vire oli taas historiaa. Keppejä mietittiin jälleen hetki jos toinenkin. Tuloksina kaikilta radoilta hylly. 

Ihan paska reissu ei kuitenkaan ollut, kisapaikan lähellä oli skeittiparkki, joka oli koristeltu upeilla graffiteilla. Kuvat ovat hieman kiireessä otettuja räpsyjä ja linssikin meni aivan huuruun kesken kaiken syystä x. Kyllä siellä muutama kappale hyviäkin sattui joukkoon. Kisojen jälkeen suunnattiin keskustaan syömään ja oli kyllä hauskaa iltapäivä! Vielä illalla ennen kotiin menoa käytiin äidin kaverilla kylässä. Loppujen lopuksi oli todella hauska päivä, vaikka kisat menivätkin hieman niin ja näin. Lisää kuvia täällä.

Mä oon pikkusen toivoo, kun sä et usko voittoon

Koeviikkon tunnittomalta päivältä hei vaan! Tiistaina Hukan kanssa oli treenit, ja voi vitsi sillähän on aivan älyttömästi vauhtia ja vire säilyi tosi hyvin vaikka itse sähläsin ohjauksien kanssa kerran jos toisenkin.. Tästä voisi sitten syyttää vaikka keskiviikon matikan koetta, joka kummitteli treenien ajan mielessä. Ja juoksukenkiä, jotka kätevästi jätin kotiin ja juoksin painavissa goretex talvikengissä. Vedettiin rata, joka muuten oli aivan älyttömän ihana, kisamaisesti loppuun asti ja sen jälkeen korjailtiin pari kohtaa. Toisella kerralla oli taas tarkoitus mennä kisanomaisesti ja kouluttaja kuljeskeli radalla tuomarina. Tästä ei ottanut häiriötä, mutta joku kiva tuoksu hallissa ilmeisesti oli, ja hieman otti häiriötä kun seuraava ryhmä alkoi saapua paikalle. Oli kuitenkin todella kivat treenit ja tältä pohjalta lähdetään ihan luottavaisilla mielin sunnuntaina Jyväskylään kisoihin. Jospa sieltä se kolmas luva saataisiin. Oltaisiin hieman lähempänä "isojen poikien" luokkaa.

Mitäpäs meille muuta, koeviikko alkaa olla jo hyvin takana päin, vielä kemian koe maanantaina. Kelmin kanssa käytiin 26.1 tiistaina arkitoko kurssilla. Odotukset olivat ihan perustottiksessa, ohituksia yms. arkipäivässä tarvittavaa tottista. Yllätys oli siis suuri kun mentiin paikalle ja ensimmäisenä sanottiin, että koirat tuodaan yksi kerrallaan treenaamaan. Seuraava yllätys oli koulutustapa, nimittäin se ei ollutkaan sitä perinteisintä mihin ollaan totuttu, vaan operanttia koirankoulutustapaa, kosketuskepin avulla. Meillähän ei tietenkään sellaista ollut, mutta saatiin lainaksi kouluttajalta. Fiksu pieni mudi tajusi todella nopeasti mitä varten kepin päässä on pallo, enkä epäillytkään etteikö osaisi palloa tökätä, kun tökkii minuakin pohkeisiin ja reisiin huomiota hakiessaan. Älkää nyt vaan menkö käsittämään, että operantti koirankoulutustapa on pelkkää pallon tökkimistä, ei suinkaan. Todella mielenkiintoinen juttu kokonaisuudessaan ja kouluttaja kertoi opettaneensa oman koiransa tällä tavalla täyttämään pyykkikonetta ja nostamaan koirankupit tiskikoneeseen. Tänne mennään uudestaankin, vaikka tiukkaa kyllä tekee, Hukan treenit viidestä kuuteen Mikkelissä ja tämä seitsemästä kahdeksaan Mäntyharjussa.. Ehkä jotenkin saadaan järjestettyä, olisi tosi mielenkiintoista käydä tuo kurssi loppuun.
Kisoista mahdollisesti alkuviikosta lisää, jakso vaihtuu ihan kohta, joten mietitään miten aika riittää.

Kolme koiraa yhden hinnalla

Yleensä kun ostaa koiran, olettaa saavansa yhden. Niin luulin minäkin. Nyt kuitenkin huomaan olleeni täysin väärässä. Yhden koiran sijaan sain Kelmiä ostaessani kolme, yhdessä koirassa onkin kolme koiraa. Tähän ei ihan joka päivä törmää. Ei tässä sinänsä valittamista, mutta muutama luonteenpiirre olisi vähemmän ilman näitä kahta ylimääräistä ilmaiskappaletta. 

Tässä ihanin koira näistä kolmesta. Hän on nimeltään SisäKelmi. SisäKelmi on oikea pieni enkeli. Todella miellyttämisenhaluinen ja seurallinen. Hakeutuu aina ihmisten läheisyyteen ja mieluisin nukkumisasento on kainalossani, pää poskeni vieressä. Hän on myös erittäin huomionhakuinen. Huomiota haetaan mitä erikoisemmin keinoin. Päästelemällä erinäisiä ääniä, jotka muistuttavat enemmän kissaa tai oravaa kuin koiraa. Toinen suosiossa oleva keino on kuonolla pohkeiden ja reisien tökkiminen. Tätä käytetään erityisesti kun laitan housuja tai sukkia jalkaan. Seurallisuus näkyy eniten siinä, ettei minnekään pääse ilman koiraa. Tyyppi nukkuu sängyllä oikein tyytyväisenä, mutta kun näytän minkäänlaista merkkiä toiseen paikkaan siirtymisestä, koira on sekunnissa hereillä ja valmiina toimintaan. "Hei mihin sä meet?? Mä tuun mukaan!!" Ja joka paikkaan seurataan uskollisesti aivan kannoilla. Vessaankin olisi tulossa, jos vain pääsisi. Parasta seuraa kylminä talvipäivinä kun maataan viltin alla ja katsotaan telkkarista jotakin sarjaa maratonina. 

This picture says it all.. Tämä kaveri tässä on UlkoKelmi. RIP rauhalliset ja rentouttavat metsälenkit. Nämä ovat täysin pois suljettu vaihtoehto kun UlkoKelmi on maisemissa. Ulos päästessään tyypiltä katoaa korvat aivan totaalisen kokonaan. "Ei korvia, ei korvia, ei häntää laisinkaan.." sopii paremmin kuin uskottekaan tähän koiraan. Haukkumisen määrä on käsittämätön. Jos sitä nyt edes voi haukkumiseksi kutsua. Koira kiljuu kuin syötävä sika ja juoksee kuin päätön kana. Kaikki komennukset näyttää menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olettaen tietysti, että edes niitä kuulee oman kiljumisensa yli. Pahimpina vikoina toisten koirien paimennus. Ja tätähän ollaan harjoiteltu, ihan oikeasti, toooooooodella paljon. Ei vaikutusta. Kun koira ei kuule eikä nää, ei voi mitään järjellistä aivotoimintaa odottaakaan. Lenkillä muutaman kerran tyypin totaalinen alistaminen on välttämätöntä. Tämän jälkeen viisi minuuttia luimistelee sivulla ja sitten aivot nollautuvat. Sitten ei enää muistakaan, että ei saanut paimentaa koiria, eikä varsinkaan enää kuuntele. Toivottavasti osoittautuu ohimeneväksi murkkuiän vaiheeksi, joka on tyypillä aika voimakkaasti esillä. 

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, tämä hullunkiilto silmissä juokseva kaveri on AgilityKelmi. Tosiaan, hullunkiilto silmissä mennään ja se syttyy välittömästi halliin tullessa, aivan viimeistään esteitä nähdessä. Ja sitten kun päästään vapaaksi juoksentelemaan esteiden väliin, voi sitä riemun määrää! Putket ovat tietenkin aivan upeeta mahtavaa ihanaa. Tähän niitä kuuluisia pinkkejä yksisarvisia ja sateenkaaria. Sitten kun yritetään aloitella oikeasti treenaaman ajatuksen kanssa, koiran aivot naksahtavat agility asentoon. Tämän jälkeen ei paluuta ole. Korvat toimii, toisin kuin UlkoKelmin kanssa. Siihen se sitten jääkin. Ohjausta ei kuunnella, ei käskyjä vaan juostaan kiljuen lähimpään putkeen ja saatetaan matkalla hypätä muutama este. Kun yrittää kertoa että, hei tehtäiskö näin, haukkuminen yltyy ja mukaan tulee ylös-alas pomppinen ja hihojen näykkiminen. Onneksi tätä ollaan saatu hyvin jo kuriin, korvien ja aivojen välinen viestintäkin näyttää parantuneen. Ohjaukseen tulee jo huomattavasti paremmin, mutta tekemistä tässä on. Valittaa ei kuitenkaan voi, minulle luvattiin haastetta ja sitä sain. Koko rahalla.

Mitään en kuitenkaan tästä tyypistä muuttaisi. Näistä kolmesta eri koirasta muodostuu suuresti rakastamani Kelmi, jota en vaihtaisi mihinkään. Kaikillahan sanotaan olevan se "elämänsä koira". Tämä on ehdottomasti minun! <3

Baby it's cold outside

Mitä meille kuluu? Ulkona on kylmää ja lumista. Ja todella kaunista. Tosin -25-30 asteen pakkaset eivät minua miellytä eikä kyllä koiriakaan. Kelmin pienet tassut ovat aivan jäässä viiden minuutin jälkeen ja ohut fleecetakki ei varmaankaan näillä pakkasilla riitä. Ongelma on lähinnä paksujen toppatakkien hinta, ei minulla ole varaa maksaa seitsemää tai kahdeksaa kymppiä koiran takista, kun itselle saa samalla hinnalla takin alennuksesta. Onneksi kuitenkin sisällä on lämmintä. Koirien ulkoilu on viime viikolla rajoittunut nopeisiin ulkona käymisiin. Treeneihin oli Hukan kanssa tarkoitus mennä, mutta lopulta ei saatu kyytiä, joten täytyi jättää välistä,

Hieman erilainen viikko oli kyllä muutenkin. Äiti lähti perjantai- iltana lautalla Viroon ja sieltä ajoivat miesystävänsä kanssa Puolan ja Saksan läpi Ranskaan. Äidin kaveri oli suurimman osan viikosta täällä "hoitamassa" minua, mutta hänelläkin oli töitä niin myöhään, että ruuan laitosta ja talon lämmittämisestä täytyi itse huolehtia. Onnea on kaverit, jotka pitivät viikolla seuraa. Senni oli viikonlopun yli täällä ja noh, katseltiin leffoja, tehtiin ruokaa, leivottiin ja käytiin kerran jopa ulkona kävelemässä. Tiistaina Inka tuli yöksi ja jälleen ruuan laittamisen ja lämmittämisen jälkeen täytyikin tehdä äidinkielen asiantuntija artikkelia. Kivaa oli silti, ja ei ainakaan tarvinnut yksin olla. 

Nyt viikonlopuksi pakkaset onneksi lauhtuivat ja eilen olikin vain -9. Valmennukset alkoi taas ja eilen oli ensimmäinen. Ideana oli testata koiran puolisuuseroja. Kaksi erilaista rataa, toinen ohjattiin kokonaan vasemmalta ja toinen oikealta. Molemmilla puolilla piti käyttää samoja ohjauksia ja radat kellotettiin. Ensimmäisellä yrityksellä Hukka ei suostunut menemään putkiin?? Käytiin pienellä tauolla ja yritettiin sitten uudestaan paremmalla menestyksellä. Lopulta saatiin molemmat radat läpi ja eroa ajoissa ei ollut juuri ollenkaan. Oikean puoleinen rata 15,47 ja vasen 15,28. Tästä sitten suuria johtopäätöksiä, koiralla ei ole jumeja kummallakaan puolella ja itse osaan ohjata molemmilta puolilta yhtä hyvin :D

Toisella kerralla tehtiin alempana oleva rata, ja taas oli ongelmia mennä putkiin.. Tosin ohjaaja voisi muistaa ohjata loppuun asti, koska kerkeää kyllä juosta muille ohjauksille.. Päästiin kuitenkin rata loppuun kunnialla. Kepit menee tosi hyvin ja puomin kontaktitkin alkaa näyttää ihan oikeilta juoksareilta. Jes! Nyt kun saadaan vielä tämän vuoden lisenssi ostettua, ilmoittaudutaan ehdottomasti Jyväskylään 7.2 kisoihin. Sehän sattuu keskelle koeviikkoa ja maanantaina on kemian koe, mutta automatkathan ehtii hyvin lukea?

Tietenkään Kelmiä unohtamatta, rääpäleen turkki alkaa vihdoin näyttää paremmalta! Eilen päästiin senkin kanssa hieman treenaamaan. Onneksi on Tuija neuvomassa, taas tuli monta juttua esiin, jotka olen tehnyt aivan väärin. Tehtiin Kelminkin kanssa tuota puolisuusero tsydeemiä. Vasemman puoleinen rata oli vähän harjoittelua, mutta oikean puoleinen meni ihan superhyvin! Siis kun ohjaaja muisti näyttää pennulle ponnistuspaikan eikä estettä. Hieman erilaista ohjata ihan pentua, kuin Hukkaa. Karkasi kyllä putken kasipäähän, vaikka toiseen päähän oltiin menossa, mutta jälleen ei voi muuta sanoa, kuin että tuosta tulee aivan huippukoira.