Maalla on mukavaa

Meidän viikonloppu kuvina, suoraan puhelimesta tietysti. Perjantaina Inka tuli koulun jälkeen meille, parhautta kaverit joilla on rankka työviikonloppu edessä ja silti tulee meille "vaan" koska mulla oli synttärit. Kokonainen 17- vuotta perjantaista lähtien, jotenkin oudolta tuntuu.. Ensi vuonna toivon mukaan omistan ajokortin. Juotiin Tallinnasta jäänyt Frozen kuohujuoma, syötiin jätskiä ja veneiltiin vastarannalle ottamaa kuvia. Tästä ei valitettavasti ole kuvia, paitsi Inkalla kamerassa, niitä ehkä myöhemmin. 

Lauantaina leivoin mutakakun ja oikeastaan katsottiin koko päivä telkkaria.. Meinasin kyllä mennä ulos lukemaan, mutta huomasin, että kirja oli jäänyt koululle biljardipöydän vieressä oleville tuoleille :D Hyvää mutakakkua tuli, ja sohvalla on aina kiva makoilla. No ei, käytiin me kävelemässä illalla viisi kilsaa koirien kanssa. 

Tänään käytiin ensin yksien tuttujen mökillä, sitten haettiin Kelmille tarhaan koppi ja sitten vielä toisten tuttujen mökille. Kun kotiin selvittiin, lähdin melomaan kanootilla Hukan ja Kelmin kanssa ja sitten vielä sain huippuidean lähteä juoksemaan. Varmaan saan olla ylpeä kun juoksin päälle kaksi kilometriä lyhyellä hengähdystauolla ja hieman pidemmällä koirien juottamis/uintitauolla. Nyt vielä saunaan ja jotain olisi ehkä hyvä syödäkin. Ihanan kesäinen viikonloppu, nautin!

Hattu elämän pituisella matkalla

Yksi parhaista ostoksista joita Tallinnassa onnistuin tekemään. Parissa päivässä syntynyt hattuaddiktio hämmentää itseänikin. Mutta kerta noin kiva hattu on olemassa, täytyyhän sitä käyttää. Harmillisesti kuitenkin viime viikon säät ovat estäneet hatun käyttämisen, mutta viikonlopun aikana siitä ehdin kuitenkin muutamat kuvat räpsiä. Kyllä, pelkästä hatusta kuvia. :D Äitien päivänä käytiin Kissakoskella syömässä ja sen jälkeen suunnattiin Hukan ja Nallen kanssa tuttujen mökille. Hattu tietenkin myös mukana. Kelmi jäi kotiin, jotta Hukka saisi hieman lomaa rääpäleestä ja oppisi olemaan taas oma erillinen yksilönsä. Pidemmittä puheitta, postaus täynnä hattukuvia. Ja ihan muutama kuva Kissakoskelta. 

Turisteilua ja mätsäröintiä

5-6.5 vietettiin Tallinnassa Inkan kanssa. Torstaina lähdettiin klo 7.30 laivalla kohti Tallinnaa, päivä seikkailtiin vanhassa kaupungissa ja käytiin ihanassa kartanossa. (kuvassa) Hotellille saavuttiin hieman vailla kolme, noin vartti aikaa syödä jotain pientä ennen hierontaa. Tämän jälkeen tsekattiin kylpylä, jossa ei kyllä paljon kehumista ollut. Sauna jonka lauteet olivat lahoamispisteessä ja yksi uima-allas. Tämän jälkeen suunnattiin takaisin kaupungille ja yritin etsiä kenkiä, huonolla menestyksellä tosin. Alkuviikon huonosti nukutut yöt ja erityisen huonosti nukuttu edellinen yö, alkoivat tässä vaiheessa kostautua ja alkoi hiljalleen mennä hermot shoppailuun. Selvittiin kuitenkin vielä ihanaan keskiaikaiseen ravintolaan syömään. Ensivaikutelma tietenkin oli aivan surkea paikka, josta ei saa edes cokista. Sen sijaan sain kuitenkin aivan ihanaa puolukkamehua ja ruoka oli aivan huikeaa. Keskiaikaisista ravintoloista ehdottomasti paras, ja ainut, jossa olen käynyt, mutta tätä kokemusta on kyllä vaikea päihittää. Loppuilta vietettiin meren rannalla hotellin vieressä kuvaamassa auringonlaskua. 

Perjantai vietettiin kokonaan kaupungilla shoppailemassa ja kaikenlaista tarttuikin mukaan, tietysti ne edellä mainitut kengätkin ja niiden lisäksi "muutama" uusi vaate. Takaisin Suomeen laiva lähti 16.30 ja koti kotona oltiin joskus yhdeksän jälkeen. Muutama innokas koira oli odottamassa ja aika suorilta suunnattiin nukkumaan. Lisää Tallinnan kuvia luonnollisesti täältä. Pakolliset reissukuvat Inkan käsialaa. 

Ettei tästä nyt ihan kilometrin mittaista tule, käytiin lauantaina Kelmin ja Hukan kanssa Pertunmaalla mätsäreissä. Niin hieno ilma kuin olikin ja yleensä suosittu tapahtuma, oli todella vähän porukkaa. Selvittiin puolessa toista tunnissa pois, silloin alkoi best in show kehät pyöriä, eikä meillä sinne asiaa ollut joten en jaksanut jäädä katsomaan. Molemmat sai omissa luokissaan siniset nauhat. Kelmi käteltiin ulos, koska tuomari ei ollutkaan kiva kun yritti takapäätä kokeilla. Silti meni uudestaan häntä heiluen luokse toisella kerralla, mutta taas murrattiin kun käsi lähestyi takapäätä. Tähän siis treeniä tarvitaan. Hukka sijoittui sinisten kolmanneksi. Mätsärin jälkeen treffattiin Hannaa ja koiria omassa pihassa. Creisi oli minun silmään aivan hurjan reipas pentu ja no, olihan se nyt ihan söpökin. Kelmin kanssa en oikein uskaltanut ottaa riskiä ja pidin hihnassa melkeen koko tapaamisen ajan. Paitsi tietysti silloin kun joku päästi sen ovesta takaisin ulos. Ihan hienosti meidän rääpälekin sitten loppujen lopuksi käyttäytyi. Hieman varovainen olin silti, ettei pääsisi pentua säikyttämään. 

Eipä tässä mitään ihmeellisiä näiden lisäksi, treenaamaan olisi kauhea into, mutta treenikavereista/esteenkantajista on hieman pulaa :D 

Vanha Virransalmen silta - check

Ulos ei olla vieläkään päästy treenaamaan ja toko innostuskin meni jo menojaan. Johonkin täytyy kuitenkin kauhea treeni-into kohdistaa ja kerta nyt kevät on ja ulkona noin kivat kelit niin paras vaihtoehtohan olisi koirien kanssa juokseminen. Hieman laiska ihminen kun kuitenkin olen niin laitan pelkät koirat juoksemaan ja itse pyöräilen perässä. Pyöräily lähti oikeastaan pelkästään siitä, että sain odottamani Antassun paketin eräänä iltana ja ompelin koirille hihnanjakajan ja seisingin, juoksua ajatellen. Laji vaihtui kuitenkin lennosta pyöräilyyn. Ekalla kerralla oli Hukkakin mukana, mutta nopeasti kävi niin, että Kelmi veti Hukkaa seisingistä eteenpäin kun toinen lyhyine jalkoineen jaäivauhdista jälkeen. Loppumatka juostiin niin, että Hukka oli seisingillä kiinni hieman taempana hihnassa ja Kelmi hihnanjakaja hihnan jatkona edellä. Tämän jälkeen muutama kerta ollaan pyöräilty niin, että Hukka on erillisessä hihnassa pyörän vierellä ja Kelmi menee omia menojaan edellä. Tämäkään ei oikein meinaa onnistua, Kelmi juoksee niin nopeasti että Hukka jää vieläkin jälkeen. Siksipä pyöräilystä on tullut minun ja Kelmin yhteinen juttu. 

Pari päivää olen miettinyt, että olisi kiva käydä Kelmin kanssa pyöräilemässä lähellä olevalla Vanhalla Virransalmen sillalla. Tarkalleen en kuitenkaan tiennyt kuinka pitkä matka sinne oli ja mietitytti onko liian pitkä matka pienelle mudille juosta. Tähän asti ollaan pyöräilty kuuden kilsan pätkää parilla tauolla. Lähdettiin kuitenkin eilen sinne sillalle pyöräilemään ja muutaman juomatauon jälkeen päästiin perille. Siinä sitten räpsittiin kuvia ja palloiltiin ympäriinsä ja minua tietysti pelotti, että pöllö koira menee liian lähelle reunaa ja tippuu. Ilman sen suurempia vaaratilanteita päästiin lopulta paluumatkalle ja huomattavasti hiljaisemmalla vauhdilla kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Olin olevinani fiksu ja pysähdyin juottamaan koiraa pienen tien risteykseen, missä päästiin varjoon, ajatuksella "ei tästä kuitenkaan kukaan koskaan kulje". Joo ei koskaan, paitsi sillon kun seison koiran ja vesikupin kanssa keskellä tietä ja siinä sitten suurin piirtein heitän pyörän tienreunaan samalla kun yritän huolehtia koiran ja kupin turvaan. Perille päästiin kuitenkin ehjinä, mutta todella väsyneinä. Harvoin on noin väsyneenä tuota koiraa nähnyt, ikiparistotkin näköjään loppuvat joskus. 

Loppuun vielä kuvaoksennus reissulta, matkaa kertyi hieman päälle 10 km. 

What a day for feeling alive

Viime sunnuntaina oli tarkoitus mennä parin kaverin kanssa treenaamaan ekaa kertaa ulkokentälle. Suunnitelma kariutui sateen takia, sovittiin uudeksi päiväksi tiistai, ja yllättäen molemmat sairastuivat edellisenä iltana :D Treeni-into on valtava ja todella paljon haluaisin treenaamaan jo ulos kunnolla, varsinkin Kelmin kanssa voisi aloitella kontaktien ja keppien harjoittelua. Kontakteja ollaan toki harjoiteltu 2 on 2 off:ina sisällä portaissa, laatikoiden päällä yms, vaikka hävyttömän vähälle tämä kyllä on jäänyt. Nyt kun oma kenttä on sula, treenattiin keinulla niin, että kiertää kepin, hyppää keinulle ja pysähtyy 2 on 2 off:iin. Pennulla ei ole mitään hajuakaan miten tassujen pitää olla.. Useimmiten jää istumaan kontaktipinnalle ja katsoo tyhmänä, eikö tämä näin mennytkään? Lisää laatikkotreeniä siis tiedossa. 

Sen sijaan ollaan nyt muutama viikko keskitytty tokoon. Hukan kaukokäskyt edistyy hitaasti, mutta edistyy kumminkin. Välimatkaa ei voi olla paljon ja superpalkka heti kun nousee ensimmäisellä käskyllä istumaan. Toista käskyä ei tule, hetken tuijotetaan toisiamme silmiin jos vaikka tajuaisi nousta, lopulta vapautan ja otetaan uusiksi. Liikkeestä jäämiset sujuu tosi nätisti, seisomaan jäämisessä ottaa muutaman askeleen, mutta muuten todella hyvät. Noutoahan ei alokkaassa edes tarvitsisi, mutta tämäkin on jo opeteltu ja on yhä meidän bravuuri ja lempiliike! Paikalla makuuta ei olla muistettu tehdään pitkään aikaan, hups.. Viimeksi tämä meni kuitenkin niin hyvin (häviävän pienellä häiriöllä kotipihassa) että ei paljon treeniä tarvitse, tietysti häiriön alaisena eri juttu. Seuruu on pienellä pätkällä tosi hyvä, kovin pitkää en viitsi ottaa vielä kun kontakti tippuu niin helposti. Lelu toisessa kädessä kontakti pysyy paremmin, mutta niinhän ei kokeessa voi tehdä, joten pitää keksiä jotain muuta. Käännökset yleisesti ottaen hyvät, oikealle jätättää helposti hieman, mutta lelun kanssa tätäkin on korjailtu. Luoksetulot on vähän niin ja näin. Jos vauhti on hyvä, unohtaa tulla sivulle ja tarvitsee uuden käskyn. Jos tulee suoraan sivulle vauhti on yleensä hyvin matelevaa kun miettii jo sivulle tuloa. 

Kelmin kanssa ollaan tehty pieniä seuruu pätkiä käännöksillä ja ilman. Vasemmalle kääntyessä hyppää usein jalkaa vasten, oikealle menee hyvin. Yleisesti koiran paikkaa pitäisi ehkä saada hieman tiiviimmäksi ja seuraamiseen lähtemisen hypyt pitäisi myös karsia pois. Sivulle tulot ihan huikeita, on saanut todella paljon palkkaa sivulta ja tarjoaa hienosti itse. Liikkeistä pysähtymiset on myös alulla ja näyttää tässä vaiheessa tosi hyvältä, meni huomattavasti vähemmän aikaa tämän tajuamiseen kuin Hukalla. Seisomaan jääminen huomattavasti helpompi ja harvoin ottaa edes askelia käskyn jälkeen, mutta tarvitsee vielä pienen käsimerkin, tätä hiljalleen vähennetään. Paikalla makuu onkin sitten haastellisempi, usein karkaa ennen aikojaan tai ei jää ollenkaan makaamaan. Lyhyet pätkät sujuu suhteellisen hyvin. Ongelma onkin sitten koiran vierelle palaamisessa, jostain syystä väistää minua kun menen takaisin vierelle. Tehdäänkin sen takia erikseen pelkkää paikalla olemista josta saa palkan edestä ja vapautuksen sen jälkeen. Toisena harjoitellaan loppuosaa, eli jätä paikalleen ja kierrän takaisin vierelle, nämä pikkuhiljaa parempia. Luoksetuloissa hieman epävarma saako lähteä paikaltaan käskyn jälkeen, muuten hyviä. Sivulle tulo on niin vahva eikä vauhdinkaan kanssa ongelmaa. Kaukot suuniilleen samassa tilanteessa kuin Hukan. Edistyy hiljalleen, mutta välimatkaa ei voi olla paljon. Noutoa ollaan myös tehty osissa. Haastavinta on tulla sivulle kun kapula on toisessa kädessä, mitäs opetin leikin varjolla kapulan pitämisen.. Toinen haaste on paikalla odottaminen kapulaa heitettäessä. Nämä kuitenkin jo parempia. Hakee ja tuo hyvällä vauhdilla. Sivulle tuleminen sitten taas haasteellisempi osio. Nämäkin kuitenkin jo paljon parempia. 

Ja siis nämä tietysti aivan omia mielipiteitäni ilman mitään kummempaa kokemusta lajista. Pitäisi varmaan päästä jonnekin valmennukseen tai edes saada joku asiasta ymmärtävä katselemaan ja kommentoimaan. Mutta ehkä me joskus vielä sinne kokeisiinkin uskalletaan :D 

Pitäähän näitä luontokuviakin jonnekin saada.. :D

Vuoden vanha termiitti

Kukapa olisi uskonut että Kelmistäkin joskus tulisi "aikuinen", "järkevä" koirakansalainen. Ihan uskomatonta miten noin pienestä karvapallosta on kasvanut järjettömän sekava murkku, joka ei pysy nahoissaan kun tajuaa, että kohta muuten treenataan. Tullessaan se tosiaan oli pieni surkea vikisevä mytty karvaa ja hengaili enimmäkseen minun sängyssä, minne se piti nostaa, koska ei raukka vielä pystynyt hyppäämään. Kauhea itku alkoi heti kun liikuin parin metrin päähän. Pari päivää meni tiukasti kantapäillä juosten ja vikisten kun hetkeksikin jäi yksinään jonnekin. Sen jälkeen kyllä reipastui huomattavasti ja Hukasta tuli ehdoton idoli. Hukkakin osasi käyttäytyä oikein mallikkaasti pennun kanssa ja leikki todella nätisti. 

Jonkun kuvanmuokkaustaidot ilmeisesti ovat olleet hieman hakusessa vielä tähän aikaan..

Näissä kuvissa sillä on näköjään vielä karvatkin ja häntäkin näyttää normaalilta :D Mitähän tässä välissä oikein tapahtui? 

Tuleva super agilitykoirani, joka aina lyö päänsä pöytään kun ei tajua katsoa eteensä. Pentueen ainoa pentu joka heti kameran nähtyään tunki kuononsa aivan linssiin kiinni. Poseeraus sujuu nykyäänkin yhtä hyvin, täydellinen valokuvaajan koira! Bravuuri on myös kaikkien mahdollisten lelujen kantaminen sängyn reunalle kun yritän lukea kokeisiin. Tämän jälkeen tuijottaa suoraan silmiin tasan niin kauan, että heitän jonkin leluista. Sen pidemmittä puheitta, onnea Kelmi yks vee! <3