Ulos ei olla vieläkään päästy treenaamaan ja toko innostuskin meni jo menojaan. Johonkin täytyy kuitenkin kauhea treeni-into kohdistaa ja kerta nyt kevät on ja ulkona noin kivat kelit niin paras vaihtoehtohan olisi koirien kanssa juokseminen. Hieman laiska ihminen kun kuitenkin olen niin laitan pelkät koirat juoksemaan ja itse pyöräilen perässä. Pyöräily lähti oikeastaan pelkästään siitä, että sain odottamani Antassun paketin eräänä iltana ja ompelin koirille hihnanjakajan ja seisingin, juoksua ajatellen. Laji vaihtui kuitenkin lennosta pyöräilyyn. Ekalla kerralla oli Hukkakin mukana, mutta nopeasti kävi niin, että Kelmi veti Hukkaa seisingistä eteenpäin kun toinen lyhyine jalkoineen jaäivauhdista jälkeen. Loppumatka juostiin niin, että Hukka oli seisingillä kiinni hieman taempana hihnassa ja Kelmi hihnanjakaja hihnan jatkona edellä. Tämän jälkeen muutama kerta ollaan pyöräilty niin, että Hukka on erillisessä hihnassa pyörän vierellä ja Kelmi menee omia menojaan edellä. Tämäkään ei oikein meinaa onnistua, Kelmi juoksee niin nopeasti että Hukka jää vieläkin jälkeen. Siksipä pyöräilystä on tullut minun ja Kelmin yhteinen juttu.
Pari päivää olen miettinyt, että olisi kiva käydä Kelmin kanssa pyöräilemässä lähellä olevalla Vanhalla Virransalmen sillalla. Tarkalleen en kuitenkaan tiennyt kuinka pitkä matka sinne oli ja mietitytti onko liian pitkä matka pienelle mudille juosta. Tähän asti ollaan pyöräilty kuuden kilsan pätkää parilla tauolla. Lähdettiin kuitenkin eilen sinne sillalle pyöräilemään ja muutaman juomatauon jälkeen päästiin perille. Siinä sitten räpsittiin kuvia ja palloiltiin ympäriinsä ja minua tietysti pelotti, että pöllö koira menee liian lähelle reunaa ja tippuu. Ilman sen suurempia vaaratilanteita päästiin lopulta paluumatkalle ja huomattavasti hiljaisemmalla vauhdilla kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Olin olevinani fiksu ja pysähdyin juottamaan koiraa pienen tien risteykseen, missä päästiin varjoon, ajatuksella "ei tästä kuitenkaan kukaan koskaan kulje". Joo ei koskaan, paitsi sillon kun seison koiran ja vesikupin kanssa keskellä tietä ja siinä sitten suurin piirtein heitän pyörän tienreunaan samalla kun yritän huolehtia koiran ja kupin turvaan. Perille päästiin kuitenkin ehjinä, mutta todella väsyneinä. Harvoin on noin väsyneenä tuota koiraa nähnyt, ikiparistotkin näköjään loppuvat joskus.
Loppuun vielä kuvaoksennus reissulta, matkaa kertyi hieman päälle 10 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti