What are you waiting for?

Jaa.. Kuopion kisat. Olisin mieluummin ottanut ne kaksi hylkyä mitkä melko varmasti oltaisiin saatu, kuin mennä kisapaikalle noin tuntia aikaisemmin vain kuulemaan, että emme voi kisata ollenkaan. Ja tämä johtui mistä? Kaikella kunnioituksella eläinlääkäriämme kohtaan, kiitos kun kirjoitit rokotuskorttiin väärän päivämäärän milloin rokotukset vanhenevat. Nallen rokotuskortissa siis lukee tälläkin hetkellä että toinen rokotuksista menee vanhaksi 30.4.2014 vaikka itse tarkastin rokotteen jälleenmyyjältä tai miltä lie sivulta, että rokote on kolme vuotta voimassa. JA toisen rokotuksen kohdalla on aivan oikea päivämäärä eli 30.4.2015. Muihin kisoihin ollaan kyllä päästy, rokotuksen tarkastajat ovat vain todenneet että tässä on väärä päivämäärä ja päästäneet kisaamaan. No, nyt ei sitten päästy koska oli väärä päivämäärä rokotuskortissa. Mitä järkeä oikeasti olisi laittaa koiralle toinen rokotus joka on vain kaksi vuotta voimassa ja toinen kolme? Ei yhtään mitään.

Ehkä tämä nyt riittää siitä valittamisesta, hankitaan sitten ennen Lahden kisoja eläinlääkäriltä todistus jossa lukee että rokotus on voimassa ja uusitaan sen jälkeen koko rokotukset.

Tämän selkkauksen jälkeen voitte kuvitella, ettei tehnyt mieli olla minkäälaisissa tekemisissä koko agilityn kanssa saman päivän aikana. No, kuitenkin aikani rauhoituttuani päätin viedä Hukan treeneihin, koska koko päivä oli kuitenkin vaan istuttu autossa ja edellinen päivä myös. Tämä osoittautui todella hyväksi päätökseksi, en voisi taas olla ylpeämpi tuosta rääpäleestä. Tosin oma ohjaus ja radan seuraaminen.. ei mitään hyvää sanottavaa siitä. Kesken rataa keppien jälkeen unohdin täysin missä rata menee ja mihin pitää jatkaa ja jäin pyörimään siihen paikalleni.. No löydettiin kuitenkin oikea este lopulta ja loppuradan ohjaus meni ihan hyvin. A:n kontaktit alkaa näyttää jo paremmilta, vaikka laskeutuminen onkin todella hidasta kun koira miettii sitä pysähtymistä. Treeniä, treeniä.. Muuten saadaan vieläkin kuulla erinomaisista kontakteista ja kehujahan on aina kiva kuulla, eikö?

Ja aiemmin mainitsemani Lahden kisat. 7.2 eli ensi lauantaina olisi tarkoitus startata Hukan kisaura. Ellen sitten itse jänistä. Nalle on myöskin sinne lähdössä jos nyt viimein vaikka saataisiin se luva tai kaksi.

Tänä lauantaina olisi varmaan ollut MAHinkin treenit (sunnuntaina hallilla oli valmennus), mutta oma jaostomme oli vuokrannut hallin Kouvolasta joten menimme sinne treenaamaan. Oikein kiva rata, vaikkakin siellä oli pari hankalampaa ohjauskohtaa, ja kuten yleensäkin koiran kanssa mennessä unohdin täysin suunnittelemani ohjauksen, kompastuin koiraan yms. koska itse olin myöhässä ohjauksessa. Hukan kanssa varmisteltiin A:n kontakteja ja keppien kanssa oli ongelmaa. Hakee hienosti oikeaan väliin, mutta radalla kun juoksee niin kovaa, ei ehdi kääntyä seuraavaan väliin ja juoksee ohi. Sittemmin tajusin, että tämäkin johtui omasta ohjauksesta ja sen korjattuani saatiin kepit menemään oikein hyvin. Yritettiin saada myös mahdollisimman kisamaisia treenejä, pyysin aina jonkun radalle haahuilemaan ja leikkimään tuomaria, eikä Hukka välittänyt yhtään. Paitsi silloin tietenkin kun itse kadotin radan ja koira pääsi sen takia haahuilemaan. Rengasta myös treenattiin, sen kanssa on joskus käynyt niin että koira ei menekään keskeltä rengasta, mutta nyt sujui oikein hyvin tämäkin. Saatetaan suoriutua ihan kunnialla noista kisoista kunhan itse muistan ohjata kunnolla.

Nallen kanssa keppejä, keppejä ja vielä kerran keppejä. Laitettiin etupalkka, tällä kertaa lihapulla ja kyllä muuten meni ja kovaa. Ongelmaksi muodostuikin lähinnä se, kun minä menen keppien vasemmalle puolelle ohjaamaan. Koirahan tietysti tulee perässä, eikä tajua että pitäisi oikeasti olla toisella puolella aloittamassa. No, laitettiin etupalkka ensimmäiseen keppiväliin ja minä ohjasin vasemmalta puolelta ja hetken päästä alkoi tajuamaan mihin väliin pitää mennä. Tietysti tehtiin myös kokonaisena kepit tämänkin jälkeen, ettei jäänyt luuloa että ensimmäiseen väliin mennessä saa palkan eikä tarvitse jatkaa. Puomi on vieläkin hieman epävarma, koska luulee sitä keinuksi ja jää odottamaan sen laskeutumista. Toivottavasti ei ole kuitenkaan niin hidas, että hävitään paljon aikaa, koska muutenkin ollaan bordercollieihin verrattuina melko hitaita, vaikka nykyään jo paljon paljon nopeampi kuin joskus ennen. Radalla tuli esiin kumma ongelma keppien kanssa. Vaikka muuten hakee melko hyvin oikean välin, nyt lähti aina toiseen väliin. Putkesta kepeille ei ilmeisesti ole kummankaan koiran juttu. Tätä korjailtiin aikamme ja saatiin viimein sujumaan. Muu rata meni Nallen kanssa melkein jopa paremmin kuin Hukan kanssa jos näin edes uskaltaa sanoa. Erityisen ylpeä olen Nallesta senkin takia, että tämä ko. halli oli sellainen halli jossa ollaan kahdesti vai kolmesti käyty kisoissa ja yhdelläkään kerralla ei ole suostunut liikkumaan ollenkaan.

Yhteenvetona nämä olivat kuitenkin parhaat treenit aikoihin molempien koirien kanssa ja alan pikkuhiljaa uskoa Nallen mahdollisuuksiin saada se luva.

Loppukevennyksenä takit jotka ompelin koirille. Froteesta tehty ja kiinnityksenä yksinkertaisesti tarranauha. Näidenhän piti olla valmiit jo viime kesäksi, mutta juuri sopivasti ompelukone hajosi ja nyt vasta oli taas aikaa ommella ne loppuun. Hukan takki on erivärinen johtuen siitä, että samanvärinen pyyhe loppui kesken ja samaa väriä ei tietenkään enää ollut kun menin ostamaan uutta.

Niin, ja meidät löytää nykyään myös Instagramista. Itseasiassa ollaan siellä oltu pidemmänkin aikaa, mutta aina se sitten unohtuu ilmottaa.. Siellä olen ehkä hieman aktiivisempi kuin blogin puolella, joten kaikki tsekkaamaan @ajanhukkaa !

I bet my life for you

Ihanaa, meillä on jälleen kunnon pakkaset, auringonpaiste ja uskomattoman kauniit maisemat! Harmi vaan, että istun saksantunnilla oppimassa milloin tulee zum, milloin zur, milloin zu ja milloin nach. Ja puhumme nyt siis siitä kun mennään paikasta johonkin tiettyyn paikkaan. Esim. Am Sonntag Hukka ist gegangen zum Hundeshcule nach Mikkeli. Suomeksi: Sunnuntaina Hukka meni koirakouluun Mikkeliin. Mikäpä olisi sen hauskempaa kuin opiskella tätä tunkkaisessa luokassa? Ei sitten niin mikään!

"Hui hitto mikä ihme toi on??"

Sunnuntaina siis oltiin Mikkelissä treeneissä. Ennen tätä käytiin keilahallin puolella ottamassa mukava alkuhiki ja syömässä raakoja ranskalaisia.. Onneksi kana joka ranskalaisten kanssa tuli, oli kypsää. Hallille saavuttiin taas jonkun aikaa ennen viittä, jotta ehdin treenata Nallenkin kanssa. Muu rata oli oikein kivan näköistä ja vauhti pysyi yllä, mutta ne kepit. Ne p*rkeleen kepit.. Niin hitaat kuin vaan voi olla. Oli etupalkka ja kiritin koko ajan silti koira kävelee tylsistyneenä kepit läpi. Palkkana oli kissanruokaa, joten pitäisi kyllä nirsollekin koiralle kelvat, mutta ei. Ei, niin ei. Ärsyttävintähän tässä tietysti on se, että ilmoitin sen ensiviikonlopuksi Kuopioon kisoihin.. Otsikkoon viitaten, luotan kuitenkin koiraan todella paljon ja nyt viikolla kun otettiin keppejä omassa pihassa lihapullan kanssa, niin kyllä sitä vauhtia sitten riitti vaikka muille jakaa. Kyllä ne kisat hyvin menee, luvaa mennään hakemaan ja ilman sitä ei tulla takaisin. 

Hukan kanssa saatiin odotella hieman pidempäänkin ennen omaa treenivuoroa. Ohjaajan kanssa katsottiin rata läpi ja sitä rataa. Sovittiin kuitenkin niin, että medi koirakot menee ensin omat kaksi vuoroaan läpi ja sitten vasta minit pääsevät radalle. Saatiin ihan rauhassa katsella muiden suorituksia, tai rauhassa ja rauhassa. Hukka oli ihan tulessa kun oli niin paljon "uusia" kavereita. Päästiin viimein omalla vuorolla radalle ja ehkä parhaat treenit ikinä! Tuntuu vähän siltä, että ton koiran kanssa niitä on aika paljon. Taas huippukepityksiä ja kuunteli ohjausta todella hyvin ja A:n pysähdyskontaktit toimi myös. Keinukin alkaa näyttää hyvältä, jopa sillä oikean kokoisella keinulla. Omaksi, suureksi, yllätykseksi sain kehuja ohjauksestani. :O Kädet kuulemma pysyy hyvin alhaalla ja ohjaus on kauniinnäköistä. Olen hyvin otettu tästä. :D Käsien kanssa on ollut ongelmia, joten hyvä kuulla että nyt näyttää hyvältä. 

Lauantailta vielä kuvia kun olin kylällä yötä hoitamassa Nunnua ja käytiin läheisessä pulkkamäessä (hups) heittelemässä palloa :D

Where's the nice in the nice try?

Niin, milloin minusta tuli kani ihminen? Ehkä silloin kun taloomme yhtenä kauniina iltana saapui kaksi syötävän suloista kani vauvaa. Toinen itseasiassa oli parin päivän vierailulla ja jatkoi pian matkaansa kohti Mikkeliä. En voi uskoa, että hetken harkitsin vakavissani kanin ottamista, mutta tulin yön jälkeen järkiini. Onneksi.. Mutta pakkohan sen on myöntää, on ne aika hellyyttäviä otuksia.

Harmaan jänötytyn elämää voi seurata siskoni blogin puolella.

Back to business ->

Sunnuntaina oltiin taas hallilla treenaamassa pitkästä aikaa. Otin Nallenkin mukaan ja mentiin tarkoituksella vähän aikaisemmin että ehdin senkin kanssa treenata. Sain siis vihdoinkin sen avaimen halliin, huippua!

Radalta oli joku viisas ilmeisesti pöllinyt numerot kokonaan, mutta hätä ei ole tämän näköinen, kehitin aivan oman radan ja jos saan itse sanoa niin melko hyvän sellaisen! :D Ongelma kohdathan tuon kanssa on keinun ja puomin erottaminen toisistaan ja kepit. Ensin kontakti ongelma, radalla oli siis molemmat ensin puomi ja sitten keinu. Puomille mentäessä hieman katseli että kumpis tämä nyt sitten onkaan, mutta nopeasti tajusi. Keinulle mentäessä ei epäröinyt niin paljon ja ei näyttänyt säikähtävän kiikkaamista, mikä on hyvä myös puomin kannalta, koska jos ei jännitä keinua, ei ole syytä jännittää puomia, loogista? Aloitettiin uudestaan paria estettä ennen puomia ja haettiin samalla vähän vauhtia. Nyt meni jo hyvää vauhtia puomille ja sen jälkeen keinullakaan ei epäröinyt.

Keppien kanssa oli enemmän ongelmia kuin koskaan.. Huoh. Tuli vähän sellainen olo, että ihan sama, jätän koko homman tähän mutta pari toistoa tehtiin kumminkin. Kokeilin vauhdin saamiseksi etupalkkaa, mutta ei toiminut toivotulla tavalla, karkaa kesken tekemisen hakemaan palkan ja tietenkään ei ollut ketään vahtimassa namia kun ei ollut ohjaajaa. Muuten meni _todella_ hitaasti tuskin kävelyvauhtia nopeammin ja monta kertaa meinasi jättää tekemisen kokonaan kesken, seisoi vaan ja katsoi tylsistyneenä. Saatiin kuitenkin pari siedettävää suoritusta ja lopetettiin siihen.

Viideltä saapui ohjaaja ja Nalle pääsi odottelemaan boksiin. Tunsin pientä ylpeyttä kun ohjaaja sitten laittoi numerot radalle ja se muistutti todella paljon oma keksimääni rataa. :D Ei mitään kummia ohjauskiemuroita, mitä nyt pari valssia sinne tänne. Saatiin Hukan (minun) keppiongelmat kuntoon, vaikka ne ei vakavia ollutkaan mutta ero on selkeästi huomattavissa ja suunta on todella paljon parempaan päin! Itse en siihen ollut kiinnittänyt paljon huomiota, mutta ensimmäisen "kepit" käskyn jälkeen alan kehumaan koiraa tyyliin, hyvin hienosti mennään mennään. Tämähän tietysti vain sotki koiraa joka ei muutenkaan ole niin varma kepeillä. Vaihdettiin siis kannustus kepitkepitkepitkepit- hokemaan ja tuli niin mahtavia kepityksiä, etten uskonut sen olevan mahdollistakaan. Loppurata oli helppo, puomin pysähtymiset on aivan mahtavat vieläkin ja se jopa pysyy siinä niin kauan että saa luvan jatkaa. Aalla tässä on kuitenkin hieman ongelmia, lasku on ilmeisesti niin jyrkkä ettei ehdi pysähtyä, tai unohtaa sen. Tähän tarvitaan siis paljon lisätreeniä. Minun valssauksen ajoituksetkin saatiin kuntoon, kiitokset hyvin tarkalle ohjaajalle.

Lopuksi tavataan vielä poro-Hukka! :D

Olen myös yrittänyt saada toko ryhmäpaikkaa MAHille, mutta nyt se on vielä kiinni siitä mihin ryhmään mahdollisesti päästäisiin. Meidän tasoiset ryhmät on molemmat keskiviikkona ja toinen alkaa 18.00 ja toinen 19.00. Mäntyharjun peräkylästä Mikkeliin on kuitenkin niin pitkä matka, että seitsemältä alkava on ehkä vähän liian myöhäinen, joten odotellaan suostuuko kukaan vaihtamaan myöhempään ryhmään jotta meille vapautuisi kuuden ryhmässä paikka. Olisin ikionnellinen ja enemmän kuin kiitollinen jos joku vaan suostuisi vaihtamaan ryhmää.

Hei kuuraparta!

Hieman myöhässä tämä postaus..

Loppiaisena siis MAH:n epikset lämpimässä hallissa. Niin luksusta monen vuoden kasvihuoneella tai maneesissa treenauksen jälkeen! Päätiin lopulta ottaa Nallenkin mukaan ja ilmoitin sen putki-hyppy luokkaan ja ykkösluokkaan. Hukka pääsi pelkälle putki-hyppy radalle.

Putki-hyppy rata oli melko yksinkertainen, alussa hyppy ja lopussa hyppy kaikki muut putkia. Hukkaa ihmetytti radalla oleva tuomari ja kävi sitä ihmettelemässä ja sitten kurkkasi putken pään josta oli juuri tullut. Hylkyhän siitä sitten tuli. Kuitenkin oli Hukankin osalta todella hyvä päivä sillä päästiin treenaamaan kaikilla kahdellatoista kepillä ja rääpälehän yllätti täysin ja meni oikein hienot kepit. Aiemmin on ollut ongelmia kun juoksen vierellä, mutta nyt sekään ei näyttänyt häiritsevän yhtään.

Nalle juoksi yhden hienon puhtaan radan ja toisella saatiin vitonen kepeiltä. Putki-hyppy radalla sijoittui maksien viidenneksi ja ykkösten radalla neljänneksi. Tajusin just tuloksia katsoessa että putki-hyppy radalla se juoksi alle ihanneajan ja ykkösten radalla vaan 9s yliaikaa, vastaan sitä normaalia noin puolta minuuttia :D Olen todella ylpeä siitä! Ykkösten radallakin olisi ehkä ollut mahdollisuus päästä alle ihanneajan jos olisin muistanut kertoa että ollaan menossa puomille, eikä keinulle. Pitää miettiä ehkä talvelle kisoja jos ei nyt mitään hallipelkoa keksi itselleen kehittää niin saattaisin saada sen jopa kakkosiin nousemaan.

Muut lähtivät kanikisoihin Klaukkalaan ja jäätiin koirien kanssa neljästään tänne metsän keskelle. Päivän piristys kuitenkin oli mahtava sää ja pari objektiivia jotka sain lainaan. Jos vaan olisi rahaa, tietäisin mihin ne käyttäisin. Ensin meinasin jättää kokonaan menemättä ulos, mutta satuin katsomaan oikeaan aikaan ikkunasta ulos ja lähdin kuitenkin.

Tämä kuva hieman epäonnistui, en ole koskaan ollut hyvä säätämään valotusta auringossa.. Maisemat kuitenkin olivat aivan upeat varsinkin kun oli tuota sumua vielä. 

Koirilla oli hauskaa jäällä niin kuin aina ja nuo lainaobjektiivit olivat niin huippuja, että näidenkään kuvien seassa on tuskin yhtään epätarkkaa tai muuten epäonnistunutta otosta.

Yksi asia kyllä on mihin paraskaan objektiivi ei vaikuta, nimittäin koirien saaminen katsomaan yhtä aikaa kameraan. Mission impossible. 

Toivottavasti pakkaset ja auringonpaisteet jatkuu pidempäänkin niin koulun jälkeenkin saattaa olla mahdollisuus saada kuvia.

New year, new challenges

Lunta. Pakkasta. Aurinko. Meillä on talvi! Vihdoin.

Nyt on ainakin kuvia, ollaan kävelty, kävelty ja kävelty vähän lisää. Ja joku oikeasti luulee että haluan loman jälkeen takaisin kouluun? En todella halua. Koko loman saanut kävellä koirien kanssa kunnon pakkasessa kun on oikeasti valoisaa ja sitten pitäisi istua valoisimmat ajat koulussa opettelemassa minkälainen hiiliyhdiste muovi on? Ei kiitos.

Uuden vuoden aatto meni aikoja sitten, mutta meiltäkin hyvää uutta vuotta kaikille karvatassuille ja omistajille!

Talvikin oli ja meni, nyt on pimeää, märkää, jäistä ja vettä sataa. Niin masentava sää, ettei todellakaan tee mieli lähteä ulos. Keinu treenit Hukan kanssa alkaa tuottaa näkyvää tulosta, tarvitaan kuitenkin roimasti enemmän varmuutta siihen, mutta kyllä se siitä. Muuten ollaan oltu täysin lomalla agilityn treenaamisesta, koska ohjaajatkin ilmeisesti halusivat joululomaa. Kumma juttu tollanen..

Loppiaisena kuitenkin on tarkoitus mennä MAHn epiksiin ainakin Hukan kanssa. mietitään nyt vielä pitääkö Nalle koko talven täysin taukoa vai vienkö senkin. Voi myös tulla siskon kanssa riitaa kumpi sitä sitten ohjaa.. Katsellaan sitä sitten myöhemmin. Hieman jännittää mennä treenaamatta kisoihin, mutta eikös se niin mennyt, että vain lahjattomat treenaa?