Kun uskot unelmiisi, alat kasvaa niitä kohti

Näinkin syvällisiä aiheita tänään. Oikeastihan meinasin vain kirjoittaa tälle vuodelle hieman tavoitteita. Ennen en ole tätä kokenut tarpeelliseksi, ollaan menty ihan vaan fiiliksen ja sen mukaan mitä elämä on sattunut tielle heittämään. Sain näinkin alkuvuodesta sen verran ajatuksia kasaan, että voisihan tässä nyt sitten jotain tavoitteen tynkää koota kasaan. Viime vuosi oli ehkä omalla tavallaan yksi opettavaisimmista ja samalla rankimmista tähän asti. Hukan kanssa kehityttiin agilityssä hurjasti ja pieni mudi rääpäle saapui terrorisoimaan meidän arkea. Rääpälehän se on vieläkin ja hyvin säälittävä sellainen. Viisas Kelmi päätti pudottaa suuren osan vähäisestäkin karvastaan näin talven varalle. Iho on muutenkin kuiva ja hilseilee, nyt syödäänkin Nutrolinin iho ja turkki öljyä ja Biotiin fortea ruuan seassa. Jos siis suostuttaisiin syömään sitä ruokaakaan. Aamu ruoka ei meinaa mennä millään itsepäisen koiran suusta alas ja usein joku muu ehtiikin kupille ennen kuin Kelmi päättää palata kuppinsa äärelle. Kaiken lisäksi se on muutenkin liian laiha ja häntäkin on aivan säälittävä. 

Tosiaan, loppiainen vietettiin Mikkelissä kisoissa, oli muuten aivan älyttömän kylmä. Onneksi oli tarpeeksi päällä ja hallissa kuitenkin se +10 astetta. Kelmi oli turisteilemassa ja oikein hyvin osasi käyttäytyä boksissa. Hukan kanssa tehtiin koko rahan edestä kaksi rataa ja molemmissa uusinnat. Onneksi tajusin ottaa nuo uusinnat, sillä koiralla oli hieman eriävä mielipide siitä, pysytäänkö lähdössä vai ei. Mölliradalla varasti siis lähdön ja sen lisäksi hyppäsi A:n kontaktin. Toisaalta, oma vika, en vaatinut sitä koskemaan, oletin vain, että muistaa. Eipä muistanut. Uusinnalla puhdas rata. Kisaavien radalla varasti taas lähdössä.. Mikähän tässä lähdössä nyt on, ei ole koskaan ennen varastanut. Muuten olisi tullut nollarata, mutta meilläpä olikin A:n alla putki ja eikös koira mennyt kolme kertaa A:lle ennen kuin tajusi että, "hei täällähän on tämä putki johon piti mennä". No, sen jälkeen heti vaikea keppikulma, jonka haki väärin. Saattaa olla myös taas oma vika, kun en ohjannut tarpeeksi hyvin. Uusinnassa löydettiin putki ekalla kertaa, jee, ja kepit haki myös oikein. Tosin sitten hyppäsi yhden välin ohi.. En lopulta edes jaksanut korjata tätä ja mentiin rata loppuun. Vaikka näillä radoilla ei sijoituttukaan, päästiin taas kisaamisen makuun ja vauhtia koiralla riitti. Lopputulemana, olen näihin mölleihin tyytyväinen ja tästä on hyvä jatkaa virallisiin! :)

Tavoitteet 2016

Hukka 

• Vuoden loppuun mennessä agilityssä kolmosiin
• TOKOA!!
• Tokonuoriin?
• Toko kokeita jos koira näyttää valmiilta
• jos koiran turkki sallii, näyttelyitä
• JSP osallistuminen, sijoituksia katsellaan sitten myöhemmin
• JEO?? tietysti riippuu miten kesätyöt antaa periksi, mutta olisi aivan huippua päästä juokkueeseen mukaan! 
• agilityvalmennuksia
• hihnakäyttäytyminen kuntoon!!

Kelmi 

• kuvaukset, etenkin hännän kohtalo tulee selvittää
• kepit ja kontaktit alulle
• järkeä mukaan agilityyn ja PALJON
• agilityyn ryhmäpaikka
• koirafrisbee kurssi
• koirafrisbeen harjoittelua
• paljon koirakontakteja
• totuttelua vieraisiin ihmisiin ja koiriin
• turkki kuntoon!
• kenties hieman tokoa

Pocket full of sunshine

Vuosi vaihtui kotona viiden koiran kera fonduuta syöden ja saunoen. Minulta jäi yöllä keitetyt nakitkin syömättä, kun nukkumatti ehti viedä mukanaan ennen kuin kaikki olivat ehtineet saunoa. Tinat jäi kokonaan valamatta, mutta hätä ei ole tämän näköinen, tinat valettiin lauantaina kun saatiin jälleen vieraita. Koirien kanssa tuli käveltyä parina päivänä. Kamera ulkoili myös ahkerasti lelujen saadessa kyytiä jäällä. Kuvassa olevat mudit ovat Kelmin äiti Armi ja sisko Fiini. Fiini keskellä ja Armi vasemmalla. Viisi päivää meni itseasiassa yllättävän nopeasti, eikä noita kahta ylimääräistä sisällä edes huomannut. Ulkona melu olikin sitten normaali potenssiin kymmenen. Kolmesta mudista lähtee yllättävän paljon ääntä..

28. päivä käytiin hallilla treenaamassa Kelmin ja Hukan kanssa. Hukka alkaa näyttää jälleen kisakuntoiselta kaverilta ja nyt pitäisi varmaan oikeasti ryhdistäytyä kisaamisen kanssa. Kontaktit eivät tuota enää ongelmia ja keinunkin kanssa on selkeästi reipastunut. Kontaktien kanssa katsottiin parhaimmaksi vaihtaa pysäytykset juoksuun, koska alkoi niin ylhäällä ja hidastamaan kontaktille, että hävittiin siinä huomattavasti aikaa. Välillä täytyi muistutella, että niihin tarvitsee silti osua, vaikka ei pysähdytäkään. Nyt sujuvat todella hyvin ja pitäisi varmaankin oikeasti niitä kisoja katsella, josko päästäisiin kesään mennessä vaikka kolmosiin asti :D No, ei nyt ehkä ihan, tietysti toivoa saa aina ja unelmia pitää olla. Kelmin kanssa tehtiin vähän välistävetoja ja putkirallittelua. Rääpäleellä alkaa olla jo hieman ajatustakin pelissä mukana, ehkä tästäkin vielä jotain joskus tulee. Loppiaisena ollaan menossa Hukan kanssa MAH:n mölleihin, joissa samalla ratkotaan seuramestaruus. Kelmistä en ole varma vienkö turistiksi vai en, tyypillä on nimittäin tapana hermostua pahemman kerran kun ei itse pääse radalle. Torstaina sitten muka pitäisi jaksaa taas mennä kouluun..

Näihin ihanan talvisiin ja aurinkoisiin kuviin on hyvä lopettaa ja toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta!

I'm dreaming of a white christmas

Jouluaatto oli ja meni, nyt on taas hetkeksi suklaata ja lukemista. Vieraat ehtivät jo lähteä ja viime päivät on mennyt hyvin leffoja katsellen ja ulkona kävellen, tietysti ollaan myös syöty oikein olan takaa. Lunta ei aatoksi saatu, eikä vieläkään näytä tulevan lunta. Tänään kuitenkin saatiin pakkasta ja aurinko! 

Näihin ihanan aurinkoisiin kuviin on hyvä lopettaa ja palata katsomaan leffaa. Ensi viikosta tulee varmasti hieman vauhdikkaampi kolmen mudin kanssa.. Siitä lisää sitten, mukavaa lomaa kaikille!

You can never be ready

Joululomalla ollaan, vihdoinkin. Perjantaina normaalin koulu päivän jälkeen oli lukiolla Puuroa yössä juhla, joka kesti hieman lauantain puolelle. Tämän jälkeen väsyneenä kaverille yöksi ja lauantai aamuna kiireessä, kymmenen minuuttia heräämisen jälkeen, Mikkeliin hoitamaan riiviö mudipentuja. Hieman ennen kuutta takaisin kaverille toiseksi yöksi. Kotona en siis ole ollut joululomalla vielä ollenkaan ja koirat varmaan hirttää mut kun menen kotiin, kun haisen kahdeksalle vieraalle koiralle. Kuvista näkee kuinka valkoinen joulu meille on tulossa.. Mikkelissä tosin lunta oli ja tiet täysin peilijäässä, mikä teki lenkillä käymisestä mielenkiintoisen kokemuksen. Tähän väliin muutama ylisöpö pentukuva. 

Tämä söpöliini lähtisi aivan varmasti meille, jos ei olisi narttu. Itseasiassa kaikki näistä voisin ottaa, mutta onneksi kaikki ovat narttuja. :D Ehkä tuossa yhdessä keskenkasvuisessa hälläpyörässä on hetkeksi tekemistä. Messarista ostettu takki, panta ja hihna on testattu ja todella tyytyväinen olen kaikkiin. Panta ja takki ovat vielä hieman isoja, mutta kasvaahan tuo vielä. Takki on todella hyvä, antaa koiran liikkua täysin normaalisti ja selkeästi lämmittää myös. 

Käytiin Kelmin kanssa tallilla katsomassa joulujuhlaa viime viikonloppuna ja tämän ylpeämpi ei voisi rääpäleestä olla. Alkuun hevoset jännitti ja vähän piti murista, mutta muutamalla komennuksella hiljeni ja seurasi vaan tarkkaan. Hieman aikaiseksi joululahjaksi ostin Kelmille kaksi koirafrisbeetä, ja ne on olleet todella kovassa käytössä. Kelmi tykkää ihan hurjasti, nyt pitäisi varmaan päästä jonnekin kurssille opiskelemaan lajia. Joululomaa menee kotona löhöillessä ja leffoja katsellessa, uudeksi vuodeksi tulee pari Tuijan koiraa hoitoon. Mitenhän pärjätään kolmen mudin ja kahden muuten vaan sählän koiran kanssa kuusi päivää.. Treenaamaan olisi tarkoitus mennä myöskin jonain päivänä ja alkuvuodelle pitäisi alkaa kisoja katsella.





Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Don't stop me now

Tonight I'm gonna have myself a real good time
I feel alive and the world it's turning inside out Yeah!
I'm floating around in ecstasy

So don't stop me now don't stop me
'Cause I'm having a good time having a good time

I'm a shooting star leaping through the skies
Like a tiger defying the laws of gravity
I'm a racing car passing by like Lady Godiva
I'm gonna go go go
There's no stopping me

I'm burning through the sky yeah!
Two hundred degrees
That's why they call me Mister Fahrenheit
I'm trav'ling at the speed of light
I wanna make a supersonic man out of you

Don't stop me now
I'm having such a good time
I'm having a ball
Don't stop me now
If you wanna have a good time
Just give me a call

I'm a rocket ship on my way to Mars
On a collision course
I am a satellite I'm out of control
I am a sex machine ready to reload
Like an atom bomb about to
Oh oh oh oh oh explode

Don't stop me now
I'm having such a good time
I'm having a ball
Don't stop me now
If you wanna have a good time
Just give me a call

- QUEEN

Hello from the other side

Olisihan se nyt ihan oikeasti pitänyt arvata, ettei minulla riitä aika joulukalenterin pitämiseen. Ideakin tuli niin nopeasti parissa minuutissa, ettei sitä kerennyt edes kunnolla suunnittelemaan. Lukio vie aivan kauhean suuren osan ajasta ja kun kotiin pääsee viiden maissa, on jo ihan pimeää ja tuntuu, että nukkumaan pitäisi käydä. Lenkille ei todellakaan tee mieli lähteä kylmään, pimeään ja sateiseen joulukuuhun. No, tähän kuitenkin yritetään saada muutosta tehtyä, sillä nyt koirillakin on kunnon heijastinliivit ja Messarista tarttui mukaan Hurtan heijastinhihnoja kaksi kappaletta. Hukalla olikin jo valmiiksi kunnollinen hihna, Kelmille piti ostaa uusi pureskellun tilalle ja Nallella tällaista ei ollut ollenkaan. Treeneissä ollaan Hukan kanssa käyty ja nyt alkaa taas pikkuhiljaa näyttää siltä, että kisoihin voisi suunnitella menevänsä. Kelmin kanssa ollaan opeteltu kotona temppuja ja hieman tokoa treenattu. 

Messarista tosiaan tarttui mukaan yhtä sun toista, tarpeetonta ja tarpeellista. Kelmille hihna, panta, kevythäkki, Ke-Hu ja fleecetakki. Dentastixejä kolme laatikollista, Planet Petiltä nameja kolme pussia, B.A.R.F. raakaruokaa ja Nallelle hihna. Lisäksi vielä siihen tarpeeton kategoriaan sisältyvä puinen kyltti "Koirat ovat kuin karkkia.. Yksi ei riitä mihinkään!" 

Viime vuosiin verraten selvisin kyllä aika vähällä tarpeettoman tavaran määrällä, suunnitelma oli hakea kaikki tarvittava ja sen jälkeen lähteä pelkästään kuvaamaan. No, kevythäkki ei oikeastaan ollut suunnitelmissa, mutta joskus toisen sellaisen tarvii kuitenkin ja sitten tosiaan tuo kyltti meni vähän ohi listan.. 

Muuten minut bongasi kameran kanssa lauantaina lapinporokoira, mitteli ja mudi kehien laidalta. Sunnuntai kului hyvin bordercollieita katsellessa ja sitten kiertelemällä aluetta ajan kuluksi. Että sellaista, joulua odotellessa. Lisää kuvia löytyy täältä.

Sellainen koira kuin omistaja

Eikös sitä aina sanota, että koira näyttää omistajaltaan? No, kolme koiraa omistavana ihmisenä on hieman vaikea ottaa tähän kantaa, varsinkin kun kaikki ovat täysin erinäköisiä. Ulkonäkö ei siis tässä kohtaa päde, mutta etsimällä etsiessä samoja luonteenpiirteitä lyötyy vaikka muille jakaa. 

Nallea on helppo ajatella laiskana koirana. Sitä se ei kuitenkaan ole. Se on itseasiassa hyvin viisas koira, se ei kuluta turhaan energiaa asioihin, jotka kokee turhina. Silloin juostaan kun huvittaa, ja silloin juostaan muuten kovaa. Eri asia on saada se innostumaan jostain niin paljon, että se juoksisi. Tässä kohtaa voin sanoa olevani samanlainen. Lenkille lähteminen on joskus ylimaallisen vaikeaa ja tekosyitä löytyy vaikka muille jakaa, mutta sitten kun innostun lähtemään, tykkään kävellä ja se on omalla tavallaan rentouttavaa (niin rentouttavaa kuin kolmen sinne tänne säntäilevän korvattoman koiran kanssa voi olla). Nalle on myös todella jääräpäinen kun se keksii jotain mielestään tärkeää. Lentokoneille, oraville ja linnuille haukkumista ei lopeteta yhdellä käskyllä, jos sitten ollenkaan. Tässäkin suhteessa uskallan myöntää olevani hyvin samanlainen. Kun jotain saan päähäni, teen varmasti kaikkeni, että saan aivopestyä muut samalle kannalle. Ja viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, me molemmat rakastamme ruokaa ja herkkuja!

Hukka taas on ikuinen ilopilleri. Energiaa ja iloisuutta riittää aina. Ja paras tapa purkaa näitä molempia on joko minun naaman peseminen tai suoraan ylöspäin pomppiminen. Hukka on myöskin todella helposti innostuvaa sorttia ja se näkyy kyllä. Ja silloin kun minä innostun jostain asiasta, on parempi pysyä hetki hieman kauempana ja muistutella, että hengittääkin pitää. Helposti innostuminen näkyy yleensä juurikin paikallaan pomppimisena tai sitten typeränä iloisena virneenä, joka ei millään ota laantuakseen. Tätä tapahtuu myös melko usein, koska pitäähän elämän pienistä iloista ottaa kaikki ilo irti? Hukka on myöskin todella huomionkipeä. Aamupala pöydässä ei varmasti saa olla rauhassa, aina on joku tuijottamassa nappisilmillään suoraan silmiin ja tulisi varmaan istumaan tuolille pöydän ääreen jos annettaisiin lupa. Näistä kolmesta Hukka on selkeästi tottelevaisin ja nöyrin, tosin vain silloin kun sattuu kiinnostamaan. Kyllä ne korvat näyttää yllättävän helposti katoavan, jos jokin asia ei kiinnosta. Tähänkin pystyn samaistumaan. Joillakin tunneilla pyydettyjen asioiden tekeminen on täyttä pakkopullaa, mutta se riippuu täysin opettajasta. Hukka on kaikille todella ystävällinen, niin koirille kuin ihmisellekin ja kaikkia lähestytään häntä heiluen. Jos omistaisin hännän, tämä pitäisi varmasti paikkaansa myös minun kohdallani. Vaikka olenkin hieman varautunut vieraiden seurassa. Iloisuus tuppaa kuitenkin katoamaan hyvin nopeasti, jos totean ihmisen millään tapaa ärsyttäväksi. Tässä tapauksessa viileä välinpitämättömyys silloin tällöin kuulostaa tutulta.

Muutama kaverini on sanonut, että näytän aivan Kelmiltä. Itse en tätä yhdennäköisyyttä näe, mutta ilmeisesti tämä on sitten The Rotu minulle, kerta näytänkin Kelmiltä? Kelmi osaa olla halutessaan todella suloinen, mutta kyllähän siitä se piilotettu pahan pojan puoli löytyy. Kuulostaa hyvin tutulta. Vieraammille näytetään se kiltin tytön söpö hymy ja kohteliaisuus, kun taas kavereiden kanssa vitsaillaan joskus todella asiattomasti ja käyttäydytään hyvinkin etikettiin kuulumattomasti. Noin pieneksi koiraksi siitä lähtee aika hemmetin moinen ääni kun siitä siltä tuntuu. Itsekään en aina osaa puhua kovin hiljaa.. Joskus tulee sellainen hetki, että joutuu miettimään kuinka moni lähellä olevista ihmisistä kuuli mitä kaikkea sopimatonta päästin suustani kuuluvalla äänellä. Helposti innostuminen menee myös tämän koiran kanssa yksiin. Kelmin suhteen se rauhoittuminen ei kuitenkaan käy mitenkään nopeasti. En uskalla edes miettiä kuinka monta kertaa joudutaan seisomaan agilitykentällä viisi minuuttia ennen kuin mudi herra viitsii rauhoittua ja kuunnella.. Yhteisenä asiana mainittakoon kuvat. Tai niissä olevien ilmeitten julkaisukelpoisuus. Kelmi kyllä tykkää poseerata, mutta joskus menee hieman pieleen ja joutuu hetken miettimään mitä ihmettä koira oikein tekee kuvassa. Ilmeillä en minäkään kuvissa edusta, harvassa ovat ne kuvat jotka ovat ilmeen puolesta julkaisukelpoisia. Jääräpäisyys voidaan lukea myös tähän sarjaan. Joskus en voi tajuta kuinka kova pää koiralla oikeasti voi olla, että sinne ei mene asiat edes sadannella kerralla sanottuna. Tässä vaiheessa itsellä on mennyt ainakin sellaiset 80 kertaa hermot kun koira ei tottele ja löydämme itsemme huutamasta toisillemme eikä kumpikaan anna periksi. Kuin kaksi marjaa siis.

Huomasin, että tämä postaus on viideskymmenes, joten täytyi keksiä jotain hieman erilaista. So, here you go! Luntahan täällä ei enää ole, mutta toivotaan, että edes jouluksi saataisiin lunta.