perjantai 20. marraskuuta 2015

Finally seeing progress?


Heippa hei!

Hain kesällä MAH:in valmennuksiin ja onnistuttiin niihin pääsemään. Valmennuksia on nyt ollut neljä ja jonkinlaista kehitystä on jo näkyvissä. Ensin havaittiin kyseisissä valmennuksissa Hukan vauhtiongelmat, joista oli kyllä esimakua näkyvissä jo kisoissakin ja muutamissa treeneissä. Saatiin vaikka mitä ohjeita ja niitä parhaamme mukaan noudatettiin ja hieman sovellettiin. Ongelmana näytti olevan myös Kelmi. Hukalla ja Kelmillä on alusta asti ollut paljon riitoja valta-asemasta ja vieläkin näyttää olevan epäselvää kumpi on "pomo".  Yksinkertaisesti Hukka ei pitänyt siitä, että Kelmi oli mukana hallilla, ihan vain sosiaalistumassa. Tämä ongelma näyttää menneen ohi ja ollaan myös keksitty millä sitä vauhtia saadaan lisää. 
Toinen selkeä edistysaskel on omassa ohjaamisessani. Videolta katsottuna näyttää omaan silmään ainakin paljon selkeämmältä ja luontevammalta kuin aikaisemmin. Myöskin Hukan ohjattavuus on parantunut jonkin verran, jossain kohtaa olimme eri mieltä siitä, pitääkö putkeen mennä ensimmäisellä vai kymmenennellä käskyllä sen jälkeen kun seisotaan yhdessä putken suuta tuijottamassa. Hyvin lyhyesti yleistettynä, tähän asti meille on ollut suuresti hyötyä kyseisistä valmennuksista. 
Sitten itse valmennuksiin. Ensimmäinen valmennus oli 22.8 ja rata näytti tältä:


Täyttä juoksemista siis. Koira osasi oikein hyvin, kunhan ensin saatiin fokusta hieman enemmän eteen, aluksi kun tykkäsi suorilla katsella minua ja kyseli mihin ollaan menossa. Sen jälkeen sai ohjaaja monta kertaa kuulla, kuinka tarvitsee oikeasti juosta. Voisin sanoa, että jos olisi ollut samanlainen hoputtaja koulun sadan metrin juoksussa ja cooperin testissä, olisi tullut paljon paremmat tulokset. Puomille meneminen lopussa tuotti vaikeuksia minulle, että voikin olla vaikeaa muistaa tehdä se valssi sinne.. Mutta, video puhukoon puolestaan ;)



Seuraava valmennus 5.9 ja tämän näköinen rata:


Videota ei tältä kertaa saatu. Rata meni oikein hyvin, paria ohjausta hiottiin paremmaksi ja nätimmäksi. 1-2 esteiden ohjaus ei jostain syystä suostunut menemään päähän, jäin liian kauaksi kakkos esteestä, jolloin koira kaarratti kauheasti ja aikaa meni paljon. Tästä selvittiin parilla toistolla, kun ensin kokeiltiin myös se, mitä tapahtuu jos on liian lähellä kakkos estettä. Kasi putkeen oli yllättävän vaikea saada Hukkaa irtoamaan ja tässä kohtaa seisoimme yhdessä putken suulla käymässä tahtojen taistoa, mennäänkö sinne putkeen vai ei. 13-14 siirtyminen suoraan sanottuna jännitti hieman, huonolla tuurilla koira irtoaisi kasiputken toiseen päähän. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut ja oikein hienosti löydettiin oikea putki. Puomin ja A:n kontaktit pääsivät tällä kertaa tarkkaan läpikäymiseen.

3.10 seuraava valmennus ja tällaista rataa tällä kertaa


Tältä kertaa videotakin löytyy. Masokistisia piirteitä itsestäni löydettyäni päätin valita mustat numerot, eli sen aavistuksen haastavamman radan. 7-8 välinen ohjaus oli hieman hakusessa, oli yllättävän vaikea ajoittaa ohjaus oikeaan kohtaan ja sylkkäriä ei olla paljon tehty ja sitä sitten harjoiteltiin. Videolla näkyy koko nollarata veto, jolla hyppäsi sekä puomin ja A:n kontaktit.. Puomin kontaktien syynäys myös videolla ja A:n kontakteja harjoiteltiin myös paljon. Muuten ei oikeastaan ollut suurempia ongelmia radan ohjauksen kanssa. Irtosi vitoselle hyvin ja 12-15 välit meni myös todella sujuvasti. Hankaluuksia tuottanut kohta ehkä tuo puomin jälkeinen elämä. 18 esteellä en muistanut tarpeeksi aikaisin kertoa koiralle minne suuntaan ollaan menossa ja hyppäsi melko pitkälle ennen kuin tajusi minne mennään.


Sunnuntaina 8.11 viimeinen valmennus tämän vuoden puolella. Keväällä sitten toiset neljä.


Jälleen kaksi vaihtoehtoa, joista jälleen valitsin haastavamman. Videota ei jälleen ole, mutta ehkä pärjätään ilman sitäkin. Hankaluuksia tuotti kutoselle tehtävä sylkkäri, sen jälkeen piti ollakin täysiä juoksemassa koiran kanssa kilpaa, että kerkeää kepeille ohjautkseen. Jäin keppien oikealle puolelle ja sylkkäri kympille. Sen jälkeen oikeastaan loppuun asti sujui hyvin, ohjaaja tosin voisi muistaa lähetyksissä katsoa tarpeeksi pitkään, että huomaa koiran lukinneen esteen.. Puomin kontaktit todella hyvät, vaikka jätin koiran yksinään tekemään, ehtiäkseni ajoissa taas kepeille ohjaukseen. Siinäkin taas sitä kärsivällisyyttä haettiin.. Kannattaa muistaa odottaa, että koira kääntyy toiseen väliin ennen kuin itse kääntyy. Jaloissa tuntuu oikein mukavalta, juostiin monen monta kertaa 5-9 väliä ennen kuin saatiin se kunnolla sujumaan. Varsinkin suoran putken juokseminen kilpaa koiran kanssa oli oikein mukavaa.. 


Kelmi pääsi myös kokeilemaan miten kivaa agility on. Tehtiin kyseiseltä radalta 1-5 pätkää, missä menikin aikaa ja ohjaajan hermoja koeteltiin moneen otteeseen.. Pieni mudi tajuaa heti mistä on kyse ja kaikki on niin superihanaamahtavaakivaa, ettei raukka parka meinaa pysyä nahoissaan. Tästä seuraa hyppimis-, riekkumis-, haukkumis- ja  puremishepuli, joka ei ota loppuakseen. Ja siinä sitä sitten seisotaan kuin patsas ja odotetaan, että koira tajuaa, ettei mitään tapahdu ennen kuin se rauhoittuu ja päättää kuunnella. Toinen vaikeus itselle on ohjaamisessa se, että kun koira kieltäytyy hyppäämästä, pitää todellakin jähmettyä paikalleen ja odottaa koiran hyppäävän. Tässä tulee menemään vielä monen monta miljoonaa kertaa hermot, mutta ilmeisesti kaikki parhaat on vaikeita. Mutta kyllä siitä tulee aivan upea koira kunhan päästään yhteisymmärrykseen asioista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti