Älä kokeile kotona!

Viime viikonlopun lauantaina eli 18.10 suunnattiin puoli kymmeneksi Mikkeliin MAH:in hallille Saija Mustosen koulutukseen. Oltiin hieman ajoissa, noin kymmenisen minuuttia ennen puolta ja paikalla ei näkynyt ristinsielua. Siinä sitten odotellessa käytiin lenkillä ja loppuaika jäädyttiin pakkasessa odotellessa. Varsinkin minä. Perjantai iltana ja vielä aamullakin oli kuumetta, mutta eihän se menoa haittaa. Lopulta paikalle saapui joku ja päästiin lämpimään halliin. Hukan sain kätevästi boksiin joita paikalla oli jo valmiina, omaa boksia en jaksanut reissulle mukaan ottaa. Laiteltiin rata valmiiksi, kouluttaja saapui paikalle ja katsottiin ensin itsenäisesti rata läpi jonka jälkeen kouluttaja näytti erilaisia ohjaustyylejä eri kohtiin. Hukan kanssa oltiin järjestyksessä ihan viimeisinä joten sain katsella muiden suorituksia ja oli hyvin aikaa lämmitellä koira. Kouluttaja oli todella mukava ja niin myös muut MAH:illa säännöllisesti treenaavat ihmiset. Olisi niin mukava päästä tuohon seuraan treenaamaan, mutta pitää nyt vielä katsoa miten kyydit Mikkeliin järjestyy.

Meidän vuoron sitten viimein koittaessa oli Hukka todella jännittynyt uudesta paikasta ja vieraista koirista. Aloitettiin siis keskemmältä rataa jotta laidalla olevat ihmiset ja koirat eivät häiritsisi niin paljon. Jälleen sain huomata ja kuulla, että pientä koiraa on todella erilaista ohjata. Kädet ei meinaa millään pysyä alhaalla mikä tietysti hankaloittaa Hukan eteen katsomista kun joutuu tuijottamaan ylös ohjaavaan käteen. Muuta ongelmaa radassa ei oikeastaan ollutkaan kuin se, että koira ei ymmärrä mitä siltä haen kun käsi on niin ylhäällä. Varsinkin pyörityksissä käden asento oli todella tarkkaan muistettava pitää alhaalla. Lopuksi vasta tajusin ottaa lelupalkkauksen käyttöön mikä on todellakin parempi palkka Hukalle kuin nami. Taas näitä vanhoja tottumuksia; Nalle ei millään palkkaantunut lelulla ja namiekin kanssa oli nirso. Hukka ei taas ole nirsoa nähnytkään mutta palkkaantuu paremmin lelulla. Tuntuu kuitenkin oudolta palkata koiraa lelulla kun aina ennen on palkannut namilla.
Tauon jälkeen otin heti lelupalkan käyttöön ja radalla oli kuin eri koira. Johtuu varmasti myös siitä että jännitys oli lieventynyt, mutta kumminkin. Tajusi todella nopeasti ohjauksen jota ei ole koskaan ennen kokeiltu. Pimeät putken päät kuitenkin tuottivat suuria vaikeuksia pikkukoiralle. Lähti hyppimään putken päälle ja vaikka mitä muuta pelleilyä. Lopulta luovutettiin vaikeamman ohjauksen kanssa ja ohjasin loppuun asti putkelle. Tämän jälkeen alkoi kyllä olla Hukasta aika lailla veto pois joten lopetettiin suosiolla siihen.

Sain yhdeltä koulutuksessa olleelta kyydin rautatieasemalle ja junalla ajeltiin kotiin. Tottakai matkalla sitten nousi kuume uudelleen.. Ja eihän meidän mukava päivä vielä siihen päättynyt, ei. Kotiin päästessä olin todella väsynyt ja päätin että makaan loppupäivän peiton alla ja katson Supernaturalia. Kaikki meni mainiosti siihen asti kun jouduin laittamaan telkkarin johdon jatkojohtoon kiinni. Iki-ihana kanimme oli ajankulukseen järsinyt johdosta muovisen suojaosan rikki ja lopun voikin arvata? Mukava sähköiskuhan siitä tuli. Eikun sitten uusi reissu Mikkeliin, tosin tällä kertaa keskussairaalaan sydänfilmiin. Tarinan opetus: Kun laitat sähkölaitetta pistorasiaan, varmista, että suojakuori on ehjä.
Maanantaina reissu Kuopioon ja Matkukseen. Ikeassa vierähti noin kolme tuntia ja sen jälkeen ei enää loppua Matkusta jaksettu kiertää. Erityisen mukavan tästä reissusta teki sormet ja varpaat joita pisteli samanlailla kuin silloin kun joku paikka on puutunut..
Tämä viikko on mennyt kalusteita kasaillessa, kaverin kanssa hengaillessa ja näin.
Niin ja uudesta ulkoasusta jälleen suuret kiitokset Hannalle!