Jälleen hiljaiseloa.. Ollaan me oikeasti jotain tehtykin. Kun minulla loppui työt, lähdettiin käymään koirien kanssa Kolilla. Olihan siinä ensin viikko aikaa tulla kipeäksi, mutta ei, ekana reissupäivänä nousi kamala kuume automatkalla. Eka yö vietettiin vielä kummien mökillä, ulkohuussit ja kaikki. Siinä oli sitten kiva juosta pihan perälle vessaan kauheassa kuumeessa. Aamuksi kuume hieman hellitti ja päästiin ihan kivasti perille. Tosin heti hotellihuoneen saatuamme piti ottaa pienet päiväunet. Taas kuume laski ja lähdettiin syömään. Sitten, elämäni suurin virhe. Oli aivan upea auringonlasku, enkä tietenkään pystynyt vain makaamaan huoneessa vaan kiivettiin Ukko-Kolin huipulle kuvaamaan. Korkeat paikat + kuume + korkeanpaikankammo ei ole mitenkään hyvä yhdistelmä. Seuraava päivä meni taas huoneessa maatessa, muut kävi koirien kanssa jossain vaeltamassa ja illalla syötiin taas hotellin ravintolassa ja käytiin ilta-ajelulla Hattusaaressa.
Siinähän se loma sitten menikin, kuumeesta kun parannuttiin niin työt alkoi heti. Saatiin onneksi tietää, että Pertunmaalla on kunnon agikenttä ja esteet ja siellä ollaankin käyty treenaamassa ihan kunnolla. Kelmin kontaktit alkaa näyttää jo joltakin, A varsinkin sujuu tosi hyvin siihen nähden että ollaan treenattu sitä about kolme kertaa :D Puomilla pysäytykset ei oikein löydä paikkaansa, mutta nuorihan se on ja treenejä ei ole takana moniakaan. Onneksi sunnuntain valmennuksissa on aiheena juurikin kontaktit, tähän siis luvassa apua. Kepit on ihan alulla, mutta niitäkin on kokeiltu.
Hukan toukokuun ongelmat katosi kuin tuhka tuuleen seuraavissa treeneissä. Ei mitään ongelmia kontakteilla ja kepit menee taas ihan normaalisti. Avokulmaan keppien hakeminen kyllä tuottaa hieman ongelmaa, mutta treenillä tämäkin korjattavissa. Nyt on katsottu syksyn viikonloput täyteen kisoja, jos me tästä sinne kolmosluokkaan päästäisiin.
Viime sunnuntaina lähdettiin taas Kolin suuntaan, kaverin mökille. Koiria ei ollut tarkoitus ottaa mukaan, mutta Hukalle tuli hotspot hännäntyveen enkä uskaltanut jättää sitä siskon vastuulle neljäksi päiväksi, joten pääsi sittenkin mukaan. Tästä reissusta lisää myöhemmin, kuvien kera.
Eilen käytiin Kelmin kanssa Mikkelissä Tuijan vetämissä treeneissä. Tarkoituksena oli saada koira irtoamaan ja hakemaan itse esteitä. En tiedä mistä olin itselleni kehittänyt mielikuvan, ettei koira hae esteitä eikä irtoa, mutta irtoaahan se. Se vaan on niin erilainen ohjata kuin Hukka ja se pääsee helposti unohtumaan. Samalla treffattiin Nooraa ja Dacoa ja ostin koirille sairaan makeet paracord pannat ja hihnat, näistä vielä kerran iso kiitos Nooralle. Dacoa ja Kelmiä oli tarkotus myös juoksuttaa keskenään treenien jälkeen, mutta Kelmistä on nyt viime kuukausien aikana tullut jätkä ja se hyppäsi heti Dacon selkään, mistä ei toinen paimen tykännytkään. Koirat siis kiinni ja hihnoissa jäähyttelemään, niin tunteita kuin lihaksia :D
Keskiviikkona alkaakin sitten jo koulut, en tiedä mihin koko kesä hävisi, mutta mukava kesä oli, vaikka töitä olikin melko paljon. Nyt on ainakin rahaa kisata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti