Hold on to what you feeling

Treeniä, treeniä, treeniä..

7.8  oli mahin ensimmäinen valkkukerta Kelmin kanssa. Koutseina Tuija ja Sampo, teemana kontaktit, este-erottelu ja loppusuorat. Ensin tehtiin Tuijan kanssa este-erottelu rataa, jolle oli laitettu enemmän kuin tarpeeksi ansakohtia. Alkupätkän puomi skipattiin ja katsottiin sitä Sampon kanssa. Heti sen jälkeen päästiinkin kokeilemaan kuinka hyvin Kelmi kuuntelee ohjausta, eikä lähde suoralla linjalla olevan putkeen. Kun sain ohjauksen kuntoon, pätkä sujui todella hyvin ja koira kääntyi todella hyvin. Että osaa olla vaikeaa selittää ilman ratapiirrosta.. 7-10 pätkä oli meille tosi vaikea. 8 hypyltä lähetettiin loogisesti ysille, joka oli puomin takana ja sen kautta putkeen joka meni puomin alla. Kelmi ei millään irronnut 9 hypylle ja kun irtosi, ei tajunnut putkea ollenkaan. Lopulta etupalkalla saatiin 9 hypylle ja putkeen ei sitten vieläkään päästy. Seuraava vaikea pätkä oli 11-13. 11 oli suora putki, 12 hyppy ja 13 mutka putki jonka jälkeen loppusuora. 12 hyppy oli sijoitettu suunnilleen putken keskikohtaan ja 11 putkelta suora linja putkeen.. Kelmi kuitenkin lähti kääntymään ohjaukseen todella hyvin, mutta ajoin sen parikin kertaa omalla liikkeellä lopulta putkeen. Tämän kun muistin saatiin kohta sujumaan todella hyvin, ihan huippu koira tuosta tulee!

Seuraavaksi oli vuorossa Sampon kontaktitreeni. Kontaktit oli sijoitettu muiden esteiden kanssa niin, että pääsi tekemään ympyrää halutessaan. Kerroin meidän kontakti ongelmat ja ruvettiin niitä käymään läpi. Ja eihän koira sitten tehnytkään virheitä, aluksi. Sampo jo luuli, että olen itse keksinyt virheen jostain, mutta tulihan se lopulta sieltä. Saatiin tähän hyvät ohjeet: koira seuraa minun liikettä liikaa ja jää odottamaan käskyä liikaa. Aletaan ratkaisemaan etupalkalla, ja sen vahdin kanssa tietysti. Koiran fokus täytyy saada eteen, pysähdyksen taakse ja vahvistaa pysähdyksen paikkaa. Hyvät fiilikset jäi ekasta kerrasta, Kelmikin sai positiivista palautetta, kehityskelpoiseksi yksilöksi se nimettiin Sampon puolelta.

Seuraavana maanantaina oli Pertunmaalla treenit Hukan kanssa, mutta Kelmikin pääsi mukaan. Lopulta Hukka ei edes päässyt treenaamaan kun hotspot kutitti vielä niin paljon. Rata oli kivan simppeli. Mahin perjantain epiksistä kisaavien radan 1-9 ja 15-20.

Kelmin kanssa meni ihan hyvin, pientä taistelua ohjausten kanssa välillä ja kontaktit meni niin ja näin.. Kepit skipattiin kokonaan, kun niitä ei oltu tehty oikeastaan ollenkaan. Keinua kokeiltiin oikean kokoisena (kotona agimetin minikeinu) eikä siinä mitään ongelmaa, ei pelkää paukahdusta eikä keikkausta, reipas muudeli!
Hukan kanssa tokoiltiin pikkasen vuorojen välissä, mutta tosiaan hännäntyvi kutisi niin paljon ettei pystynyt yhtään keskittymään ja juoksi ihan vinossa.

Lauantaina 13.8 mahin kotikisat. Yötä oltiin Hukan kanssa Tuijalla. Hieman epäilytti pystyykö koira vieläkään kisaamaan, juoksee lenkeillä normaalista, mutta hyppiessä kutittaa jostain syystä enemmän. Lämmittelyn ajan koira oli ihan normaali, kutina palasi kun otettiin lämmittelyesteillä pientä pätkää. Päätin kuitenkin mennä kokeilemaan josko meiltä rata onnistuisi. Eipä onnistunut ei, itse en huomannut mutta muilta tuli jälkikäteen kommenttia että koira lähti heti juoksemaan ihan vinossa. Päästiin yhdeksän estettä ja puomilla Hukka rupesi vikisemään kun kutitti niin paljon. Otin esteen loppuun ja kannoin koiran maaliin. Hetken mietinnän jälkeen ilmoitin kuuluttajalle, etten kisaa seuraavaa rataa ollenkaan. Jäähdyttelyn jälkeen jäin seuraamaan tuttujen kisoja ja kannustamaan seuralaisia ja sitten päästiinkin jo lähtemään kotiin. Yllättävän vähän loppujen lopuksi harmitti, olin varautunut siihen, ettei koira välttämättä ole kisakunnossa. Radat oli todella kivoja, olisi ollut kiva päästä kunnolla kisaamaan.

20.8 Alen Marekovicin valmennus mahilla. Hukka täällä mukana ja vihdoin koirakin oli treenikunnossa. Rata oli todella kiva, sopivan haastava ja kiemurainen, mutta ei mahdoton. Ensimmäisellä kerralla vedettiin rata kisanomaisesti loppuun ja korjattiin väärin menneet kohdat. Seuraavalla kerralla Alen kommentoi ohjauksia ja näytti miten kannattaisi tehdä. Pari ohjausta korjattiin, yksi eri tavalla kuin olin suunnitellut ja kaksi sellaista jotka olin suunnitellut saman lailla kun Alen lopulta ehdotti, mutta vauhdissa muutinkin ohjausta, en tiedä miksi. Toisella kerralla vedettiin lopuksi ihan huippu rata, koira oli taas oma itsensä ja teki täysillä ja hyvin! Harmi kun tätä ei saatu videolle, muut pätkät on videolla, mutta olen liian laiska niitä mihinkään siirtämään... Saatiin ihan positiivista palautettakin, koira tekee hyvin kunhan pääsee vauhtiin ja ohjaan rullaavasti enkä itse pysähtele.

Eilen taas treenit Pertunmaalla. Alla olevalta radalta 1-7 ja 20-22 ja sama toisinpäin. Keinun tilalla A. Keinu tehtiin taas erillään. Kelmi teki ihan huippu hyvää pätkää ja pari todella upeaa kontaktia. Kepit alkaa myös näyttää hyvältä, vaikka joudunkin olemaan vielä tosi lähellä ja tukemaan kädellä. Enää ei tarvitse kuitenkaan työntää joka väliin. Olin itse aina myöhässä kepeille ohjauksen kanssa ja 5-6 kaarros oli kamalan hidas. Viimeiselle hypylle ei myöskään meinannut lähteä eteen. Tiedetään siis mitä pitää vahvistaa..
Hukka oli ihan omissa maailmoissaan, kenttä on hiekkaa, jonka läpi on nyt kesän aikan puskenut heinää johon tietysti tarttuu kauheasti kivoja hajuja. Saatiin kyllä aikaan todella hyvää ja vauhdikasta pätkää aina välillä, mutta muuten liikuttiin kuin täit tervassa.

Sellaista meille tällä kertaa, Kelmin kanssa ollaan lisäksi treenattu ahkerasti merkinkiertoa ja jalkojen välistä pujottelua, suuntana Nuori Koirataituri 2016 osakilpailu Tampereella ensi viikonloppuna. Esineruutua tarvitsee vielä vahvistaa ja jotain temppuja pitäisi kehittää, ideoita? :D

Minä lähden Pohjois-Karjalaan

Sunnuntai aamuna 31.7 lähdettiin kaverin ja sen isosiskon kanssa kohti Pohjois-Karjalaa. Hukka tuotti autossa hämmästystä, kuinka pieni, helppo ja hiljainen se on. Ensimmäinen nopea pysähdys suoritettiin huoltoasemalla ja käväistiin samalla ostamassa vähän eväitä autoon. Seuraavaksi pysähdyttiin Joensuun lähellä Kulhossa, kaverin mummolassa. Perillä mökillä oltiin joskus seitsemän jälkeen ja ensimmäisenä keitettiin nokipannukahvit, minulle elämäni ensimmäiset vastaavat. Ai että oli hyvää kahvia. Illalla vielä saunottiin ja luettiin vanhoja mökkipäiväkirjoja ja valvottiin melko myöhään.. 

Seuraavana aamuna nukuttiin myös melko pitkään ja lopulta selvittiin aamupalalle. Tämän jälkeen käytiin lähimetsässä etsimässä mustikkapaikkaa, mutta ainakaan sitä yhtä tiettyä ei löydetty, puolukoita senkin edestä. Takaisin päästyämme olikin jo ruoka-aika ja syömisen jälkeen luonnollisesti kuuluu pitää siesta.

Jälleen illalla valvottiin myöhään ja saunottiin. Näiden lisäksi tehtiin suklaabanaaneita ja istuttiin nuotiolla saunan jälkeen ja paistettiin makkaraa. (obviously)

Tiistai oli virallinen siesta päivä. Tarkoitus oli mennä mustikkaan, mutta rajun ukonilman varoituksen takia oltiin koko päivä sisällä. Illasta sitten kyllä kuvattiin oikein urakalla ja paistettiin lettuja.

Keskiviikkona käytiin kävelemässä lähellä olevalla Tornivaaralla ja ylitettiin pieni joki siinä matkan varrella lähteelle. Illaksi ajettiin Kolille ja syötiin hotellin terassilla jätskit ja kuvattiin auringonlasku Ukko-Kolilta. Torstai aamupäivästä lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Todella mukava reissu ja ihanan rentouttava päätös kesälomalle. Kiitos vielä mukana olleille!

Too school for cool

Jälleen hiljaiseloa.. Ollaan me oikeasti jotain tehtykin. Kun minulla loppui työt, lähdettiin käymään koirien kanssa Kolilla. Olihan siinä ensin viikko aikaa tulla kipeäksi, mutta ei, ekana reissupäivänä nousi kamala kuume automatkalla. Eka yö vietettiin vielä kummien mökillä, ulkohuussit ja kaikki. Siinä oli sitten kiva juosta pihan perälle vessaan kauheassa kuumeessa. Aamuksi kuume hieman hellitti ja päästiin ihan kivasti perille. Tosin heti hotellihuoneen saatuamme piti ottaa pienet päiväunet. Taas kuume laski ja lähdettiin syömään. Sitten, elämäni suurin virhe. Oli aivan upea auringonlasku, enkä tietenkään pystynyt vain makaamaan huoneessa vaan kiivettiin Ukko-Kolin huipulle kuvaamaan. Korkeat paikat + kuume + korkeanpaikankammo ei ole mitenkään hyvä yhdistelmä. Seuraava päivä meni taas huoneessa maatessa, muut kävi koirien kanssa jossain vaeltamassa ja illalla syötiin taas hotellin ravintolassa ja käytiin ilta-ajelulla Hattusaaressa. 

Siinähän se loma sitten menikin, kuumeesta kun parannuttiin niin työt alkoi heti. Saatiin onneksi tietää, että Pertunmaalla on kunnon agikenttä ja esteet ja siellä ollaankin käyty treenaamassa ihan kunnolla. Kelmin kontaktit alkaa näyttää jo joltakin, A varsinkin sujuu tosi hyvin siihen nähden että ollaan treenattu sitä about kolme kertaa :D Puomilla pysäytykset ei oikein löydä paikkaansa, mutta nuorihan se on ja treenejä ei ole takana moniakaan. Onneksi sunnuntain valmennuksissa on aiheena juurikin kontaktit, tähän siis luvassa apua. Kepit on ihan alulla, mutta niitäkin on kokeiltu. 

Hukan toukokuun ongelmat katosi kuin tuhka tuuleen seuraavissa treeneissä. Ei mitään ongelmia kontakteilla ja kepit menee taas ihan normaalisti. Avokulmaan keppien hakeminen kyllä tuottaa hieman ongelmaa, mutta treenillä tämäkin korjattavissa. Nyt on katsottu syksyn viikonloput täyteen kisoja, jos me tästä sinne kolmosluokkaan päästäisiin. 

Viime sunnuntaina lähdettiin taas Kolin suuntaan, kaverin mökille. Koiria ei ollut tarkoitus ottaa mukaan, mutta Hukalle tuli hotspot hännäntyveen enkä uskaltanut jättää sitä siskon vastuulle neljäksi päiväksi, joten pääsi sittenkin mukaan. Tästä reissusta lisää myöhemmin, kuvien kera. 

Eilen käytiin Kelmin kanssa Mikkelissä Tuijan vetämissä treeneissä. Tarkoituksena oli saada koira irtoamaan ja hakemaan itse esteitä. En tiedä mistä olin itselleni kehittänyt mielikuvan, ettei koira hae esteitä eikä irtoa, mutta irtoaahan se. Se vaan on niin erilainen ohjata kuin Hukka ja se pääsee helposti unohtumaan. Samalla treffattiin Nooraa ja Dacoa ja ostin koirille sairaan makeet paracord pannat ja hihnat, näistä vielä kerran iso kiitos Nooralle. Dacoa ja Kelmiä oli tarkotus myös juoksuttaa keskenään treenien jälkeen, mutta Kelmistä on nyt viime kuukausien aikana tullut jätkä ja se hyppäsi heti Dacon selkään, mistä ei toinen paimen tykännytkään. Koirat siis kiinni ja hihnoissa jäähyttelemään, niin tunteita kuin lihaksia :D 

Keskiviikkona alkaakin sitten jo koulut, en tiedä mihin koko kesä hävisi, mutta mukava kesä oli, vaikka töitä olikin melko paljon. Nyt on ainakin rahaa kisata! 

Kakkoslaadun kissoja

Me ei olla tehty mitään kummallista, ollaan oltu ja nautittu kesästä, niin kauan kuin sitä kesti. Tokoa ollaan treenattu hieman ja etenkin Kelmin kanssa itselläkin on motivaatiota jatkaa harjoittelua kun selkeää edistystä tapahtuu. Hukan kanssa ei niinkään, sitä pitäisi motivoida niin kauheasti jo siihen että saa tekemisestä yhtään minkään näköistä. Viikonloput on mennyt kaiken näköisissä juhlissa pyörien, ensin oli äidin "kesänavajaiset" kotona, sitten siskon rippijuhlat ja sitten parit muut rippijuhlat joissa olin kuvaamassa. Tässä nyt kuitenkin postauksellisen verran söpöjä kissoja, olkaa hyvät :")

I can not sleep while the sun's awake

Taivaannastojen kasvispäivät. Aina yhtä ajoissa postauksen kanssa. Töiden loputtua aikaa tietysti olisi ollut, mutta kiinnostusta ja jaksamusta ei senkään vertaa. 

Perjantaina 27.5 lähdettiin ajalemaan kohti Kiteetä, tällä kertaa omalla autolla, koirat mahtui olemaan omissa bokseissa ja tavaraa oli taas enemmän kuin tarpeeksi. Tuollaisen tavaramäärän kanssa ei olisi kyllä junassa selvinnytkään. Perillä oltiin joskus yhdeksän kieppeillä ja koirien nopean lenkityksen ja saunan jälkeen käytiin nukkumaan. Aamulla aamupalan jälkeen oli vuorossa oli tokotreenit. Kelmi treenasi ensin ja saatin paljon hyviä vinkkejä mistä jatkaa. Perusasennon vahvistusta häiriön kanssa, käännöksiä ja peräpään käyttöä ruvetaan treenaamaan - ollaan jo treenattukin. Myös paikalla makuuseen saatiin hyviä vinkkejä, namialustalle nami ja ensin pieniä askeleita sivulle ja takaisin, eikä koiraa saa tuijottaa silmiin kun menee takaisin sivulle. Tästä jatketaan pikku hiljaa niin, että siirryn sivulta enemmän eteen ja vähän kerrallaan lisätään matkaa. 

Hukan kanssa myös perusasento ja peräpää jumppaa. Maahan - istu jumppaa myös pitää tehdä paljon, niin että molemmissa käsissä nami, toinen ylhäällä ja toinen alhaalla. Tällä ehkä saadaan nopeutta vaihtoihin. Myös liikkeestä maahan menoa treenattiin, tätä leikin kautta ensin innostamalla leikkiin ja kesken leikin maahan, josta tulee heti palkka. 

Agia oli tarkoitus treenata molempien kanssa, mutta Kelmi oli saanut jostain anturaan halkeaman, joka ei ehtinyt täysin parantua joten en uskaltanut treenata. Ekat treenit Heini Lindholmin ohjauksessa. Hukalle tauko taas oli tehnyt hyvää, minulle ei niinkään. Ensimmäisissä treeneissä olin itse aivan eksyksissä radalla. Jotain hyviä pätkiä saatiin kyllä tehtyä, mutta kepit menee kunnon remonttiin. Tokat treenit Sampo Kokkosella, jonka valmennuksissa ollaan käyty jo aiemminkin. Näissä treeneissä minäkin aloin olla jo paremmin kartalla tekemisistä ja saatiin parempaa pätkää aikaiseksi. Kontakteja ruvetaan myös hieman enemmän treenailemaan.. 

Illalla kuvailtiin Hannan pentua ja pennun veljeä ja saunottiin taas. 

Aamu aloitettiin jälleen tokolla. Hieman "lepsumpaa" menoa tällä kertaa. Molempien kanssa kokeiltiin ruutuun juoksemista lelun kanssa.  Myös merkin kiertoa harjoiteltiin, tämähän nyt ei koirille mikään ongelma ole, itse tosin annan liikaa apuja, tästä pitäisi opetella luopumaan. Näiden lisäksi Hukan kanssa kokeiltiin hyppyä oikealla tokohypyllä ja Kelmi treenasi luoksetuloa. 

Seuraavaksi Mari Lukkarisen agitreenit Hukan kanssa. Huomattavasti paremmin meni kuin edellisenä päivänä, vaikka oltiin molemmat jo hieman väsyneitä. Keppejä ei turhaan jääty hinkkaamaan radan keskelle, ne täytyy treenata kuntoon erikseen. Tosi hyvää pätkää tuli tältä radalta, kontaktit hieman hiertää, mutta niitäkin ruvetaan vahvistelemaan. Saatiin myös hyviä vinkkejä miten saada Hukalle enemmän motivaatiota treeniin ja sen kautta sitä kauan kaivattua vauhtia. Marilla on Hukan sisko itsellään ja lupaili kovasti, että Hukallakin on olemassa se sama agimoottori, se pitää vain kaivaa esille. :D

Viikonlopun viimeisenä treeninä Sampon treeni. Ekalla vuorolla saatiin nättiä pätkää, vaikka tässä kohtaa koira oli jo todella väsynyt. Tähän jätettiinkin suosiolla ja päästin koiran lepäämään. 

Pitkän treenitauon jälken oli tosi kiva päästä kunnolla treenaamaan, ehkä näistä koirista vielä jotain tulee, nyt pitäisi vaan päästä treenaamaan Hukan kepit ja kontaktit kuntoon. Kelmillekin pitäisi saada niitä edes alulle ennen elokuuta, meitä nimittäin odottaa valmennuspaikka MAHilla. 

Maalaislaiffii

Syy miksi meistä ei ole kuulunut mitään since toukokuu. Ensin oli Taivaannastojen kasvattipäivät, joille mentiin jälleen kuokkimaan. Siihen heti perään koeviikko, kaverin siskon ylioppilasjuhlat ja muutto Pertunmaalle. Sain tosiaan töitä Pertunmaalta Reetantarhalta ja äidin miesystävällä on talo siinä lähellä joten ollaan asuttu siellä kesäkuun ensimmäiset viikot. Ensimmäisellä työviikolla keskimäärin yhdeksän tuntia päivässä töitä, sen jälkeen koirien kanssa lenkille ja ruokaakin piti laittaa. Vuorokaudessa ei siis juuri ollut ylimääräisiä tunteja kun puoli kuudelta herätys, että kerkesi koirien kanssa lenkille ennen töitä. Kauhea kissakuume iski myös, sillä talon omistajan tyttö asuu meidän seurana neljän kissansa kanssa ja kaverin kissalle on lähiaikoina tulossa pennut. Voi että kun tekisi mieli ottaa ihan oma kissa vielä noiden koirien seuraksi :D Neuvottelut äidin kanssa vielä hieman kesken, mutta toivoa ei ole vielä menetetty. Tähän väliin kuvia Pertunmaan lenkkimaastoista ja kasvispäivistä myöhemmin lisää ja kenties ylisöpöjä kissakuvia luvassa myös ;)