perjantai 29. tammikuuta 2016

Kolme koiraa yhden hinnalla


Yleensä kun ostaa koiran, olettaa saavansa yhden. Niin luulin minäkin. Nyt kuitenkin huomaan olleeni täysin väärässä. Yhden koiran sijaan sain Kelmiä ostaessani kolme, yhdessä koirassa onkin kolme koiraa. Tähän ei ihan joka päivä törmää. Ei tässä sinänsä valittamista, mutta muutama luonteenpiirre olisi vähemmän ilman näitä kahta ylimääräistä ilmaiskappaletta. 


Tässä ihanin koira näistä kolmesta. Hän on nimeltään SisäKelmi. SisäKelmi on oikea pieni enkeli. Todella miellyttämisenhaluinen ja seurallinen. Hakeutuu aina ihmisten läheisyyteen ja mieluisin nukkumisasento on kainalossani, pää poskeni vieressä. Hän on myös erittäin huomionhakuinen. Huomiota haetaan mitä erikoisemmin keinoin. Päästelemällä erinäisiä ääniä, jotka muistuttavat enemmän kissaa tai oravaa kuin koiraa. Toinen suosiossa oleva keino on kuonolla pohkeiden ja reisien tökkiminen. Tätä käytetään erityisesti kun laitan housuja tai sukkia jalkaan. Seurallisuus näkyy eniten siinä, ettei minnekään pääse ilman koiraa. Tyyppi nukkuu sängyllä oikein tyytyväisenä, mutta kun näytän minkäänlaista merkkiä toiseen paikkaan siirtymisestä, koira on sekunnissa hereillä ja valmiina toimintaan. "Hei mihin sä meet?? Mä tuun mukaan!!" Ja joka paikkaan seurataan uskollisesti aivan kannoilla. Vessaankin olisi tulossa, jos vain pääsisi. Parasta seuraa kylminä talvipäivinä kun maataan viltin alla ja katsotaan telkkarista jotakin sarjaa maratonina. 


This picture says it all.. Tämä kaveri tässä on UlkoKelmi. RIP rauhalliset ja rentouttavat metsälenkit. Nämä ovat täysin pois suljettu vaihtoehto kun UlkoKelmi on maisemissa. Ulos päästessään tyypiltä katoaa korvat aivan totaalisen kokonaan. "Ei korvia, ei korvia, ei häntää laisinkaan.." sopii paremmin kuin uskottekaan tähän koiraan. Haukkumisen määrä on käsittämätön. Jos sitä nyt edes voi haukkumiseksi kutsua. Koira kiljuu kuin syötävä sika ja juoksee kuin päätön kana. Kaikki komennukset näyttää menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olettaen tietysti, että edes niitä kuulee oman kiljumisensa yli. Pahimpina vikoina toisten koirien paimennus. Ja tätähän ollaan harjoiteltu, ihan oikeasti, toooooooodella paljon. Ei vaikutusta. Kun koira ei kuule eikä nää, ei voi mitään järjellistä aivotoimintaa odottaakaan. Lenkillä muutaman kerran tyypin totaalinen alistaminen on välttämätöntä. Tämän jälkeen viisi minuuttia luimistelee sivulla ja sitten aivot nollautuvat. Sitten ei enää muistakaan, että ei saanut paimentaa koiria, eikä varsinkaan enää kuuntele. Toivottavasti osoittautuu ohimeneväksi murkkuiän vaiheeksi, joka on tyypillä aika voimakkaasti esillä. 


Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, tämä hullunkiilto silmissä juokseva kaveri on AgilityKelmi. Tosiaan, hullunkiilto silmissä mennään ja se syttyy välittömästi halliin tullessa, aivan viimeistään esteitä nähdessä. Ja sitten kun päästään vapaaksi juoksentelemaan esteiden väliin, voi sitä riemun määrää! Putket ovat tietenkin aivan upeeta mahtavaa ihanaa. Tähän niitä kuuluisia pinkkejä yksisarvisia ja sateenkaaria. Sitten kun yritetään aloitella oikeasti treenaaman ajatuksen kanssa, koiran aivot naksahtavat agility asentoon. Tämän jälkeen ei paluuta ole. Korvat toimii, toisin kuin UlkoKelmin kanssa. Siihen se sitten jääkin. Ohjausta ei kuunnella, ei käskyjä vaan juostaan kiljuen lähimpään putkeen ja saatetaan matkalla hypätä muutama este. Kun yrittää kertoa että, hei tehtäiskö näin, haukkuminen yltyy ja mukaan tulee ylös-alas pomppinen ja hihojen näykkiminen. Onneksi tätä ollaan saatu hyvin jo kuriin, korvien ja aivojen välinen viestintäkin näyttää parantuneen. Ohjaukseen tulee jo huomattavasti paremmin, mutta tekemistä tässä on. Valittaa ei kuitenkaan voi, minulle luvattiin haastetta ja sitä sain. Koko rahalla.


Mitään en kuitenkaan tästä tyypistä muuttaisi. Näistä kolmesta eri koirasta muodostuu suuresti rakastamani Kelmi, jota en vaihtaisi mihinkään. Kaikillahan sanotaan olevan se "elämänsä koira". Tämä on ehdottomasti minun! <3

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Baby it's cold outside


Mitä meille kuluu? Ulkona on kylmää ja lumista. Ja todella kaunista. Tosin -25-30 asteen pakkaset eivät minua miellytä eikä kyllä koiriakaan. Kelmin pienet tassut ovat aivan jäässä viiden minuutin jälkeen ja ohut fleecetakki ei varmaankaan näillä pakkasilla riitä. Ongelma on lähinnä paksujen toppatakkien hinta, ei minulla ole varaa maksaa seitsemää tai kahdeksaa kymppiä koiran takista, kun itselle saa samalla hinnalla takin alennuksesta. Onneksi kuitenkin sisällä on lämmintä. Koirien ulkoilu on viime viikolla rajoittunut nopeisiin ulkona käymisiin. Treeneihin oli Hukan kanssa tarkoitus mennä, mutta lopulta ei saatu kyytiä, joten täytyi jättää välistä,


Hieman erilainen viikko oli kyllä muutenkin. Äiti lähti perjantai- iltana lautalla Viroon ja sieltä ajoivat miesystävänsä kanssa Puolan ja Saksan läpi Ranskaan. Äidin kaveri oli suurimman osan viikosta täällä "hoitamassa" minua, mutta hänelläkin oli töitä niin myöhään, että ruuan laitosta ja talon lämmittämisestä täytyi itse huolehtia. Onnea on kaverit, jotka pitivät viikolla seuraa. Senni oli viikonlopun yli täällä ja noh, katseltiin leffoja, tehtiin ruokaa, leivottiin ja käytiin kerran jopa ulkona kävelemässä. Tiistaina Inka tuli yöksi ja jälleen ruuan laittamisen ja lämmittämisen jälkeen täytyikin tehdä äidinkielen asiantuntija artikkelia. Kivaa oli silti, ja ei ainakaan tarvinnut yksin olla. 



Nyt viikonlopuksi pakkaset onneksi lauhtuivat ja eilen olikin vain -9. Valmennukset alkoi taas ja eilen oli ensimmäinen. Ideana oli testata koiran puolisuuseroja. Kaksi erilaista rataa, toinen ohjattiin kokonaan vasemmalta ja toinen oikealta. Molemmilla puolilla piti käyttää samoja ohjauksia ja radat kellotettiin. Ensimmäisellä yrityksellä Hukka ei suostunut menemään putkiin?? Käytiin pienellä tauolla ja yritettiin sitten uudestaan paremmalla menestyksellä. Lopulta saatiin molemmat radat läpi ja eroa ajoissa ei ollut juuri ollenkaan. Oikean puoleinen rata 15,47 ja vasen 15,28. Tästä sitten suuria johtopäätöksiä, koiralla ei ole jumeja kummallakaan puolella ja itse osaan ohjata molemmilta puolilta yhtä hyvin :D



Toisella kerralla tehtiin alempana oleva rata, ja taas oli ongelmia mennä putkiin.. Tosin ohjaaja voisi muistaa ohjata loppuun asti, koska kerkeää kyllä juosta muille ohjauksille.. Päästiin kuitenkin rata loppuun kunnialla. Kepit menee tosi hyvin ja puomin kontaktitkin alkaa näyttää ihan oikeilta juoksareilta. Jes! Nyt kun saadaan vielä tämän vuoden lisenssi ostettua, ilmoittaudutaan ehdottomasti Jyväskylään 7.2 kisoihin. Sehän sattuu keskelle koeviikkoa ja maanantaina on kemian koe, mutta automatkathan ehtii hyvin lukea?


Tietenkään Kelmiä unohtamatta, rääpäleen turkki alkaa vihdoin näyttää paremmalta! Eilen päästiin senkin kanssa hieman treenaamaan. Onneksi on Tuija neuvomassa, taas tuli monta juttua esiin, jotka olen tehnyt aivan väärin. Tehtiin Kelminkin kanssa tuota puolisuusero tsydeemiä. Vasemman puoleinen rata oli vähän harjoittelua, mutta oikean puoleinen meni ihan superhyvin! Siis kun ohjaaja muisti näyttää pennulle ponnistuspaikan eikä estettä. Hieman erilaista ohjata ihan pentua, kuin Hukkaa. Karkasi kyllä putken kasipäähän, vaikka toiseen päähän oltiin menossa, mutta jälleen ei voi muuta sanoa, kuin että tuosta tulee aivan huippukoira.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Kun uskot unelmiisi, alat kasvaa niitä kohti


Näinkin syvällisiä aiheita tänään. Oikeastihan meinasin vain kirjoittaa tälle vuodelle hieman tavoitteita. Ennen en ole tätä kokenut tarpeelliseksi, ollaan menty ihan vaan fiiliksen ja sen mukaan mitä elämä on sattunut tielle heittämään. Sain näinkin alkuvuodesta sen verran ajatuksia kasaan, että voisihan tässä nyt sitten jotain tavoitteen tynkää koota kasaan. Viime vuosi oli ehkä omalla tavallaan yksi opettavaisimmista ja samalla rankimmista tähän asti. Hukan kanssa kehityttiin agilityssä hurjasti ja pieni mudi rääpäle saapui terrorisoimaan meidän arkea. Rääpälehän se on vieläkin ja hyvin säälittävä sellainen. Viisas Kelmi päätti pudottaa suuren osan vähäisestäkin karvastaan näin talven varalle. Iho on muutenkin kuiva ja hilseilee, nyt syödäänkin Nutrolinin iho ja turkki öljyä ja Biotiin fortea ruuan seassa. Jos siis suostuttaisiin syömään sitä ruokaakaan. Aamu ruoka ei meinaa mennä millään itsepäisen koiran suusta alas ja usein joku muu ehtiikin kupille ennen kuin Kelmi päättää palata kuppinsa äärelle. Kaiken lisäksi se on muutenkin liian laiha ja häntäkin on aivan säälittävä. 


Tosiaan, loppiainen vietettiin Mikkelissä kisoissa, oli muuten aivan älyttömän kylmä. Onneksi oli tarpeeksi päällä ja hallissa kuitenkin se +10 astetta. Kelmi oli turisteilemassa ja oikein hyvin osasi käyttäytyä boksissa. Hukan kanssa tehtiin koko rahan edestä kaksi rataa ja molemmissa uusinnat. Onneksi tajusin ottaa nuo uusinnat, sillä koiralla oli hieman eriävä mielipide siitä, pysytäänkö lähdössä vai ei. Mölliradalla varasti siis lähdön ja sen lisäksi hyppäsi A:n kontaktin. Toisaalta, oma vika, en vaatinut sitä koskemaan, oletin vain, että muistaa. Eipä muistanut. Uusinnalla puhdas rata. Kisaavien radalla varasti taas lähdössä.. Mikähän tässä lähdössä nyt on, ei ole koskaan ennen varastanut. Muuten olisi tullut nollarata, mutta meilläpä olikin A:n alla putki ja eikös koira mennyt kolme kertaa A:lle ennen kuin tajusi että, "hei täällähän on tämä putki johon piti mennä". No, sen jälkeen heti vaikea keppikulma, jonka haki väärin. Saattaa olla myös taas oma vika, kun en ohjannut tarpeeksi hyvin. Uusinnassa löydettiin putki ekalla kertaa, jee, ja kepit haki myös oikein. Tosin sitten hyppäsi yhden välin ohi.. En lopulta edes jaksanut korjata tätä ja mentiin rata loppuun. Vaikka näillä radoilla ei sijoituttukaan, päästiin taas kisaamisen makuun ja vauhtia koiralla riitti. Lopputulemana, olen näihin mölleihin tyytyväinen ja tästä on hyvä jatkaa virallisiin! :)


Tavoitteet 2016

Hukka 
  • Vuoden loppuun mennessä agilityssä kolmosiin
  • TOKOA!!
  • Tokonuoriin?
  • Toko kokeita jos koira näyttää valmiilta
  • jos koiran turkki sallii, näyttelyitä
  • JSP osallistuminen, sijoituksia katsellaan sitten myöhemmin
  • JEO?? tietysti riippuu miten kesätyöt antaa periksi, mutta olisi aivan huippua päästä juokkueeseen mukaan! 
  • agilityvalmennuksia
  • hihnakäyttäytyminen kuntoon!!
Kelmi 

  • kuvaukset, etenkin hännän kohtalo tulee selvittää
  • kepit ja kontaktit alulle
  • järkeä mukaan agilityyn ja PALJON
  • agilityyn ryhmäpaikka
  • koirafrisbee kurssi
  • koirafrisbeen harjoittelua
  • paljon koirakontakteja
  • totuttelua vieraisiin ihmisiin ja koiriin
  • turkki kuntoon!
  • kenties hieman tokoa


maanantai 4. tammikuuta 2016

Pocket full of sunshine


Vuosi vaihtui kotona viiden koiran kera fonduuta syöden ja saunoen. Minulta jäi yöllä keitetyt nakitkin syömättä, kun nukkumatti ehti viedä mukanaan ennen kuin kaikki olivat ehtineet saunoa. Tinat jäi kokonaan valamatta, mutta hätä ei ole tämän näköinen, tinat valettiin lauantaina kun saatiin jälleen vieraita. Koirien kanssa tuli käveltyä parina päivänä. Kamera ulkoili myös ahkerasti lelujen saadessa kyytiä jäällä. Kuvassa olevat mudit ovat Kelmin äiti Armi ja sisko Fiini. Fiini keskellä ja Armi vasemmalla. Viisi päivää meni itseasiassa yllättävän nopeasti, eikä noita kahta ylimääräistä sisällä edes huomannut. Ulkona melu olikin sitten normaali potenssiin kymmenen. Kolmesta mudista lähtee yllättävän paljon ääntä..



28. päivä käytiin hallilla treenaamassa Kelmin ja Hukan kanssa. Hukka alkaa näyttää jälleen kisakuntoiselta kaverilta ja nyt pitäisi varmaan oikeasti ryhdistäytyä kisaamisen kanssa. Kontaktit eivät tuota enää ongelmia ja keinunkin kanssa on selkeästi reipastunut. Kontaktien kanssa katsottiin parhaimmaksi vaihtaa pysäytykset juoksuun, koska alkoi niin ylhäällä ja hidastamaan kontaktille, että hävittiin siinä huomattavasti aikaa. Välillä täytyi muistutella, että niihin tarvitsee silti osua, vaikka ei pysähdytäkään. Nyt sujuvat todella hyvin ja pitäisi varmaankin oikeasti niitä kisoja katsella, josko päästäisiin kesään mennessä vaikka kolmosiin asti :D No, ei nyt ehkä ihan, tietysti toivoa saa aina ja unelmia pitää olla. Kelmin kanssa tehtiin vähän välistävetoja ja putkirallittelua. Rääpäleellä alkaa olla jo hieman ajatustakin pelissä mukana, ehkä tästäkin vielä jotain joskus tulee. Loppiaisena ollaan menossa Hukan kanssa MAH:n mölleihin, joissa samalla ratkotaan seuramestaruus. Kelmistä en ole varma vienkö turistiksi vai en, tyypillä on nimittäin tapana hermostua pahemman kerran kun ei itse pääse radalle. Torstaina sitten muka pitäisi jaksaa taas mennä kouluun..




Näihin ihanan talvisiin ja aurinkoisiin kuviin on hyvä lopettaa ja toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta!