 |
| Tässä taas yksi todella hurmaava tolleri ;3 |
Yllä numerolla 359 oli yksi suosikki kultsuistani, Kazaelle Keep The Spirit eli Hugo. Ja Hugohan on edellisessä postauksessa olevan Lunan isä.
Ja kuka sanoi, ettei koirilla ole ilmeitä? :D
Vielä pari kuvaa numerolla 335 Karvin Private Dancer eli Edi. Edi on samalta paikkakunnalta ja oli Hukan kanssa samalla näyttelykurssilla.
Seuraavana päivänä sitten Maailman voittaja näyttelyt. Oltiin paikalla hyvissä ajoin, vähän jälkeen yhdeksän ja kehät alkoivat kymmeneltä. Alkuun tietenkin kierreltiin aluetta ja kaikkia ihania koiramyymälöitä mitä vaan löydettiin. Alkuun mulla oli suunnitelma ostaa Nallelle uusi nahkahihna kun vanha on mennyt hieman huonoon kuntoon ja Hukalle sitten vihreä Grip hihna. Suunnitelma kuitenkin muuttui; en löytänyt mieleistä nahkahihnaa halvalla, mutta sen sijaan löysin hienon punaisen Grip hihnan jonka ostin Nallelle. Sain vielä kolme euroa alennusta, koska ei ollut ihan sellainen kuin olisin halunnut. Hukalle ei sitten löytynyt hihnaa ollenkaan, joko maksoi aivan liikaa, oli pituinen kuin Nallelle ostamani tai ei ollut vihreää väriä. Eksyin sitten näyttelyn viralliseen kojuun, jossa oli vaikka mitä tavaraa näyttelyn logolla varustettuna. Enkä sitten voinut vastustaa kiusausta ostaa Hukalle sellaista hupiruusuketta.
Meidän hieno "Melkein Valio" ruusuke :D Hukan mielestä se on oikein kiva lelu.
Perjantai menikin oikeastaan taas siinä kultsuja katsellessa ja kojuja kierrellessä. Ja mitä muuta meille tarttuikaan mukaan; Kongin vesilelu ja Hau Hau Championin Super Premium chicken & potato ruokaa. Muutenkin olin ajatellut ruveta syöttämää Hukalle tuota ruokaa kun penturuuan jämistä päästään eroon, ja eihän hyvää alennusta voi jättää käyttämättä, eihän? Tosiaan kaupassa noin kympin maksava 1.5 kg säkki kyseistä ruokaa oli messarissa vitosen. Kuvatessa kuitenkin laiskistuin, enkä vaihtanu kameraan objektiivia jossa oli enemmän valovoimaa, mutta ei niin paljon zoomia, joten kuvista tuli hieman epäselviä, joten säästän silmiänne näiltä kauheilta kuvilta.
Jostain tuolta näyttelyistä löytyi myös oma treenaamis intoni ja sen jälkeen ollaankin melkein joka päivä jotain pientä tokon tapaista treenailtu. Noutamisessa meillä on yksi ongelma, johon en keksi minkäälaista ratkaisua. Hukalle on nimittäin ylimaallisen vaikeaa tulla kapula suussa sivulle, joko se tiputtaa sen heti maahan kun käsken sivulle tai sitten tiputtaa puolimatkassa kun on jo tulossa sivulle. Ehkä me tästäkin ongelmasta joskus ylipäästään, toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti