Finally seeing progress?

Heippa hei!

Hain kesällä MAH:in valmennuksiin ja onnistuttiin niihin pääsemään. Valmennuksia on nyt ollut neljä ja jonkinlaista kehitystä on jo näkyvissä. Ensin havaittiin kyseisissä valmennuksissa Hukan vauhtiongelmat, joista oli kyllä esimakua näkyvissä jo kisoissakin ja muutamissa treeneissä. Saatiin vaikka mitä ohjeita ja niitä parhaamme mukaan noudatettiin ja hieman sovellettiin. Ongelmana näytti olevan myös Kelmi. Hukalla ja Kelmillä on alusta asti ollut paljon riitoja valta-asemasta ja vieläkin näyttää olevan epäselvää kumpi on "pomo".  Yksinkertaisesti Hukka ei pitänyt siitä, että Kelmi oli mukana hallilla, ihan vain sosiaalistumassa. Tämä ongelma näyttää menneen ohi ja ollaan myös keksitty millä sitä vauhtia saadaan lisää. 

Toinen selkeä edistysaskel on omassa ohjaamisessani. Videolta katsottuna näyttää omaan silmään ainakin paljon selkeämmältä ja luontevammalta kuin aikaisemmin. Myöskin Hukan ohjattavuus on parantunut jonkin verran, jossain kohtaa olimme eri mieltä siitä, pitääkö putkeen mennä ensimmäisellä vai kymmenennellä käskyllä sen jälkeen kun seisotaan yhdessä putken suuta tuijottamassa. Hyvin lyhyesti yleistettynä, tähän asti meille on ollut suuresti hyötyä kyseisistä valmennuksista. 

Sitten itse valmennuksiin. Ensimmäinen valmennus oli 22.8 ja rata näytti tältä:

Täyttä juoksemista siis. Koira osasi oikein hyvin, kunhan ensin saatiin fokusta hieman enemmän eteen, aluksi kun tykkäsi suorilla katsella minua ja kyseli mihin ollaan menossa. Sen jälkeen sai ohjaaja monta kertaa kuulla, kuinka tarvitsee oikeasti juosta. Voisin sanoa, että jos olisi ollut samanlainen hoputtaja koulun sadan metrin juoksussa ja cooperin testissä, olisi tullut paljon paremmat tulokset. Puomille meneminen lopussa tuotti vaikeuksia minulle, että voikin olla vaikeaa muistaa tehdä se valssi sinne.. Mutta, video puhukoon puolestaan ;)

Seuraava valmennus 5.9 ja tämän näköinen rata:

Videota ei tältä kertaa saatu. Rata meni oikein hyvin, paria ohjausta hiottiin paremmaksi ja nätimmäksi. 1-2 esteiden ohjaus ei jostain syystä suostunut menemään päähän, jäin liian kauaksi kakkos esteestä, jolloin koira kaarratti kauheasti ja aikaa meni paljon. Tästä selvittiin parilla toistolla, kun ensin kokeiltiin myös se, mitä tapahtuu jos on liian lähellä kakkos estettä. Kasi putkeen oli yllättävän vaikea saada Hukkaa irtoamaan ja tässä kohtaa seisoimme yhdessä putken suulla käymässä tahtojen taistoa, mennäänkö sinne putkeen vai ei. 13-14 siirtyminen suoraan sanottuna jännitti hieman, huonolla tuurilla koira irtoaisi kasiputken toiseen päähän. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut ja oikein hienosti löydettiin oikea putki. Puomin ja A:n kontaktit pääsivät tällä kertaa tarkkaan läpikäymiseen.

3.10 seuraava valmennus ja tällaista rataa tällä kertaa

Tältä kertaa videotakin löytyy. Masokistisia piirteitä itsestäni löydettyäni päätin valita mustat numerot, eli sen aavistuksen haastavamman radan. 7-8 välinen ohjaus oli hieman hakusessa, oli yllättävän vaikea ajoittaa ohjaus oikeaan kohtaan ja sylkkäriä ei olla paljon tehty ja sitä sitten harjoiteltiin. Videolla näkyy koko nollarata veto, jolla hyppäsi sekä puomin ja A:n kontaktit.. Puomin kontaktien syynäys myös videolla ja A:n kontakteja harjoiteltiin myös paljon. Muuten ei oikeastaan ollut suurempia ongelmia radan ohjauksen kanssa. Irtosi vitoselle hyvin ja 12-15 välit meni myös todella sujuvasti. Hankaluuksia tuottanut kohta ehkä tuo puomin jälkeinen elämä. 18 esteellä en muistanut tarpeeksi aikaisin kertoa koiralle minne suuntaan ollaan menossa ja hyppäsi melko pitkälle ennen kuin tajusi minne mennään.

Sunnuntaina 8.11 viimeinen valmennus tämän vuoden puolella. Keväällä sitten toiset neljä.

Jälleen kaksi vaihtoehtoa, joista jälleen valitsin haastavamman. Videota ei jälleen ole, mutta ehkä pärjätään ilman sitäkin. Hankaluuksia tuotti kutoselle tehtävä sylkkäri, sen jälkeen piti ollakin täysiä juoksemassa koiran kanssa kilpaa, että kerkeää kepeille ohjautkseen. Jäin keppien oikealle puolelle ja sylkkäri kympille. Sen jälkeen oikeastaan loppuun asti sujui hyvin, ohjaaja tosin voisi muistaa lähetyksissä katsoa tarpeeksi pitkään, että huomaa koiran lukinneen esteen.. Puomin kontaktit todella hyvät, vaikka jätin koiran yksinään tekemään, ehtiäkseni ajoissa taas kepeille ohjaukseen. Siinäkin taas sitä kärsivällisyyttä haettiin.. Kannattaa muistaa odottaa, että koira kääntyy toiseen väliin ennen kuin itse kääntyy. Jaloissa tuntuu oikein mukavalta, juostiin monen monta kertaa 5-9 väliä ennen kuin saatiin se kunnolla sujumaan. Varsinkin suoran putken juokseminen kilpaa koiran kanssa oli oikein mukavaa.. 

Kelmi pääsi myös kokeilemaan miten kivaa agility on. Tehtiin kyseiseltä radalta 1-5 pätkää, missä menikin aikaa ja ohjaajan hermoja koeteltiin moneen otteeseen.. Pieni mudi tajuaa heti mistä on kyse ja kaikki on niin superihanaamahtavaakivaa, ettei raukka parka meinaa pysyä nahoissaan. Tästä seuraa hyppimis-, riekkumis-, haukkumis- ja  puremishepuli, joka ei ota loppuakseen. Ja siinä sitä sitten seisotaan kuin patsas ja odotetaan, että koira tajuaa, ettei mitään tapahdu ennen kuin se rauhoittuu ja päättää kuunnella. Toinen vaikeus itselle on ohjaamisessa se, että kun koira kieltäytyy hyppäämästä, pitää todellakin jähmettyä paikalleen ja odottaa koiran hyppäävän. Tässä tulee menemään vielä monen monta miljoonaa kertaa hermot, mutta ilmeisesti kaikki parhaat on vaikeita. Mutta kyllä siitä tulee aivan upea koira kunhan päästään yhteisymmärrykseen asioista. 

Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Meidän suuri ja rakas eläinperhe kasvoi tänään yhdellä jäsenellä. 

Keskiviikkona kävimme Pertunmaalla Hsesyn löytöeläintalolla katsomassa kissoja, erityisesti pentuja. Tämä noin 12 viikkoinen ihanuus sieltä valiutui varmaan melkein kahdenkymmenen kissanpennun seasta. Tosiaan tänään haettiin pieni kisuli poika kotiin. Todella utelias tapaus, vaikka uusi paikka luonnollisestikin jännittää melkoisen paljon. Nyt jo muutaman tunnin kotiuduttuaan siskoni huoneessa, alkoi kehrätäkin. Pikku herra saa näillä näkymin nimekseen Jerry, voi kuitenkin olla, että tämä tulee vielä muuttumaan. Täällä blogin puolella varmaankin tulee esiintymään kerran jos toisenkin, sen verran sydämen sulattava tapaus on. 

Jerry tuli eläintalolle yhdessä viiden(?) sisaruksensa ja äitinsä kanssa. Kaikki olivat "villikissoja" mutta kissojen löytäjä oli ihastunut juuri tähän tapaukseen ja käsitellyt, silitellyt yms. sitä jo ennen eläintalolle viemistä ja nimennyt sen Nyttyräksi. Kuulemma eläintalolle viemisen jälkeenkin oli kysellyt kisulin kuulumisia. Nyyti olisi minun mielestäni ollut aivan ihana nimi pikkuiselle, onhan se tuollainen pieni säälittävä pallero vielä, mutta sisko ei tähän suostunut, hänelle kun kissa oikeasti tuli. Katsotaan nyt säilyykö nimi Jerrynä, vai mitä tapahtuu. Pikkukisulilta ja koirilta hyvät yöt! <3

I may be bad, but I'm perfectly good at it

Syksyhän ainakin täällä meillä päin oli ja meni, mutta sehän ei estä päivittämästä ulkoasua syksyiseksi, kerta lunta ei ole tiedossa vielä pitkään aikaan. Tänä syksynä reipastuin ja räpsin melkoisen määrän ihania syksykuvia, joista enemmän on nähtävillä kuvasivuilla, mutta tähän nyt muutama oma suosikkini. 

Koirillahan tosiaan oli hienot uudet Hurtan pyöröhihnat, kunnes nämä päätyivät Kelmin hampaisiin. Kelmin oma hihna on melkein poikki, ensimmäisen käyttö kerran jälkeen siis täysin kelvoton.. Hukan hihnassa on mukavat hampaan jäljet, mutta vielä toistaiseksi kestää käyttöä. Nyt haaveissa Kelmille Hurtan uudesta mallistosta keltainen pyöröhihna ja tietysti samanvärinen panta ja valjaatkin olisivat aika ihanat..

What ever you do..

.. don't look down. 

Lause jota joutui useamminkin toistelemaan itselleen viikon aikana. 

Hiljaisuutta jälleen blogin puolella, mah:in valmennuksista on luvassa isompaa postausta, kunhan aikaa syvälliseen kirjoittamiseen löytyy, videot on kuitenkin jo pätkitty ja muokattu. Tällä kertaa hiljaisuus johtuu lähinnä ajan puutteesta, koulu vie todella suuren osan ajasta ja omat harrastukset. Toiseksi, syysloma vietettiin Teneriffalla. Kuvia kertyi enemmän kuin tarpeeksi ja viimein nämä on saatu muokattua.

Lento Tenerifalle lähti aikaisin sunnuntai aamuna ja perillä oltiin paikallista aikaa noin kahdeltatoista. Kuusi tuntisen lennon jälkeen vielä tunnin bussimatka, jonka aikana opas selitti moneen kertaan kuullut turvallisuus ohjeet ja muita pieniä vinkkejä. Hotellille pääsyn jälkeen syötiin hotellin omassa ravintolassa ja suunnattiin uima-altaalle aurinkoa ottamaan. Illalla suoritettiin pakolliset kauppaostokset ja käytiin syömässä ihanassa ravintolassa.

Tosiaan, kaupunkina saaren pohjois puolella sijaitseva Puerto de la Cruz. Käveltiin viikon aikana _paljon_ ja se tuntui jaloissa mukavasti. Maasto ei nimittäin todellakaan ollut tasaisin mahdollinen. Hotellilta lähtiessä vaihtoehtona oli joko alaspäin lähtevät 200 rappuiset portaat tai jyrkkä ylämäki. Mikäs siinä, kyllähän ne portaat keyvesti alas menee, mutta takaisin tullessa onkin sitten aivan toinen juttu. Viikko kului todella nopeasti, shoppailtiin, käveltiin, uitiin meressä, otettiin aurinkoa, käveltiin hieman lisää.. Äidin puolelta oli muutama sukulainen mukana ja he vuokrasivat auton kahdeksi viikoksi ja muistaakseni torstaina ajoimme tulivuori Teidelle. Ihan ylös asti ei päästy, sillä tuuli oli niin kova, että hissi oli suljettu kokonaan. Pysähdyttiin pienen matkan päässä tästä yhden hotellin kahvilaan, jonka vieressä sijaitsevat Apinoiden Planeetta elokuvista tutut kivipaadet. Muut jäivät vielä istumaan kahvilaan kun minä taas sinkoilin innoissani kameran kanssa paikasta toiseen. Tämän jälkeen ajettiin pikkiriikkistä ja mutkittelevaa vuoristotietä pitkin pieneen Mascan kylään.

Perjantaina kävimme Loro Parquessa, joka on yksi Kanariansaarten suosituimpia nähtävyyksiä. Vaikka siellä ollaan käyty kolme kertaa, ei siihen kyllästy ikinä. Eläintarhat ovat aina olleet minulle hyvin vaikea moraalinen kysymys ja tässä tapauksessa se on vielä vaikeampaa. Puisto on todella suuri ja sen kiertämiseen menee helposti koko päivä. Eläimiä löytyy hämähäkeistä miekkavalaisiin ja delfiini- miekkavalas- ja merileijona näytökset ovat aivan upeita. Lisäksi puistoon on rakennettu erillinen talo pigviineille, jossa pigviinit ovat todellakin luonnollisessa ympäristössään. Niin luonnollisessa kuin rakentalmalla siitä saa. "Pingvinaariossa" sataa lunta ja veden lisäksi pigviineillä on kallioita ja jäävuoria joilla kiipeillä. Tästä päästään siihen moraaliseen kysymykseen; onko eläintarhat hyväksyttäviä? Loro Parkissa eläimille on järjestetty aivan hulppeat asuintilat ja ne näyttävät todellakin olevan luonnollisessa ympäristössään. Silti tietenkin eläimet olisivat onnellisempia luonnossa vapaina. Kuitenkin henkilökohtaisesti pidän eläintarhoista, kunhan eläimillä oikeasti on hyvät oltavat ja ne näyttävät häkeissään onnellisilta. Nämä kriteerit Loro Park todellakin täyttää. Silti tämä on hyvin ristiriitainen kysymys, enkä vieläkään osaa asettua kummallekaan kannalle.

Niin kiva kuin reissu olikin, on todella mukava olla kotona. Lisää kuvia löytyy kuvasivuiltani.

Where ever it's going, I'm gonna chase it

Täällä taas. Elämäni ensimmäinen koeviikko takana.. Jännityksellä vielä paria numeroa odotellaan, jos omaan tuntemukseen on yhtään luottamista, kaikki kokeet menivät ihan hyvin. 

Koeviikkohan on myös oikein hyvää aikaa touhuta koirien kanssa, eihän niihin kokeisiin nyt oikeasti tarvitse lukea? Ollaan keretty käydä Otavassa mätsäreissä ja Hukan viikkotreeneissä ja lisäksi lauantaina Tuijan valmennuksessa. 

Mätsärit tosiaan Otavassa koulun kentällä, jälleen hienosti järjestetty Otavan koulun viitosluokan ansiosta. Maanantainen psykologian koe kummitteli ajatuksissa joten ilmoitin Kelmin pentuihin ja Hukan kanssa vain Junior Handleriin, muuten olisi mennyt koko päivä paikalla. Kelmin kehä oli ensimmäisenä ja oltiin viimeisessä parissa. Rääpäle pärjäsi omalla tavallaan oikein hienosti. Palkintoja ei edes menty kalastelemaan, haettiin vain varmuutta tilanteisiin joissa on paljon koiria ja ihmisiä. Hieman piti murista tuomarille, mutta pienellä komennuksella ja sen jälkeen tuomarin ystävällisyydellä ja ymmärryksellä ei enää jännittänytkään. Antoi katsoa hampaat todella reippaasti. Jalkoväliä ei kokeiltu, koska tuomari katsoi parhaaksi olla tekemättä tilanteesta enää sen ahdistavampaa. Pisteet ymmärtäväiselle tuomarille! Pieni mudi keskittyi myös todella hienosti seisomaan paikallaan ja liikkumaan, vaikka oli toinenkin koira kehässä, jotain hajuja piti kyllä maasta haistella. Lopulta saatiin sininen nauha ja sinisten kehässäkin käyttäytyi upeasti, vaikka oli varmaankin kymmenen koiraa samaan aikaan häiritsemässä. Palkintoja ei tosiaan saatu, mutta sitä varmuutta senkin edestä. Kuvien laadusta suuret pahoittelut..

Hukka-pojan kanssa sitten Junior Handler kehään tämän jälkeen. Oltiin kaikki samaan aikaan kehässä ja tuomari kävi vuorotellen katsomassa koiria ja pyysi pienemmät rodut pöydälle ja tämän jälkeen juostiin kolmio. Juostiin monen monta kertaa kaikki yhdessä ja vielä pari kertaakahdessa ryhmässä. Pikkuhiljaa alkoi porukkaa tippumaan ja olin yllättynyt kun oltiin vielä kehässä kolmen parhaan valinnassa, koska Hukka otti parikin kertaa laukka-askeleita.. Lopulta sijoituttiin kolmansiksi! Hyvin tyytyväinen olen tähän tulokseen, varsinkin kun en itse osannut juosta L:ää ja Hukkaakin alkoi lopussa kyllästyttämään paikallaan seisoskelu. Lopputuloksena oikein mukava päivä, jonka päätteeksi vielä psykan lukemista.. Jälleen kuvien laatu on sitä mitä on..

Viikkotreeneistä ei ole mitään muuta sanottavaa kuin, että mulla on sika makee koira! Nyt ollaan saatu sitä kuuluisaa vauhtia. Taika näyttää olevan pieni lelun jahtaus ennen rataa, koira jalkojen väliin ja pienet innostukset vielä siinä ennen radalle lähtöä. Ja tadaa! Koira juoksee. Samalla radalla oli kahdet numerot ja ensimmäisessä versiossa oli aivan järjettömästi putkia. Kolme putkea joista jokainen mentiin ainakin kaksi kertaa. Plääh.. Terveisin Hukka. Ohjaukset saatiin kuitenkin sujumaan ja selvittiin kunnialla läpi. Seuraavassa pätkässä sitten juostiinkin oikein kunnolla. Itse tästä en niin innoissani ollut, mutta onneksi koira kuitenkin innostui juoksemaan. Vielä näiden jälkeen käytiin treenailemassa puomia ja Kelmi rääpälekin pääsi hieman käskyttämään minua. Lopputulemana, mulla on kaksi aivan valtavan taitavaa koiraa! Valmennuksesta erikseen joskus lähitulevaisuudessa, videot on vielä editoimatta..

Olipa kerran kesä

Otin koeviikolla itseäni niskasta kiinni ja kokeisiin lukemisen välillä sain videon vihdoin tehtyä. 

Tosiaan meille tapahtui kesän aikana vaikka mitä, Hukka repäisi tassunsa järvestä tullessa verille ja tassu oli paketissa kymmenisen päivää, sen päälle vielä parin viikon lepo treeneistä, koska viilto meni hieman jänteeseenkin. Kelmi kasvoi huimaa tahtia, tosin sisaruksiinsa verrattuna hitaasti, joten syöttettiin kaiken näköistä vitamiinia koko kesä. Yhdessä vaiheessa pentu päätti tiputtaa mahan alta karvat pois ja syötiin lisää vitamiinia, että saatiin karvat takaisin. Kisat ja treenit jäivät vähemmälle omien töiden ja seuran (ohjaajien) kesätauon takia. Matkusteltiin paljon, minkä töiltäni kerkesin ja kivoja pieniä Suomen sisäisi reissuja tuli heitettyä. Muuten löhöiltiin kotona ja lenkkeiltiin aina kun jaksoin töiden jälkeen, luettiin hyvä kirjasarja ja syötiin hyvin ja paljon. Kokonaisuudessaan tosi kiva kesä, vaikka säät olisivat välillä voineet olla paremmat. Toisaalta taas koirille kiva kun ei ollut niin kuuma ja järven vesi oli sen verran lämmintä, että pääsi mulaamaan veteen. 

Kuvat ei ole minkäänlaisessa aika järjestyksessä ja osa puuttuu kokonaan, kaikkea ei voi saada. Sen verran jaksoin panostaa, että Kelmin kasvu näyttää videolla suhteellisen järkevältä, muuten aivan satunnaisessa järjestyksessä ja toimii parhaiten HD:nä.

Enjoy! ;)

Mustantassun kasvattipäivät

Video on edelleen tekeillä, mutta kuvia on paljon ja valitseminen on liian vaikeaa. Koska psykan tuntien laatu on päätä huimaava ja ajatukset ovat vielä tuoreina päässä sunnuntain jäljiltä kirjoitellaanpa nyt ensin näistä kasvispäivistä. Osa tosin kirjoitettu kotoa käsin, en kyllä sittenkään saanut tarpeeksi ajatuksia kasaan tunneilla.. xD

Hukan kanssa tehtiin kaksi pätkää agilitya ja kaksi tokoa. Kelmin kanssa tehtiin agilityssä pentuhömppäilyjä, ei hitto miten makee koira siitä tulee isona! Hukalle agit veti Mari Lukkarinen ja tokotukset Johanna Suutarinen. Pentutreenit a'la Tuija Kokkonen aka Kelmin kasvattaja. 

Videoita ei valitettavasti ole kummaltakaan, Marin rata oli oikein kiva, vaikkakin osittain hieman haastellisempia ohjauskohtia löytyi. Selvittiin näistä ihan kunnialla, ainakin sitten toisella kerralla, Vauhtiahan tuolla saisi olla enemmän ja puomia hinkataankin sitten koko talvi. Pidetään nyt sitten pidempää taukoa kisaamisesta ja käydään viikoittain treeneissä ja sitten myös kerran kuussa Tuijan valmennuksissa. Muutenhan Hukka on oikein upea pieni rääpäle aksakaveri, todella varma menijä ja menee oikeat esteet oikeassa järjestyksessä, kunhan ohjaan itse oikein. Oikein mitään muuta en nyt oikeastaan osaa sanoa ilman niitä videoita ja ratapiirrosta. Saatiin myös vauhti ongelmaan ohjeet; lyhyitä pätkiä kerrallaan ja paljon palkkaa lelulla, lelun jahtaamista ja niin edespäin. Myöskin keskittyminen ja jaksaminen loppuu todella nopeasti, tämänkin takia mahdollisimman lyhyitä pätkiä ja lopetetaan johonkin kivaan rallitteluun kun alkaa näyttää väsymisen merkkejä. 

Kelmin kanssa tehtiin putkea ja eteenlähetyksiä. Putkihan on siis aivan upeeta mahtavaa ja eteenlähetyksissä ei meinannut löytää namialustaa.. :D Ymmärtää idean, mutta varsinkin hiekkakentällä ulkona kun alustana oli sininen hiirimatto, meni se aina välillä pieneltä mudilta aivan hukkaan. Muuta ei voi sanoa. Siitä tulee aivan sika makee koira isona! Pitäisi vaan itse opetella ohjaamaan ja juoksemaan.. Kolme hyppyä putkeen ja suora putki menee vielä, mutta koko rata tuolla vauhdilla.. Kuolema tulee. Taitaa tietää juoksulenkkejä..

Kuvia ei oikein kerennyt räpsimään, koko ajan oli jossain menoa ja monesti meni treenit vielä vähän päällekkäin. Parit kuvat tuli Kelmistä ja sisaruksista, mutta niitäkään en ole koneelle saanut, laatu on varmaan jotain melko järkyttävää.. Fiksut pennut leikkivät varjossa ja putken sisällä.
Ulkoasu muuttunut jo kolme kertaa? Ehkä nyt siedän sitä tarpeeksi kauan, että saan syksykuvia ja laitan sitten jonkun muun tekemään jotain laadukkaampaa.