I may be bad, but I'm perfectly good at it

Syksyhän ainakin täällä meillä päin oli ja meni, mutta sehän ei estä päivittämästä ulkoasua syksyiseksi, kerta lunta ei ole tiedossa vielä pitkään aikaan. Tänä syksynä reipastuin ja räpsin melkoisen määrän ihania syksykuvia, joista enemmän on nähtävillä kuvasivuilla, mutta tähän nyt muutama oma suosikkini. 

Koirillahan tosiaan oli hienot uudet Hurtan pyöröhihnat, kunnes nämä päätyivät Kelmin hampaisiin. Kelmin oma hihna on melkein poikki, ensimmäisen käyttö kerran jälkeen siis täysin kelvoton.. Hukan hihnassa on mukavat hampaan jäljet, mutta vielä toistaiseksi kestää käyttöä. Nyt haaveissa Kelmille Hurtan uudesta mallistosta keltainen pyöröhihna ja tietysti samanvärinen panta ja valjaatkin olisivat aika ihanat..

What ever you do..

.. don't look down. 

Lause jota joutui useamminkin toistelemaan itselleen viikon aikana. 

Hiljaisuutta jälleen blogin puolella, mah:in valmennuksista on luvassa isompaa postausta, kunhan aikaa syvälliseen kirjoittamiseen löytyy, videot on kuitenkin jo pätkitty ja muokattu. Tällä kertaa hiljaisuus johtuu lähinnä ajan puutteesta, koulu vie todella suuren osan ajasta ja omat harrastukset. Toiseksi, syysloma vietettiin Teneriffalla. Kuvia kertyi enemmän kuin tarpeeksi ja viimein nämä on saatu muokattua.

Lento Tenerifalle lähti aikaisin sunnuntai aamuna ja perillä oltiin paikallista aikaa noin kahdeltatoista. Kuusi tuntisen lennon jälkeen vielä tunnin bussimatka, jonka aikana opas selitti moneen kertaan kuullut turvallisuus ohjeet ja muita pieniä vinkkejä. Hotellille pääsyn jälkeen syötiin hotellin omassa ravintolassa ja suunnattiin uima-altaalle aurinkoa ottamaan. Illalla suoritettiin pakolliset kauppaostokset ja käytiin syömässä ihanassa ravintolassa.

Tosiaan, kaupunkina saaren pohjois puolella sijaitseva Puerto de la Cruz. Käveltiin viikon aikana _paljon_ ja se tuntui jaloissa mukavasti. Maasto ei nimittäin todellakaan ollut tasaisin mahdollinen. Hotellilta lähtiessä vaihtoehtona oli joko alaspäin lähtevät 200 rappuiset portaat tai jyrkkä ylämäki. Mikäs siinä, kyllähän ne portaat keyvesti alas menee, mutta takaisin tullessa onkin sitten aivan toinen juttu. Viikko kului todella nopeasti, shoppailtiin, käveltiin, uitiin meressä, otettiin aurinkoa, käveltiin hieman lisää.. Äidin puolelta oli muutama sukulainen mukana ja he vuokrasivat auton kahdeksi viikoksi ja muistaakseni torstaina ajoimme tulivuori Teidelle. Ihan ylös asti ei päästy, sillä tuuli oli niin kova, että hissi oli suljettu kokonaan. Pysähdyttiin pienen matkan päässä tästä yhden hotellin kahvilaan, jonka vieressä sijaitsevat Apinoiden Planeetta elokuvista tutut kivipaadet. Muut jäivät vielä istumaan kahvilaan kun minä taas sinkoilin innoissani kameran kanssa paikasta toiseen. Tämän jälkeen ajettiin pikkiriikkistä ja mutkittelevaa vuoristotietä pitkin pieneen Mascan kylään.

Perjantaina kävimme Loro Parquessa, joka on yksi Kanariansaarten suosituimpia nähtävyyksiä. Vaikka siellä ollaan käyty kolme kertaa, ei siihen kyllästy ikinä. Eläintarhat ovat aina olleet minulle hyvin vaikea moraalinen kysymys ja tässä tapauksessa se on vielä vaikeampaa. Puisto on todella suuri ja sen kiertämiseen menee helposti koko päivä. Eläimiä löytyy hämähäkeistä miekkavalaisiin ja delfiini- miekkavalas- ja merileijona näytökset ovat aivan upeita. Lisäksi puistoon on rakennettu erillinen talo pigviineille, jossa pigviinit ovat todellakin luonnollisessa ympäristössään. Niin luonnollisessa kuin rakentalmalla siitä saa. "Pingvinaariossa" sataa lunta ja veden lisäksi pigviineillä on kallioita ja jäävuoria joilla kiipeillä. Tästä päästään siihen moraaliseen kysymykseen; onko eläintarhat hyväksyttäviä? Loro Parkissa eläimille on järjestetty aivan hulppeat asuintilat ja ne näyttävät todellakin olevan luonnollisessa ympäristössään. Silti tietenkin eläimet olisivat onnellisempia luonnossa vapaina. Kuitenkin henkilökohtaisesti pidän eläintarhoista, kunhan eläimillä oikeasti on hyvät oltavat ja ne näyttävät häkeissään onnellisilta. Nämä kriteerit Loro Park todellakin täyttää. Silti tämä on hyvin ristiriitainen kysymys, enkä vieläkään osaa asettua kummallekaan kannalle.

Niin kiva kuin reissu olikin, on todella mukava olla kotona. Lisää kuvia löytyy kuvasivuiltani.

Where ever it's going, I'm gonna chase it

Täällä taas. Elämäni ensimmäinen koeviikko takana.. Jännityksellä vielä paria numeroa odotellaan, jos omaan tuntemukseen on yhtään luottamista, kaikki kokeet menivät ihan hyvin. 

Koeviikkohan on myös oikein hyvää aikaa touhuta koirien kanssa, eihän niihin kokeisiin nyt oikeasti tarvitse lukea? Ollaan keretty käydä Otavassa mätsäreissä ja Hukan viikkotreeneissä ja lisäksi lauantaina Tuijan valmennuksessa. 

Mätsärit tosiaan Otavassa koulun kentällä, jälleen hienosti järjestetty Otavan koulun viitosluokan ansiosta. Maanantainen psykologian koe kummitteli ajatuksissa joten ilmoitin Kelmin pentuihin ja Hukan kanssa vain Junior Handleriin, muuten olisi mennyt koko päivä paikalla. Kelmin kehä oli ensimmäisenä ja oltiin viimeisessä parissa. Rääpäle pärjäsi omalla tavallaan oikein hienosti. Palkintoja ei edes menty kalastelemaan, haettiin vain varmuutta tilanteisiin joissa on paljon koiria ja ihmisiä. Hieman piti murista tuomarille, mutta pienellä komennuksella ja sen jälkeen tuomarin ystävällisyydellä ja ymmärryksellä ei enää jännittänytkään. Antoi katsoa hampaat todella reippaasti. Jalkoväliä ei kokeiltu, koska tuomari katsoi parhaaksi olla tekemättä tilanteesta enää sen ahdistavampaa. Pisteet ymmärtäväiselle tuomarille! Pieni mudi keskittyi myös todella hienosti seisomaan paikallaan ja liikkumaan, vaikka oli toinenkin koira kehässä, jotain hajuja piti kyllä maasta haistella. Lopulta saatiin sininen nauha ja sinisten kehässäkin käyttäytyi upeasti, vaikka oli varmaankin kymmenen koiraa samaan aikaan häiritsemässä. Palkintoja ei tosiaan saatu, mutta sitä varmuutta senkin edestä. Kuvien laadusta suuret pahoittelut..

Hukka-pojan kanssa sitten Junior Handler kehään tämän jälkeen. Oltiin kaikki samaan aikaan kehässä ja tuomari kävi vuorotellen katsomassa koiria ja pyysi pienemmät rodut pöydälle ja tämän jälkeen juostiin kolmio. Juostiin monen monta kertaa kaikki yhdessä ja vielä pari kertaakahdessa ryhmässä. Pikkuhiljaa alkoi porukkaa tippumaan ja olin yllättynyt kun oltiin vielä kehässä kolmen parhaan valinnassa, koska Hukka otti parikin kertaa laukka-askeleita.. Lopulta sijoituttiin kolmansiksi! Hyvin tyytyväinen olen tähän tulokseen, varsinkin kun en itse osannut juosta L:ää ja Hukkaakin alkoi lopussa kyllästyttämään paikallaan seisoskelu. Lopputuloksena oikein mukava päivä, jonka päätteeksi vielä psykan lukemista.. Jälleen kuvien laatu on sitä mitä on..

Viikkotreeneistä ei ole mitään muuta sanottavaa kuin, että mulla on sika makee koira! Nyt ollaan saatu sitä kuuluisaa vauhtia. Taika näyttää olevan pieni lelun jahtaus ennen rataa, koira jalkojen väliin ja pienet innostukset vielä siinä ennen radalle lähtöä. Ja tadaa! Koira juoksee. Samalla radalla oli kahdet numerot ja ensimmäisessä versiossa oli aivan järjettömästi putkia. Kolme putkea joista jokainen mentiin ainakin kaksi kertaa. Plääh.. Terveisin Hukka. Ohjaukset saatiin kuitenkin sujumaan ja selvittiin kunnialla läpi. Seuraavassa pätkässä sitten juostiinkin oikein kunnolla. Itse tästä en niin innoissani ollut, mutta onneksi koira kuitenkin innostui juoksemaan. Vielä näiden jälkeen käytiin treenailemassa puomia ja Kelmi rääpälekin pääsi hieman käskyttämään minua. Lopputulemana, mulla on kaksi aivan valtavan taitavaa koiraa! Valmennuksesta erikseen joskus lähitulevaisuudessa, videot on vielä editoimatta..

Olipa kerran kesä

Otin koeviikolla itseäni niskasta kiinni ja kokeisiin lukemisen välillä sain videon vihdoin tehtyä. 

Tosiaan meille tapahtui kesän aikana vaikka mitä, Hukka repäisi tassunsa järvestä tullessa verille ja tassu oli paketissa kymmenisen päivää, sen päälle vielä parin viikon lepo treeneistä, koska viilto meni hieman jänteeseenkin. Kelmi kasvoi huimaa tahtia, tosin sisaruksiinsa verrattuna hitaasti, joten syöttettiin kaiken näköistä vitamiinia koko kesä. Yhdessä vaiheessa pentu päätti tiputtaa mahan alta karvat pois ja syötiin lisää vitamiinia, että saatiin karvat takaisin. Kisat ja treenit jäivät vähemmälle omien töiden ja seuran (ohjaajien) kesätauon takia. Matkusteltiin paljon, minkä töiltäni kerkesin ja kivoja pieniä Suomen sisäisi reissuja tuli heitettyä. Muuten löhöiltiin kotona ja lenkkeiltiin aina kun jaksoin töiden jälkeen, luettiin hyvä kirjasarja ja syötiin hyvin ja paljon. Kokonaisuudessaan tosi kiva kesä, vaikka säät olisivat välillä voineet olla paremmat. Toisaalta taas koirille kiva kun ei ollut niin kuuma ja järven vesi oli sen verran lämmintä, että pääsi mulaamaan veteen. 

Kuvat ei ole minkäänlaisessa aika järjestyksessä ja osa puuttuu kokonaan, kaikkea ei voi saada. Sen verran jaksoin panostaa, että Kelmin kasvu näyttää videolla suhteellisen järkevältä, muuten aivan satunnaisessa järjestyksessä ja toimii parhaiten HD:nä.

Enjoy! ;)

Mustantassun kasvattipäivät

Video on edelleen tekeillä, mutta kuvia on paljon ja valitseminen on liian vaikeaa. Koska psykan tuntien laatu on päätä huimaava ja ajatukset ovat vielä tuoreina päässä sunnuntain jäljiltä kirjoitellaanpa nyt ensin näistä kasvispäivistä. Osa tosin kirjoitettu kotoa käsin, en kyllä sittenkään saanut tarpeeksi ajatuksia kasaan tunneilla.. xD

Hukan kanssa tehtiin kaksi pätkää agilitya ja kaksi tokoa. Kelmin kanssa tehtiin agilityssä pentuhömppäilyjä, ei hitto miten makee koira siitä tulee isona! Hukalle agit veti Mari Lukkarinen ja tokotukset Johanna Suutarinen. Pentutreenit a'la Tuija Kokkonen aka Kelmin kasvattaja. 

Videoita ei valitettavasti ole kummaltakaan, Marin rata oli oikein kiva, vaikkakin osittain hieman haastellisempia ohjauskohtia löytyi. Selvittiin näistä ihan kunnialla, ainakin sitten toisella kerralla, Vauhtiahan tuolla saisi olla enemmän ja puomia hinkataankin sitten koko talvi. Pidetään nyt sitten pidempää taukoa kisaamisesta ja käydään viikoittain treeneissä ja sitten myös kerran kuussa Tuijan valmennuksissa. Muutenhan Hukka on oikein upea pieni rääpäle aksakaveri, todella varma menijä ja menee oikeat esteet oikeassa järjestyksessä, kunhan ohjaan itse oikein. Oikein mitään muuta en nyt oikeastaan osaa sanoa ilman niitä videoita ja ratapiirrosta. Saatiin myös vauhti ongelmaan ohjeet; lyhyitä pätkiä kerrallaan ja paljon palkkaa lelulla, lelun jahtaamista ja niin edespäin. Myöskin keskittyminen ja jaksaminen loppuu todella nopeasti, tämänkin takia mahdollisimman lyhyitä pätkiä ja lopetetaan johonkin kivaan rallitteluun kun alkaa näyttää väsymisen merkkejä. 

Kelmin kanssa tehtiin putkea ja eteenlähetyksiä. Putkihan on siis aivan upeeta mahtavaa ja eteenlähetyksissä ei meinannut löytää namialustaa.. :D Ymmärtää idean, mutta varsinkin hiekkakentällä ulkona kun alustana oli sininen hiirimatto, meni se aina välillä pieneltä mudilta aivan hukkaan. Muuta ei voi sanoa. Siitä tulee aivan sika makee koira isona! Pitäisi vaan itse opetella ohjaamaan ja juoksemaan.. Kolme hyppyä putkeen ja suora putki menee vielä, mutta koko rata tuolla vauhdilla.. Kuolema tulee. Taitaa tietää juoksulenkkejä..

Kuvia ei oikein kerennyt räpsimään, koko ajan oli jossain menoa ja monesti meni treenit vielä vähän päällekkäin. Parit kuvat tuli Kelmistä ja sisaruksista, mutta niitäkään en ole koneelle saanut, laatu on varmaan jotain melko järkyttävää.. Fiksut pennut leikkivät varjossa ja putken sisällä.
Ulkoasu muuttunut jo kolme kertaa? Ehkä nyt siedän sitä tarpeeksi kauan, että saan syksykuvia ja laitan sitten jonkun muun tekemään jotain laadukkaampaa.

Tasmanian tuholainen

Moikka! 

Oon Kelmi. En oikein vielä tiedä mikä olen, mulla on sellainen identiteettiriisi. Vai tuliko tuohon k ennen riisiä? Anyhow, joo osaan enklantii! Äiti sanoo mua usein termiittikissalammasmajavaks, mikä se sellanen oikeen on??  Se myös sanoo mua joskus mudiks, se on varmaan mun merkki. Vaikka en tiedäkään mikä oon, tiiän jo mikä musta tulee isona. Musta tulee muotisuunnittelija. Must kuitenkin tuntuu, ettei äiti arvosta sitä, kun harjoittelen mun tulevaa ammattia varten. Mä oon jo ehtinyt tuunata sen lompakon, pyyhkeen, farkut, ratsastushousut ja hupparin. Se ei kuitenkaan sen jälkeen kehunut mua, vaan torui mua, koska kuulemman hajotin sen vaatteet. En ymmärrä sitä, nehän on nyt paljon hienommat! 

Äiti ei myöskään osaa arvostaa sitä, että paimennan isompia koiria lenkeillä, sekin on ihan outoa, koska tiiän, et mun esi-isät on paimentanu monia vuosia ennen mua. Ja nyt äiti sitten kieltää mua paimentamasta? Ei oo yhtään reiluu. Mitä välii sillä on et mulla ei oo oikeita lampaita, meneehän noi koirat ihan hyvin lampaista hätätilanteessa. Sitä paitsi ne lähtee aina harhailemaan äitin luota, eikä pysy siinä lähellä niinkun pitäs. Tietysti se on mun tehtävä pitää ne äitin lähellä. Tosin, ne on kyllä huonoja lampaita, koska ne ei tottele mua. Ne vaan ärähtää ja jatkaa matkaa, ihan kun mua ei ois olemassakaan. Vaikka mä kuinka paljon haukun niille, ne ei vaan tottele. Sit äitillä menee hermot kun mä haukun ja se huutaa mut pois, vaikka mä teen vaan työtäni!

Joskus me tehdään äitin kanssa sellasta juttua, missä mun pitää hyppiä esteitä ja mennä sellasesta putkilosta läpi. Se on ihan älyttömän hauskaa! Äiti vaan pilaa sen.. Se yrittää aina sanoo mihin mun pitää mennä. Sillä on kuulemma väliä missä järjestyksessä ne esteet hyppää. Sit se ei tykkää siitä, kun yritän kertoa sille, mihin mä haluun mennä. Silloin se rupee väittämään mulle vastaan ja sanoo, etten mä voi haukkua päälle kun se kertoo mitä mun täytyy tehdä. Sit se sanoo myös, etten voi purra sen kättä kun hermostun. Miten muuten mä muka kerron sille, etten haluu tehdä samanlailla kun se, jos en kerta saa haukkuakaan?

Yleensä kuitenkin tykkään äitistä tosi paljon ja meen ihan sekasin kun se tulee koulusta kotiin. Silloinkaan se ei kyllä jaksa mun vinkumista koska on ollut kaheksan tuntia koulussa. Tykkään myös pestä sen naaman aina aamuisin ja iltaisin. Kyllä mä luulen että äiti tykkää musta kans, koska se kehuu sen kavereille aina kuinka kiva oon ku lohdutan sitä ku se on surullinen tai sen päätä särkee. Se myös usein sanoo sen kavereille et musta tulee vielä tosi hieno agilitykoira, kunhan se oppii ohjaamaan mua. En tosin tiedä mitä agility on, mutta oon samaa mieltä, että musta tulee tosi hyvä siinä, kunhan se oikeasti oppii ohjaa mua. Tähän loppuun vielä lisätään se, että äiti sanoo mua monta kertaa päivässä hienoks pieneks Kelmi-mieheks. Se on varmaan hyvä asia! 

Taukoilua..

.. Ei ole olemassa mitään hyvää tekosyytä näin pitkälle tauolle. Yritetään kumminkin. Työt, väsymys ja totaalinen kiinnostuksen puute. Blogista alkoi tulla sellainen pakollinen stressin aihe; nyt en ole kirjoittanut mitään kahteen viikkoon, apua nyt täytyy tehdä asialle jotain. Tämän takia laitoin blogin aivan täysin syrjään koko kesäksi. Kesän kuulumisia myöhemmin, ei tehty kylläkään mitään kovin erikoista, oleskeltiin kotona ja nautittiin harvoista aurinkoisista päivistä. 

No, nyt on taas koulu alkanut. Back to first class. Eli innokas lukion ekaluokkalainen täällä, hei! Seurana pyörii vieläkin kolme karvakasaa ja yksi pieni termiittilammaskissamajavaoravakoira tai lyhennettynä, mudi, on kasvanut hurjasti ja alkaa luonne näkyä oikeen mukavasti. Kovapäinen kuin pässi. Hukan kanssa napattiin meidän toinen luva kisoista. Nalle viettelee "eläkepäiviä" pihan ilmavalvontavastaavana. Ihminen yrittää saada itseään niskasta kiinni ja alkaa lenkkeilemään päivittäin ja juoksukunnollekin pitäisi varmaan tehdä jotain.. t. pieni mudipoika juoksee aikas nopsaan. 

Tosiaan, suunnitteilla on uutta ulkoasua ja videonpätkää kesän kuvista, joita on _paljon_. Saa nähdä milloin saan koulunkäynniltä tarpeeksi aikaa näiden toteuttamiseen. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin kiitän ja kuittaan tältä erää! Tsemppiä muillekin kouluun! :)
Ps. käykääs tsekkaamassa kuvasivuni ja muistakaas seurailla instassa ;)