Tasmanian tuholainen

Moikka! 

Oon Kelmi. En oikein vielä tiedä mikä olen, mulla on sellainen identiteettiriisi. Vai tuliko tuohon k ennen riisiä? Anyhow, joo osaan enklantii! Äiti sanoo mua usein termiittikissalammasmajavaks, mikä se sellanen oikeen on??  Se myös sanoo mua joskus mudiks, se on varmaan mun merkki. Vaikka en tiedäkään mikä oon, tiiän jo mikä musta tulee isona. Musta tulee muotisuunnittelija. Must kuitenkin tuntuu, ettei äiti arvosta sitä, kun harjoittelen mun tulevaa ammattia varten. Mä oon jo ehtinyt tuunata sen lompakon, pyyhkeen, farkut, ratsastushousut ja hupparin. Se ei kuitenkaan sen jälkeen kehunut mua, vaan torui mua, koska kuulemman hajotin sen vaatteet. En ymmärrä sitä, nehän on nyt paljon hienommat! 

Äiti ei myöskään osaa arvostaa sitä, että paimennan isompia koiria lenkeillä, sekin on ihan outoa, koska tiiän, et mun esi-isät on paimentanu monia vuosia ennen mua. Ja nyt äiti sitten kieltää mua paimentamasta? Ei oo yhtään reiluu. Mitä välii sillä on et mulla ei oo oikeita lampaita, meneehän noi koirat ihan hyvin lampaista hätätilanteessa. Sitä paitsi ne lähtee aina harhailemaan äitin luota, eikä pysy siinä lähellä niinkun pitäs. Tietysti se on mun tehtävä pitää ne äitin lähellä. Tosin, ne on kyllä huonoja lampaita, koska ne ei tottele mua. Ne vaan ärähtää ja jatkaa matkaa, ihan kun mua ei ois olemassakaan. Vaikka mä kuinka paljon haukun niille, ne ei vaan tottele. Sit äitillä menee hermot kun mä haukun ja se huutaa mut pois, vaikka mä teen vaan työtäni!

Joskus me tehdään äitin kanssa sellasta juttua, missä mun pitää hyppiä esteitä ja mennä sellasesta putkilosta läpi. Se on ihan älyttömän hauskaa! Äiti vaan pilaa sen.. Se yrittää aina sanoo mihin mun pitää mennä. Sillä on kuulemma väliä missä järjestyksessä ne esteet hyppää. Sit se ei tykkää siitä, kun yritän kertoa sille, mihin mä haluun mennä. Silloin se rupee väittämään mulle vastaan ja sanoo, etten mä voi haukkua päälle kun se kertoo mitä mun täytyy tehdä. Sit se sanoo myös, etten voi purra sen kättä kun hermostun. Miten muuten mä muka kerron sille, etten haluu tehdä samanlailla kun se, jos en kerta saa haukkuakaan?

Yleensä kuitenkin tykkään äitistä tosi paljon ja meen ihan sekasin kun se tulee koulusta kotiin. Silloinkaan se ei kyllä jaksa mun vinkumista koska on ollut kaheksan tuntia koulussa. Tykkään myös pestä sen naaman aina aamuisin ja iltaisin. Kyllä mä luulen että äiti tykkää musta kans, koska se kehuu sen kavereille aina kuinka kiva oon ku lohdutan sitä ku se on surullinen tai sen päätä särkee. Se myös usein sanoo sen kavereille et musta tulee vielä tosi hieno agilitykoira, kunhan se oppii ohjaamaan mua. En tosin tiedä mitä agility on, mutta oon samaa mieltä, että musta tulee tosi hyvä siinä, kunhan se oikeasti oppii ohjaa mua. Tähän loppuun vielä lisätään se, että äiti sanoo mua monta kertaa päivässä hienoks pieneks Kelmi-mieheks. Se on varmaan hyvä asia!