Where ever it's going, I'm gonna chase it

Täällä taas. Elämäni ensimmäinen koeviikko takana.. Jännityksellä vielä paria numeroa odotellaan, jos omaan tuntemukseen on yhtään luottamista, kaikki kokeet menivät ihan hyvin. 

Koeviikkohan on myös oikein hyvää aikaa touhuta koirien kanssa, eihän niihin kokeisiin nyt oikeasti tarvitse lukea? Ollaan keretty käydä Otavassa mätsäreissä ja Hukan viikkotreeneissä ja lisäksi lauantaina Tuijan valmennuksessa. 

Mätsärit tosiaan Otavassa koulun kentällä, jälleen hienosti järjestetty Otavan koulun viitosluokan ansiosta. Maanantainen psykologian koe kummitteli ajatuksissa joten ilmoitin Kelmin pentuihin ja Hukan kanssa vain Junior Handleriin, muuten olisi mennyt koko päivä paikalla. Kelmin kehä oli ensimmäisenä ja oltiin viimeisessä parissa. Rääpäle pärjäsi omalla tavallaan oikein hienosti. Palkintoja ei edes menty kalastelemaan, haettiin vain varmuutta tilanteisiin joissa on paljon koiria ja ihmisiä. Hieman piti murista tuomarille, mutta pienellä komennuksella ja sen jälkeen tuomarin ystävällisyydellä ja ymmärryksellä ei enää jännittänytkään. Antoi katsoa hampaat todella reippaasti. Jalkoväliä ei kokeiltu, koska tuomari katsoi parhaaksi olla tekemättä tilanteesta enää sen ahdistavampaa. Pisteet ymmärtäväiselle tuomarille! Pieni mudi keskittyi myös todella hienosti seisomaan paikallaan ja liikkumaan, vaikka oli toinenkin koira kehässä, jotain hajuja piti kyllä maasta haistella. Lopulta saatiin sininen nauha ja sinisten kehässäkin käyttäytyi upeasti, vaikka oli varmaankin kymmenen koiraa samaan aikaan häiritsemässä. Palkintoja ei tosiaan saatu, mutta sitä varmuutta senkin edestä. Kuvien laadusta suuret pahoittelut..

Hukka-pojan kanssa sitten Junior Handler kehään tämän jälkeen. Oltiin kaikki samaan aikaan kehässä ja tuomari kävi vuorotellen katsomassa koiria ja pyysi pienemmät rodut pöydälle ja tämän jälkeen juostiin kolmio. Juostiin monen monta kertaa kaikki yhdessä ja vielä pari kertaakahdessa ryhmässä. Pikkuhiljaa alkoi porukkaa tippumaan ja olin yllättynyt kun oltiin vielä kehässä kolmen parhaan valinnassa, koska Hukka otti parikin kertaa laukka-askeleita.. Lopulta sijoituttiin kolmansiksi! Hyvin tyytyväinen olen tähän tulokseen, varsinkin kun en itse osannut juosta L:ää ja Hukkaakin alkoi lopussa kyllästyttämään paikallaan seisoskelu. Lopputuloksena oikein mukava päivä, jonka päätteeksi vielä psykan lukemista.. Jälleen kuvien laatu on sitä mitä on..

Viikkotreeneistä ei ole mitään muuta sanottavaa kuin, että mulla on sika makee koira! Nyt ollaan saatu sitä kuuluisaa vauhtia. Taika näyttää olevan pieni lelun jahtaus ennen rataa, koira jalkojen väliin ja pienet innostukset vielä siinä ennen radalle lähtöä. Ja tadaa! Koira juoksee. Samalla radalla oli kahdet numerot ja ensimmäisessä versiossa oli aivan järjettömästi putkia. Kolme putkea joista jokainen mentiin ainakin kaksi kertaa. Plääh.. Terveisin Hukka. Ohjaukset saatiin kuitenkin sujumaan ja selvittiin kunnialla läpi. Seuraavassa pätkässä sitten juostiinkin oikein kunnolla. Itse tästä en niin innoissani ollut, mutta onneksi koira kuitenkin innostui juoksemaan. Vielä näiden jälkeen käytiin treenailemassa puomia ja Kelmi rääpälekin pääsi hieman käskyttämään minua. Lopputulemana, mulla on kaksi aivan valtavan taitavaa koiraa! Valmennuksesta erikseen joskus lähitulevaisuudessa, videot on vielä editoimatta..

Olipa kerran kesä

Otin koeviikolla itseäni niskasta kiinni ja kokeisiin lukemisen välillä sain videon vihdoin tehtyä. 

Tosiaan meille tapahtui kesän aikana vaikka mitä, Hukka repäisi tassunsa järvestä tullessa verille ja tassu oli paketissa kymmenisen päivää, sen päälle vielä parin viikon lepo treeneistä, koska viilto meni hieman jänteeseenkin. Kelmi kasvoi huimaa tahtia, tosin sisaruksiinsa verrattuna hitaasti, joten syöttettiin kaiken näköistä vitamiinia koko kesä. Yhdessä vaiheessa pentu päätti tiputtaa mahan alta karvat pois ja syötiin lisää vitamiinia, että saatiin karvat takaisin. Kisat ja treenit jäivät vähemmälle omien töiden ja seuran (ohjaajien) kesätauon takia. Matkusteltiin paljon, minkä töiltäni kerkesin ja kivoja pieniä Suomen sisäisi reissuja tuli heitettyä. Muuten löhöiltiin kotona ja lenkkeiltiin aina kun jaksoin töiden jälkeen, luettiin hyvä kirjasarja ja syötiin hyvin ja paljon. Kokonaisuudessaan tosi kiva kesä, vaikka säät olisivat välillä voineet olla paremmat. Toisaalta taas koirille kiva kun ei ollut niin kuuma ja järven vesi oli sen verran lämmintä, että pääsi mulaamaan veteen. 

Kuvat ei ole minkäänlaisessa aika järjestyksessä ja osa puuttuu kokonaan, kaikkea ei voi saada. Sen verran jaksoin panostaa, että Kelmin kasvu näyttää videolla suhteellisen järkevältä, muuten aivan satunnaisessa järjestyksessä ja toimii parhaiten HD:nä.

Enjoy! ;)

Mustantassun kasvattipäivät

Video on edelleen tekeillä, mutta kuvia on paljon ja valitseminen on liian vaikeaa. Koska psykan tuntien laatu on päätä huimaava ja ajatukset ovat vielä tuoreina päässä sunnuntain jäljiltä kirjoitellaanpa nyt ensin näistä kasvispäivistä. Osa tosin kirjoitettu kotoa käsin, en kyllä sittenkään saanut tarpeeksi ajatuksia kasaan tunneilla.. xD

Hukan kanssa tehtiin kaksi pätkää agilitya ja kaksi tokoa. Kelmin kanssa tehtiin agilityssä pentuhömppäilyjä, ei hitto miten makee koira siitä tulee isona! Hukalle agit veti Mari Lukkarinen ja tokotukset Johanna Suutarinen. Pentutreenit a'la Tuija Kokkonen aka Kelmin kasvattaja. 

Videoita ei valitettavasti ole kummaltakaan, Marin rata oli oikein kiva, vaikkakin osittain hieman haastellisempia ohjauskohtia löytyi. Selvittiin näistä ihan kunnialla, ainakin sitten toisella kerralla, Vauhtiahan tuolla saisi olla enemmän ja puomia hinkataankin sitten koko talvi. Pidetään nyt sitten pidempää taukoa kisaamisesta ja käydään viikoittain treeneissä ja sitten myös kerran kuussa Tuijan valmennuksissa. Muutenhan Hukka on oikein upea pieni rääpäle aksakaveri, todella varma menijä ja menee oikeat esteet oikeassa järjestyksessä, kunhan ohjaan itse oikein. Oikein mitään muuta en nyt oikeastaan osaa sanoa ilman niitä videoita ja ratapiirrosta. Saatiin myös vauhti ongelmaan ohjeet; lyhyitä pätkiä kerrallaan ja paljon palkkaa lelulla, lelun jahtaamista ja niin edespäin. Myöskin keskittyminen ja jaksaminen loppuu todella nopeasti, tämänkin takia mahdollisimman lyhyitä pätkiä ja lopetetaan johonkin kivaan rallitteluun kun alkaa näyttää väsymisen merkkejä. 

Kelmin kanssa tehtiin putkea ja eteenlähetyksiä. Putkihan on siis aivan upeeta mahtavaa ja eteenlähetyksissä ei meinannut löytää namialustaa.. :D Ymmärtää idean, mutta varsinkin hiekkakentällä ulkona kun alustana oli sininen hiirimatto, meni se aina välillä pieneltä mudilta aivan hukkaan. Muuta ei voi sanoa. Siitä tulee aivan sika makee koira isona! Pitäisi vaan itse opetella ohjaamaan ja juoksemaan.. Kolme hyppyä putkeen ja suora putki menee vielä, mutta koko rata tuolla vauhdilla.. Kuolema tulee. Taitaa tietää juoksulenkkejä..

Kuvia ei oikein kerennyt räpsimään, koko ajan oli jossain menoa ja monesti meni treenit vielä vähän päällekkäin. Parit kuvat tuli Kelmistä ja sisaruksista, mutta niitäkään en ole koneelle saanut, laatu on varmaan jotain melko järkyttävää.. Fiksut pennut leikkivät varjossa ja putken sisällä.
Ulkoasu muuttunut jo kolme kertaa? Ehkä nyt siedän sitä tarpeeksi kauan, että saan syksykuvia ja laitan sitten jonkun muun tekemään jotain laadukkaampaa.

Tasmanian tuholainen

Moikka! 

Oon Kelmi. En oikein vielä tiedä mikä olen, mulla on sellainen identiteettiriisi. Vai tuliko tuohon k ennen riisiä? Anyhow, joo osaan enklantii! Äiti sanoo mua usein termiittikissalammasmajavaks, mikä se sellanen oikeen on??  Se myös sanoo mua joskus mudiks, se on varmaan mun merkki. Vaikka en tiedäkään mikä oon, tiiän jo mikä musta tulee isona. Musta tulee muotisuunnittelija. Must kuitenkin tuntuu, ettei äiti arvosta sitä, kun harjoittelen mun tulevaa ammattia varten. Mä oon jo ehtinyt tuunata sen lompakon, pyyhkeen, farkut, ratsastushousut ja hupparin. Se ei kuitenkaan sen jälkeen kehunut mua, vaan torui mua, koska kuulemman hajotin sen vaatteet. En ymmärrä sitä, nehän on nyt paljon hienommat! 

Äiti ei myöskään osaa arvostaa sitä, että paimennan isompia koiria lenkeillä, sekin on ihan outoa, koska tiiän, et mun esi-isät on paimentanu monia vuosia ennen mua. Ja nyt äiti sitten kieltää mua paimentamasta? Ei oo yhtään reiluu. Mitä välii sillä on et mulla ei oo oikeita lampaita, meneehän noi koirat ihan hyvin lampaista hätätilanteessa. Sitä paitsi ne lähtee aina harhailemaan äitin luota, eikä pysy siinä lähellä niinkun pitäs. Tietysti se on mun tehtävä pitää ne äitin lähellä. Tosin, ne on kyllä huonoja lampaita, koska ne ei tottele mua. Ne vaan ärähtää ja jatkaa matkaa, ihan kun mua ei ois olemassakaan. Vaikka mä kuinka paljon haukun niille, ne ei vaan tottele. Sit äitillä menee hermot kun mä haukun ja se huutaa mut pois, vaikka mä teen vaan työtäni!

Joskus me tehdään äitin kanssa sellasta juttua, missä mun pitää hyppiä esteitä ja mennä sellasesta putkilosta läpi. Se on ihan älyttömän hauskaa! Äiti vaan pilaa sen.. Se yrittää aina sanoo mihin mun pitää mennä. Sillä on kuulemma väliä missä järjestyksessä ne esteet hyppää. Sit se ei tykkää siitä, kun yritän kertoa sille, mihin mä haluun mennä. Silloin se rupee väittämään mulle vastaan ja sanoo, etten mä voi haukkua päälle kun se kertoo mitä mun täytyy tehdä. Sit se sanoo myös, etten voi purra sen kättä kun hermostun. Miten muuten mä muka kerron sille, etten haluu tehdä samanlailla kun se, jos en kerta saa haukkuakaan?

Yleensä kuitenkin tykkään äitistä tosi paljon ja meen ihan sekasin kun se tulee koulusta kotiin. Silloinkaan se ei kyllä jaksa mun vinkumista koska on ollut kaheksan tuntia koulussa. Tykkään myös pestä sen naaman aina aamuisin ja iltaisin. Kyllä mä luulen että äiti tykkää musta kans, koska se kehuu sen kavereille aina kuinka kiva oon ku lohdutan sitä ku se on surullinen tai sen päätä särkee. Se myös usein sanoo sen kavereille et musta tulee vielä tosi hieno agilitykoira, kunhan se oppii ohjaamaan mua. En tosin tiedä mitä agility on, mutta oon samaa mieltä, että musta tulee tosi hyvä siinä, kunhan se oikeasti oppii ohjaa mua. Tähän loppuun vielä lisätään se, että äiti sanoo mua monta kertaa päivässä hienoks pieneks Kelmi-mieheks. Se on varmaan hyvä asia! 

Taukoilua..

.. Ei ole olemassa mitään hyvää tekosyytä näin pitkälle tauolle. Yritetään kumminkin. Työt, väsymys ja totaalinen kiinnostuksen puute. Blogista alkoi tulla sellainen pakollinen stressin aihe; nyt en ole kirjoittanut mitään kahteen viikkoon, apua nyt täytyy tehdä asialle jotain. Tämän takia laitoin blogin aivan täysin syrjään koko kesäksi. Kesän kuulumisia myöhemmin, ei tehty kylläkään mitään kovin erikoista, oleskeltiin kotona ja nautittiin harvoista aurinkoisista päivistä. 

No, nyt on taas koulu alkanut. Back to first class. Eli innokas lukion ekaluokkalainen täällä, hei! Seurana pyörii vieläkin kolme karvakasaa ja yksi pieni termiittilammaskissamajavaoravakoira tai lyhennettynä, mudi, on kasvanut hurjasti ja alkaa luonne näkyä oikeen mukavasti. Kovapäinen kuin pässi. Hukan kanssa napattiin meidän toinen luva kisoista. Nalle viettelee "eläkepäiviä" pihan ilmavalvontavastaavana. Ihminen yrittää saada itseään niskasta kiinni ja alkaa lenkkeilemään päivittäin ja juoksukunnollekin pitäisi varmaan tehdä jotain.. t. pieni mudipoika juoksee aikas nopsaan. 

Tosiaan, suunnitteilla on uutta ulkoasua ja videonpätkää kesän kuvista, joita on _paljon_. Saa nähdä milloin saan koulunkäynniltä tarpeeksi aikaa näiden toteuttamiseen. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin kiitän ja kuittaan tältä erää! Tsemppiä muillekin kouluun! :)
Ps. käykääs tsekkaamassa kuvasivuni ja muistakaas seurailla instassa ;)

Hälsningar från Stockholm

Otsikko taitaakin kertoa olennaisimman. 15-17.6 oltiin siis risteilyllä ja 16. päivä vietettiin Tukholmassa. Kuninkaan linna, vanha kaupunki ja keskustan shoppailumahdollisuudet tuli nähtyä ja ei se laivan taxfree myymäläkään mikään turha ollut. Nimimerkillä osti kahdella kympillä karkkia.. :D No kyllä "järkevämpiäkin" ostoksia tuli suoritettua, kahdet aivan ihanan väriset sukat ja ihana hajuvesi. Lisäksi Tukholmasta uudet core-tex lenkkarit. Edelliset alkoi olla jo vaihtoiässä, ja kun puoleen hintaan saa, niin eihän silloin voi jättää ostamatta? Illat kului laivan kannella auringonlaskua seuratessa ja maailman parhaan matkaseuran kanssa syvällisiä jutellessa. Kiitos vielä kerran seurasta! <3
Ja nyt  seuraa *rummun pärinää*...
se tuttu kuvaspämmäys, koska täytyyhän näitä kuvia nyt jonnekin saada esille!

Boom bitch get out the way

Taukoa.. Tällä kertaa ei johdu kirjoittamisen tai ajan puutteesta. Suoraan sanottuna, silkasta laiskuudesta. Kuvailtua on tullut paljon, tapahtumissa ja tietysti koiria pitää kuvata, vaikka niistäkin on ihan liikaa kuvia nytkin.. Omat kuvat on jääneet muokkaamattomina koneelle, koska on ollut niin paljon muita kuvia, mitkä pitää saada muillekin näytille ja omien kuvien kanssa ei tunnu olevan mikään kiire sen takia.

Oltiin viikko Espoossa rääpäleen kanssa ja en voisi kuvitella parempaa kaupunkilaiskoiraa! Junassa matkustus sujuu kuin unelma ja kävely vilkkaamassa liikenteessä ei myöskään tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Paras koira ikinä! Ja parhaat lenkkeilymaastot, vaikka kaupungissa oltiin, niin löydettiin monta metsää ja peltoa missä pystyin pitämään Hukkaa irti. Itse vietin päivät Kaukalahden Kukassa TET-harjoittelussa ja oli niin älyttömän mukavaa. Parhaat työkaverit ikinä ja niin mukavia työpäiviä. Opin niin monta kukan nimeä, etten muista niitä nyt ollenkaan. :D 

Tämän jälkeen junailtiin ensin lähijunalla Helsinkiin ja sieltä junalla Kiteelle. Tällä kertaa päästiin oikeaan junaan, eikä edes myöhästytty! Leirillä yhdet tokot ja yhdet agit molempina päivinä. Saatiin tokoon todella hyödyllisiä vinkkejä, ja ruvetaan nyt treenaamaan näillä ohjeilla. Agility treeneistä jäi molempina päivinä todella hyvät fiilikset, vaikka oltiinkin molemmat radat hypäreinä, mutta saatiin minunkin ohjausta taas hieman ymmärrettävämmäksi koiran kannalta ja koirasta ei voisi olla yhtään ylpeämpi! Treenithän meiltä on jäänyt vähän vähälle, tajusin että ollaan käyty enemmän vaan kisoissa ja treenattu omassa pihassa, mikä ei ole kummoinen tila ihme. Kiva oli päästä pitkästä aikaa kunnolla treenaamaan ja saamaan palautetta. 

Ylemmän kuvan vieraileva tähti on kummieni mitteli Milli. 

Suurempaa elämänmuutosta on kaksinkin kappalein. Peruskoulu päätetty ja syksyllä suuntana lukio. JA suurempi uutinen, laumamme kasvoi viikko sitten yhdellä jäsenellä, nimittäin ruskea pieni mudi pentu muutti meille seitsemän viikon ikäisenä. Tämä ällöttävän suloinen otus sai nimikseen Kelmi ja on sopeutunut todella hyvin laumaan, vaikkakaan Nalle ei pysty sitä vieläkään katsomaan. Hukan kanssa leikkivät päivisin siihen asti, että Kelmi nukahtaa. 

Käytiin 8.6 Hukan kanssa kisailemassa, hylly ja kymppi saatiin. Kympillä saatiin kyllä kakkostulos, jooten voin olla ihan ylpeä? Juu, ohjaaja voisi opetella ohjaamaan koiransa kunnolla putkiin..

Jatketaan nyt löhöilyä sohvalla ja laiskottelua, heinäkuussa pitäisi töihin jaksaa mennä, mutta siihen on vielä pitkä aika :D Niin ja saatiin ryhmäpaikka tasokkaampaan ryhmään ja päästiin valmennusryhmään talvikaudeksi! Tästä on hyvä jatkaa. Hyvää kesää kaikille!